Vuosi 2016 kaupunkisuunnittelussa

15724977_10154845461327974_3698521037897408473_o

Mitä kaikkea kaupunkisuunnittelussa onkaan tapahtunut vuonna 2016?

Hämeentien liikennesuunnitelma, Raide-Jokerista sopimus valtion kanssa, Kruunusillat, asemakaavoja valtuustosta 550 000 kerrosneliömetrin verran, uusi yleiskaava, Jätkäsaaren Bunkkeri ja Katajanokan meriuimalan avajaiset: vuosi 2016 kaupunkisuunnittelun ja kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajana on ollut niin täynnä mielenkiintoisia asioita, että oikeastaan melkein hengästyttää vieläkin.

Ilmastopolitiikassa liikenteellä kaupungissa on iso rooli, ja itse asiassa liikenne ja sen päästöt vaikuttavat paljon myös kaupunkilaisten terveyteen. Helsingissä tehdään kestävää liikennepolitiikkaa pala palalta: yksi joukkoliikennettä, pyöräilyä ja kävelyä edistävä päätös oli huhtikuussa valtuustossa Hämeentien liikennesuunnitelma, jossa kadun varrella asuvien ihmisten elinympäristö tulee terveellisemmäksi, jossa pyöräilyn ja joukkoliikenteen kulku sujuvoituu ja jonka myötä loppujen lopuksi Hämeentiestä tulee niin upea kuin sen on aina kuulunutkin olla.

Kahden uuden pikaraitiotiehankkeen hyväksyminen valtuustossa on merkittävä käännekohta. Raide-Jokeri ja Kruunusiltojen raitiovaunu tulevat olemaan linjoja, joilla raitiovaunut kulkevat huomattavasti nopeammin kuin nykyiset kantakaupungin ratikat, ne luovat poikittaista raideliikennettä ja kytkeytyvät molemmat tiiviisti uuteen asuntorakentamiseen. Tämä Helsingin ratikkaverkon laajentumien on mittakaavaltaan historiallista.

Pikaratikkaverkon ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä tähän. Yleiskaavassa joukkoliikenteen runkona toimii raideliikenteen verkostokaupunki, jossa iso osa uusista raiteista tulee olemaan nimenomaan pikaratikoita.

Päätös uudesta yleiskaavasta lokakuussa oli valtuustokauden kaikkein kauaskantoisin päätös. Yleiskaava mahdollistaa Helsingin kasvun kestävästi, viihtyisää joukkoliikennekaupunkia, luonnonläheistä, tiivistyvää kaupunkia rakentamalla. Yleiskaava herätti paljon keskustelua, monet löysivät siitä myös sellaisia yksityiskohtia, joiden olivat toivoneet olevan toisin, joten on sitä hienompaa, että valtuusto pystyi päättämään kokonaisuudesta, joka on hyvä ja edistyksellinen.

Kesäkuussa Helsinki solmi yhdessä muun seudun ja valtion kanssa maankäytön, asumisen ja liikenteen Mal-sopimuksen. Vastasin neuvotteluista Helsingin osalta. Valtio päätti osallistui Raide-Jokerin rahoitukseen kolmellakymmenellä prosentilla ja Helsinki sitoutui yhdessä muun seudun kanssa nostamaan sekä asemakaavoituksen että asuntotuotannon määrää.

Tärkeää oli myös se, että kaikki pääkaupunkiseudun kunnat tekevät jatkossakin vähintään kaksikymmentä prosenttia asuntotuotannosta kohtuuhintaisena vuokra-asuntotuotantona.

Vuoden 2016 aikana Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli asumiseen tarkoitettuja asemakaavoja yhteensä 550 000 kerrosneliömetrin edestä. Mukana oli sekä isoja kokonaisuuksia uusilta alueilta, kuten Verkkosaaren kaava Kalasatamasta ja sitten toisaalta täydennysrakentamista eri puolilla kaupunkia Kannelmäestä Vuosaareen ja Kampista Koskelaan. Määrällisesti päästiin aika lähelle tavoitetta 600 000 kerrosneliömetristä.

On vaikea kuvitella että vuosi olisi voinut olla tästä yhtään intensiivisempi. Koska rakastan kotikaupunkiani, sen historiaa ja välähdyksiä sen tulevaisuudesta ja koska ihmiset joiden kanssa saan tehdä töitä ovat taitavia ja omistautuneita, on tämä vuosi ollut täynnä pääosin vain iloa. Kuluneeseen vuoteen mahtuu myös virheitä, pikapassi ja hetkiä jolloin olisi toivonut jonkun päätöksen menevän toisin mutta ennen kaikkea on etuoikeus tehdä työtä kaupungissa jolla on vetovoimaa, poliitikkoja jotka pystyvät neuvottelemaan ja sopimaan ja asukkaita, joilla on näkemys omasta kaupungistaan. Kaupunkisuunnittelu on näkymä tulevaisuuteen, ihmisten mahdollisuuksiin rakentaa omaa elämäänsä Helsingissä, siihen, miten he pärjäävät, selviytyvät vaikeista tilanteista ja toteuttavat unelmiaan.

Kiitos paljon kaikille teille, joiden kanssa tämä vuosi on tehty.

Helsingin uusi yleiskaava

Puhe Helsingin uuden yleiskaavan hyväksyneelle kaupunginvaltuustolle.

VÄESTÖNKASVUSTA

Helsingin väkiluku on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana 40 000 asukkaalla. Ihmiset tarvitsevat asuntoja. Asuntoja tarvitsevat ne, nuoret ihmiset, jotka muuttavat Helsinkiin opiskelemaan, ne jotka muuttavat tänne töihin, ne jotka ovat jo ehkä pitkään käyneet töissä Helsingissä ja väsyneet liian pitkään työmatkaansa kehyskunnasta. Iso joukko muodostuu myös täällä Helsingissä syntyneistä ja kasvaneista nuorista, joiden pitäisi itsenäistyessään pystyä löytämään oma koti kotikaupungistaan. Eikä unohtaa sovi niitä vielä syntymättömiä helsinkiläisiä. Luonnollinen väestönkasvu on nuoressa kaupungissa nopeaa.

Tämä yleiskaavan pohjaksi valittiin vuonna 2012 kolmesta ennusteesta, perusennusteesta, hitaan kasvun ennusteesta ja nopean kasvun ennusteesta se nopean kasvun ennuste. Yleiskaavan valmistelun aikana tätä valintaa on välillä kritisoitu siitä, että se on ylimitoitettu. Elävä elämä ja todelliset ihmiset valintoineen ovat kuitenkin näyttäneet asian olevan toisin. Kuluneen viiden valmisteluvuoden aikana Helsingin kasvu on ollut nopeampaa kuin tuossa nopean kasvun ennusteessa. Meitä on nyt täällä yli 5000 asukasta enemmän kuin arvioitiin vuonna 2012 olevan nopean kasvun ennusteessa. Tuleeko kasvu sitten olemaan yhtä nopeaa jatkossakin? Ei välttämättä aivan yhtä nopeaa, nyt Suomessa varttuvat aikuisiksi 1990-luvun lopun pienet ikäluokat ja viime vuosina myös maahanmuutto on jonkin verran hidastunut. Olennaista yleiskaavan kannalta on kuitenkin se, että liian niukka arvio väestönkasvusta johtaa väistämättä ongelmiin, jos yleiskaavassa ei ole mahdollisuuksia asemakaavoitukseen ja asuntorakentamiseen, on tilanteeseen hidasta ja vaikeaa reagoida, mutta yleiskaavan tarjotessa riittävästi asuntorakentamisen potentiaalia voidaan tahtia helposti hidastaa jos kasvu ei olekaan niin nopeaa.

RAIDELIIKENTEEN VERKOSTOKAUPUNGISTA JA JOUKKOLIIKENTEESTÄ

Uusi yleiskaava rakentaa Helsingistä raideliikenteen verkostokaupunkia. Helsinki on vuosikymmeniä ollut erittäin hyvä joukkoliikennekaupunki, jossa asukkaat ovat eurooppalaisissa tutkimuksissa arvioineet joukkoliiketeen palvelut laadukkaiksi ja täällä joukkoliikenteen osuus tehdyistä matkoista on ollut korkea yli kolmannes. Kaupungin ja seudun kasvaessa haasteet kuitenkin kasvavat. Poikittainen joukkoliikenne on ollut heikko kohtamme. Uuden yleiskaavan raideliikenneverkko muodostuu sekä säteittäisistä että poikittaisista raideyhteyksistä, joiden avulla sekä Helsingissä että tulevaisuudessa pääkaupunkiseudulla liikkuminen joukkoliikenteellä on aikaisempaa sujuvampaa. Joukkoliikenteen parantaminen on myös edellytys toimivalle yksityisautoilulle. Mitä paremmat joukkoliikenne-, pyörä- ja kävely-yhteydet kaupungissa on, sitä useampi valitsee jonkin näistä kulkumuodoista, jolloin kaduille jää tilaa niille, joille henkilöauto on tarpeellinen kulkuväline.

KAUPUNKIBULEVARDEISTA

Moottoritiet eivät oikeastaan kuulu kaupunkiin. Moottoritiet ovat väyliä, jotka on tarkoitettu kaupunkien välillä tehtäviin matkoihin. Moottoritie rikkoo kaupunkirakennetta, luo ympärilleen kävelylle ja oleskelulle sopimatonta meluisaa ja epäterveellistä aluetta. Käytännössä kyse on siitä, missä kohdassa katu muuttuu tieksi, ja tässä yleiskaavassa tätä rajaa ollaan siirtämässä hieman kauemmaksi keskustasta. Tässä yleiskaavassa kaupunkiin sisään tulevat moottoritiet muutetaan Kehä I:n sisäpuolisella alueella kaduiksi, kaupunkibulevardeiksi.

Tämä muutos on johdonmukainen ratkaisu, jossa tavoitellaan kaupunkimaista, elävää, kestäviin liikkumismuotoihin perustuvaa kaupunkia kaikkialla Kehä ykkösen sisäpuolella. Kaupunkibulevardit ovat ratkaisu, jossa maankäyttö ja liikenne ovat tiiviisti sidottu yhteen. Kaupunkibulevardien varrella on kolmasosa yleiskaavan uudesta rakentamisesta ja kaupunkibulevardien varrella liikkumisesta aikaisempaa selvästi suurempi osa tapahtuu raidejoukkoliikenteellä.

Kaupunkibulevardeista on keskusteltu paljon ja ne ovat ratkaisu, jota koskien yleiskaavan valmistelussa on tehty valtava määrä selvitys- ja arviointityötä. Kaupunkibulevardit eivät sulje kaupunkia ja sen keskustaa, vaan kaupunkibulevardeilla pystyy liikkumaan yhtä suuri määrä – ja enemmänkin – ihmisiä kuin aiemmilla moottoriteillä. Liikennemuotojen välinen jakauma vain muuttuu. Moottoriteiden muuttamista takaisin kaduiksi on tehty eri puolilla maailmaa hyvin tuloksin.

Helsingin uuden yleiskaavan systemaattinen ote bulevardisoinneissa on kansainvälisestikin mielenkiintoinen, ja se, miten hyvin onnistumme bulevardisoinneissa, tulee varmasti herättämään paljon mielenkiintoa. Jo nyt esimerkiksi ruotsalaisessa keskustelussa viitataan Helsingin yleiskaavan esimerkkiin ja haetaan tästä kaavasta inspiraatiota tulevaisuudessa.

KAAVAN ESITYSTAVASTA

Uusi yleiskaava on luonteeltaan strateginen. Se näyttää merkittävimmät kehittämisen suunnat, mutta ei ota kantaa tarkkoihin aluerajauksiin. Uutena elementtinä on nostettu mukaan mitoitus, jolla ohjataan kaupungin tiivistymistä ja kasvua sisäänpäin. Täydennysrakentaminen muodostaa kolmanneksen yleiskaavan tuomasta uudesta rakentamisesta. Kasvava väestömäärä lisää alueiden elinvoimaisuutta, minkä lisäksi täydennysrakentaminen on myös kaupungille kaikkein halvin tapa kasvaa.

YHTEISTYÖSTÄ VALMISTELUSSA

Tätä yleiskaavaa on valmisteltu tiiviissä yhteistyössä muun Helsingin seudun kanssa. Helsingin tässä arvioitu kasvu ei tarkoita sitä, etteikö muu Helsingin seutu myös kasvaisi. Tällä hetkellä sekä Espoo ja Vantaa kasvavat nopeasti. Tämän yleiskaavan kanssa samanaikaisesti valmisteltiin koko Helsingin seudun maankäyttöä, asumista ja liikennejärjestelmää koskevat strategiat, jotka olivat pohjana myös valtion kanssa käydyille neuvotteluille maanäytön, asumisen ja liikenteen sopimuksesta. Tämä sopimushan allekirjoitettiin Helsingin, seudun muiden kuntien ja valtion välillä viime kesäkuussa ja sen tärkein sisältö on, että seutu rakentaa asuntoja enemmän kuin ennen ja kasvaa erityisesti raidejoukkoliikenteen äärellä. Helsingin yleiskaava on osa tätä yhteistä suuntaa, ei pääkaupungin yksityisajattelua.

ASUNTOPULAAN VASTAAMISESTA

Asuntotuotannon lisäämisestä on siis yhteinen tahtotila paitsi seudulla, myös valtion kanssa. Uusi yleiskaava mahdollistaa tähän kasvavaan asuntotarpeeseen vastaamisen. Asuntojen hinnat ovat karkaamassa tavallisen palkansaajan ulottumattomiin ja paras tapa vaikuttaa hintakehitykseen on asuntotuotannon lisääminen. Tällä on myös merkittäviä vaikutuksia elinkeinoelämän kilpailukykyyn.

TYÖLLISYYDESTÄ JA YRITYKSISTÄ, ELINVOIMASTA

Helsingin mahdollisuudet olla mukana luomassa työpaikkoja, hyvinvointia ja yritteliäisyyttä ovat jo nyt merkittävät. Yleiskaavan tavoite entistä tiiviimmästä, viihtyisämmästä ja urbaanimmasta kaupungista lisää Helsingin vetovoimaa sekä asiantuntijayritysten että palveluyritysten näkökulmasta. Elävä tiivis, vehreä, hauska, pyöräiltävä ja helposti saavutettava kaupunki on paikka, jossa syntyy uusia ideoita, yrityksiä, verkostoja, palveluja, sosiaalisia innovaatioita. Palveluyritykset tarvitsevat riittävän asiakaspohjan ja tämän yleiskaavan myös näiden yritysten mahdollisuudet menestyä Helsingissä paranevat – eivätkä vain kantakaupungissa vaan eri puolilla kaupunkia vahoissa keskuksissa jotka tiivistyvät toimiviksi keskustoiksi.

KAUPUNKILUONNOSTA, LUONNON MONIMUOTOISUUDESTA JA VIRKISTYSALUEISTA

Uusi yleiskaava vahvistaa ensimmäistä kertaa yleiskaavatasolla säteittäisten viheryhteyksien lisäksi myös poikittaiset viheryhteydet, jolloin kaavaan rakentuu viherverkostokaupunki, jossa luonto on lähellä kaikkialla kaupungissa. Helsinki on luonnon monimuotoisuuden kannalta mahtava kaupunki, jossa on valtakunnallisestikin merkittäviä metsiä ja monimuotoista luontoa.

Missä muussa kaupungissa on Viikin kaltainen luonnonsuojelualue aivan kaupungin ytimessä? Missä muualla voi kävellä oopperasta käytännössä suoraan metsään? Helsingissä yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla suurkaupungin palvelut luonnonläheisyyteen. Yleiskaava varmistaa, että näin on myös jatkossa. Kaavassa on tehty vahva linjavalinta, että Helsingissä on jatkossakin vahvat vihersormet, jotka kytkeytyvät Helsingin merenlahtien sinikämmeneen. Näiden välisiä yhteyksiä myös parannetaan viherlinjoilla. Lisäksi kaupunginosapuistot tarjoavat hyvät lähivirkistyspalvelut asukkaille. Yleiskaavan valmistelun aikana valmisteltiin myös Helsingin uusi luonnonsuojeluohjelma ja selvitys metsäverkostosta. Molemmat ovat vaikuttaneet yleiskaavan valmisteluun, kaupunkiluonto- ja kulttuuriympäristöt teemakartat linjattiin osin oikeusvaikutteisiksi, luonnonsuojeluohjelman uusista luonnonsuojelualueista osa on jo perustettu.

Yleiskaavan valmistelun vuorovaikutus on näyttänyt hyvin sen, kuinka tärkeää monimuotoinen luonto ja lähivirkistysalueet ovat helsinkiläisille. Yleiskaavan luonnon monimuotoisuuden kannalta herkimmät kysymykset ja rajanvedot vaativat jatkosuunnittelulta paljon, uutta otetta siinä, kuinka kasvavassa kaupungissa monimuotoisuus turvataan alueille joilla on paljon käyttöä. Niittyverkosto ja kaupungin katoille rakennettava monimuotisuus odottavat toteuttajaansa.

TULEVAISUUDEN YDINKYSYMYKSISTÄ

Helsingissä syntyi viime vuonna ennätysmäärä lapsia. Kaupunkimme on monella tavalla nuorten ihmisten kaupunki. Joka vuosi tuhannet uudet asukkaat muuttavat tänne rakentamaan omaa elämäänsä, toteuttamaan haaveitaan, väistämään pelkojaan, ottamaan paikkaansa kaupungissa. Minkälaisessa maailmassa he nyt syntyvät lapset elävät ja rakentavat tulevaisuuttaan?

Maailmassa joka lämpenee ennen näkemätöntä tahtia, kuukausi toisensa jälkeen on lyönyt rikki mittaushistorian lämpöennätykset. Euroopassa ja Suomessa, jossa talouden ja työllisyyden kasvu on hidasta ja oikeudenmukaisten yhteiskunnallisten ratkaisujen löytäminen vaikuttaa vaikeammalta kuin aiempina vuosikymmeninä. Nyt kasvaa sukupolvia, jotka eivät automaattisesti ole vauraampia kuin heidän vanhempiensa sukupolvi.

Meillä Helsingissä on tässä maailmantilanteessa ihmeellisen hyvät mahdollisuudet: kaupunkimme on vetovoimainen, täällä asuvat ja tänne muuttavat ihmiset voivat olla synnyttämässä parhaita ratkaisuja maamme ja maailmamme ongelmien ratkomiseksi, tällä yleiskaavalla pystymme rakentamaan kaupunkia, joka täyttää nykyistä kunnianhimoisemmat päästövähennystavoitteet samalla kun kaupunki muuttuu terveellisemmäksi ja viihtyisämmäksi. Rakentamalla kaupungista tasa-arvoista ja moninaista yhteisöä pystymme ratkomaan sosiaalisia ongelmia sekä julkisilla palveluilla että kaupunkilaisten välisillä yhteisöillä. Tiivistyvä, elävä, luonnon monimuotoisuutta vaaliva yleiskaava ja kaupunki on tähän hyvä työkalu.

Lakialoite nautojen olojen parantamisesta

Tämän hallituskauden suurimpia pettymyksiä on ollut odotetun eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen täydellinen lässähtäminen. Kesän 2011 hallitusneuvotteluissa sovittiin, että eläinsuojelulainsäädäntöä uudistetaan tällä hallituskaudella eläinten hyvinvoinnin tilan parantamiseksi. Mitään ei ole kuitenkaan saatu valmiiksi vajaassa neljässä vuodessa. Uudistus on viivästymässä merkittävästi, eikä ole tulossa valmiiksi tämän vaalikauden aikana. Myöskään uudistuksen kunnianhimon tasosta ei ole enää mitään varmuutta, sillä lakia valmistelleiden työryhmien työ on yllättäen lopetettu kesken.

Voimassa oleva eläinsuojelulaki on säädetty 1990-luvulla. Tämän jälkeen on saatu merkittävästi lisää tutkimustietoa eläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä ja tarpeista. Nykytiedon valossa merkittävimpiä puutteita eläinten hyvinvoinnissa on havaittavissa tuotantoelämillä. Tämän vuoksi olisi tärkeää uudistaa lakia ainakin siten, että se tuo pikaisesti parannuksia niiden oloihin.

Olen eilen jättänyt lakialoitteen nautojen olojen parantamisesta. Nautojen lajityypillisen käyttäytymisen ja liikkumisvapauden mahdollistamiseksi aloitteessa esitetään nautojen pitämistä parsinavetoissa kiellettäväksi siirtymäajalla vuoteen 2030 mennessä. Tuohon vuoteen mennessä toiminnassa olevat navetat tulisi muuttaa pihattonavetoiksi tai lopettaa. Parsinavetassa kaulastaan kiinni kytkyessä olevan naudan liikkumismahdollisuudet ovat mitättömät. Lisäksi lehmien koko on jalostuksen tuloksena voimakkaasti kasvanut ja parret ovat nykylehmien elinpaikoiksi usein auttamattomasti liian pieniä. Pihattonavetat ovat lehmille selvästi parsinavettaa lajinmukaisempi ympäristö. Pihatossa lehmät saavat vapaasti liikkua makuuparsien, ruokintatilan ja lantakäytävän välillä sekä seurustella keskenään.

Parsinavetoiden kieltäminen siirtymäajalla olisi luontevaa eurooppalaista ja pohjoismaista eettistä kehitystä, jossa tunnustetaan eläinlajien tarpeet, oikeudet ja arvo yksilönä. Muualla Euroopassa parsinavetoista ollaan luopumassa. Ruotsissa valmistellaan eläinsuojelulain uudistusta, jonka yhteydessä parsinavetoista ollaan luopumassa siirtymäajalla. Tanskassa uusien parsinavetoiden rakentaminen kiellettiin vuonna 2010. Norjassa uusia parsinavettoja ei saa enää rakentaa, ja kaikista parsinavetoista luovutaan vuoteen 2034 mennessä. Itävallassa on vuodesta 2007 alkaen tarvittu erillislupa parsinavettaan.

Lisäksi aloitteessa esitetään, että vasikoille tehtävän nupoutuksen yhteydessä kivunlievitys ja -hoito muuttuisivat lakisääteiseksi. Nupoutuksessa vasikan päätä poltetaan kuumalla raudalla. Se aiheuttaa eläimelle kolmannen asteen palovammat ja estää sarvien kasvun. On sanomattakin selvää, että toimenpide on äärimmäisen kivulias. Suomen Eläinlääkäriliitto ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta suosittelevatkin, että vasikka rauhoitetaan toimenpidettä vasten, sarviaiheisiin tehdään paikallispuudutus ja vasikalle annetaan toimenpiteen jälkeen tulehduskipulääkettä.

Vasikan pitoa yksittäiskarsinassa ilman lääketieteellistä syytä esitetään myös rajoitettavaksi korkeintaan yhteen viikkoon. Pientä vasikkaa saa nykylain mukaan pitää yksin jopa kahdeksan viikkoa, vaikka eläimet luonnossa eläisivät pienissä perhelaumoissa.

Aloitteessa esitetään lisäksi laidunnus- ja jaloitteluvelvoite muuttuvaksi koskemaan kaikkia nautoja. Nykyisin pihattonavetoiden naudoilla ei ole lainkaan oikeutta ulkoiluun, vaan niitä voi pitää sisällä niiden koko elämän ajan. Ulkoilun ja laidunnuksen on havaittu parantavan lehmien hyvinvointia. Tällä hetkellä kuitenkaan huomattava osa suomalaisista naudoista ei pääse elämänsä aikana lainkaan laitumelle tai muuten ulos.

Tuotantoeläimet elävät koko elämänsä ihmisen niille tarjoamissa olosuhteissa, joten ihmisen toiminnalla on suuri merkitys niiden hyvinvoinnille. Eläinsuojelulain tavoitteena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Nykylainsäädännöllä nämä periaatteet eivät toteudu nautojen osalta riittävällä varmuudella.

Olen aloittanut työni kansanedustajana vuonna 1999. Kuluva vaalikausi on minulle ensimmäinen, jonka aikana eläinten olosuhteisiin ei tehdä hallituksen toimesta mitään parannuksia. Tämä on sääli paitsi eläinten itsensä, myös maa- ja metsätalousministeripuolue Kokoomuksen kannalta, sillä sen riveissä on paljon yksittäisiä kansanedustajia, joille eläinten hyvinvointi on tärkeä kysymys. Silti kokoomusministerit Jari Koskinen ja Petteri Orpo eivät ole saaneet aikaan senkään vertaa parannuksia, kuin ministeri Sirkka-Liisa Anttilan aikana. Eläimet ansaitsevat parempaa.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Vihreässä blogissa.

TTIP on avattava kansalaisille

Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus, TTIP muodostaisi valmistuttuaan kaikkien aikojen mittavimman vapaakauppa-alueen Yhdysvaltojen ja EU:n kesken. Sopimusneuvottelut ovat herättäneet vilkkaan keskustelun lisäksi huolta sen vaikutuksista eurooppalaiseen kuluttajansuojaan, ruokaturvaan ja ympäristöön.

TTIP ei ole perinteinen kauppasopimus, vaan EU:n ja Yhdysvaltojen on tarkoitus saada aikaan taloudelliset hyödyt yhdenmukaistamalla tuotteiden ja palvelujen sääntelyä.

”Markkinat avataan yhdysvaltalaisille tuotteille, jotka eivät tällä hetkellä täytä eurooppalaisia vaatimuksia. USA:n sääntely ei tiedosta monia ympäristöön tai terveyteen liittyviä riskejä, jotka EU on omassa sääntelyssään huomioinut. Moni EU:ssa pakollinen sääntely on Yhdysvalloissa vapaaehtoista”, toteaa Anni Sinnemäki, vihreiden kansanedustaja ja suuren valiokunnan jäsen.

Erityisen huolissaan Sinnemäki on investointisuojasta aloilla, joilla sääntelyä pitäisi kyetä tiukentamaan ilmastokriisin ratkaisemiseksi. ”Ilmastonmuutoksen torjunnassa edessä ovat ratkaisevat vuodet. Näiden vuosien aikana minkään valtion ei enää pitäisi tarjota kattavaa investointien suojaa fossiili-investoinneille. Tämä tulisi ottaa huomioon myös käynnissä olevissa TTIP-neuvotteluissa.”

Kritiikin kohteena on myös sopimukseen kaavailtu riitojenratkaisumekanismi (ISDS), joka antaisi yrityksille oikeuden haastaa valtiot välimiesoikeuteen investointiensa suojan vaarantamisesta. Sellaiseksi on nähty muun muassa toimintaa rajoittavat ympäristöä, työntekijöitä ja kuluttajia suojelevat lait.

”Mikäli ISDS tulee osaksi TTIP-sopimusta, se lisää väistämättä yritysten vahingonkorvausvaatimuksia Euroopassa. Se voi tehdä esimerkiksi ympäristöä koskevan lainsäädännön kehittämisen tyhjäksi tai niin kalliiksi, että sääntelyn parantaminen vaikeutuu kohtuuttomasti”, Sinnemäki huomauttaa.

Vaikka komissio neuvottelee EU:n kansainvälisistä sopimuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston on annettava niille hyväksyntänsä. Edellytyksenä on, että osapuolet ovat täysin tietoisia ja ajan tasalla neuvotteluista.

”Avoimuuden puute on ongelma niin TTIPissä kuin muissakin EU:n kansainvälisissä sopimuksissa. Kansanedustajilla, mepeillä tai järjestöillä ei käytännössä ole ollut mahdollisuuksia saada tietoja siitä, mistä ollaan sopimassa. Meillä on esimerkkejä siitä, että kansainvälinen sopimus on kaatunut kansalaisten luottamuksen puutteeseen. Tänä päivänä ihmisten on saatava tietää”, korostaa Heidi Hautala, Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan jäsen.

Hautala toivoisi, että TTIPistä saataisiin kaikkien eurooppalaisten sopimus.

”Hyvä sopimus syntyy, kun ihmisten ääniä kuullaan ja heidät osallistetaan. Komission toimet avoimuuden parantamiseksi eivät ole riittäviä. Dokumentit on tuotava kansalaisten ulottuville ja keskusteltavaksi.”