Lakialoite nautojen olojen parantamisesta

Tämän hallituskauden suurimpia pettymyksiä on ollut odotetun eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen täydellinen lässähtäminen. Kesän 2011 hallitusneuvotteluissa sovittiin, että eläinsuojelulainsäädäntöä uudistetaan tällä hallituskaudella eläinten hyvinvoinnin tilan parantamiseksi. Mitään ei ole kuitenkaan saatu valmiiksi vajaassa neljässä vuodessa. Uudistus on viivästymässä merkittävästi, eikä ole tulossa valmiiksi tämän vaalikauden aikana. Myöskään uudistuksen kunnianhimon tasosta ei ole enää mitään varmuutta, sillä lakia valmistelleiden työryhmien työ on yllättäen lopetettu kesken.

Voimassa oleva eläinsuojelulaki on säädetty 1990-luvulla. Tämän jälkeen on saatu merkittävästi lisää tutkimustietoa eläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä ja tarpeista. Nykytiedon valossa merkittävimpiä puutteita eläinten hyvinvoinnissa on havaittavissa tuotantoelämillä. Tämän vuoksi olisi tärkeää uudistaa lakia ainakin siten, että se tuo pikaisesti parannuksia niiden oloihin.

Olen eilen jättänyt lakialoitteen nautojen olojen parantamisesta. Nautojen lajityypillisen käyttäytymisen ja liikkumisvapauden mahdollistamiseksi aloitteessa esitetään nautojen pitämistä parsinavetoissa kiellettäväksi siirtymäajalla vuoteen 2030 mennessä. Tuohon vuoteen mennessä toiminnassa olevat navetat tulisi muuttaa pihattonavetoiksi tai lopettaa. Parsinavetassa kaulastaan kiinni kytkyessä olevan naudan liikkumismahdollisuudet ovat mitättömät. Lisäksi lehmien koko on jalostuksen tuloksena voimakkaasti kasvanut ja parret ovat nykylehmien elinpaikoiksi usein auttamattomasti liian pieniä. Pihattonavetat ovat lehmille selvästi parsinavettaa lajinmukaisempi ympäristö. Pihatossa lehmät saavat vapaasti liikkua makuuparsien, ruokintatilan ja lantakäytävän välillä sekä seurustella keskenään.

Parsinavetoiden kieltäminen siirtymäajalla olisi luontevaa eurooppalaista ja pohjoismaista eettistä kehitystä, jossa tunnustetaan eläinlajien tarpeet, oikeudet ja arvo yksilönä. Muualla Euroopassa parsinavetoista ollaan luopumassa. Ruotsissa valmistellaan eläinsuojelulain uudistusta, jonka yhteydessä parsinavetoista ollaan luopumassa siirtymäajalla. Tanskassa uusien parsinavetoiden rakentaminen kiellettiin vuonna 2010. Norjassa uusia parsinavettoja ei saa enää rakentaa, ja kaikista parsinavetoista luovutaan vuoteen 2034 mennessä. Itävallassa on vuodesta 2007 alkaen tarvittu erillislupa parsinavettaan.

Lisäksi aloitteessa esitetään, että vasikoille tehtävän nupoutuksen yhteydessä kivunlievitys ja -hoito muuttuisivat lakisääteiseksi. Nupoutuksessa vasikan päätä poltetaan kuumalla raudalla. Se aiheuttaa eläimelle kolmannen asteen palovammat ja estää sarvien kasvun. On sanomattakin selvää, että toimenpide on äärimmäisen kivulias. Suomen Eläinlääkäriliitto ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta suosittelevatkin, että vasikka rauhoitetaan toimenpidettä vasten, sarviaiheisiin tehdään paikallispuudutus ja vasikalle annetaan toimenpiteen jälkeen tulehduskipulääkettä.

Vasikan pitoa yksittäiskarsinassa ilman lääketieteellistä syytä esitetään myös rajoitettavaksi korkeintaan yhteen viikkoon. Pientä vasikkaa saa nykylain mukaan pitää yksin jopa kahdeksan viikkoa, vaikka eläimet luonnossa eläisivät pienissä perhelaumoissa.

Aloitteessa esitetään lisäksi laidunnus- ja jaloitteluvelvoite muuttuvaksi koskemaan kaikkia nautoja. Nykyisin pihattonavetoiden naudoilla ei ole lainkaan oikeutta ulkoiluun, vaan niitä voi pitää sisällä niiden koko elämän ajan. Ulkoilun ja laidunnuksen on havaittu parantavan lehmien hyvinvointia. Tällä hetkellä kuitenkaan huomattava osa suomalaisista naudoista ei pääse elämänsä aikana lainkaan laitumelle tai muuten ulos.

Tuotantoeläimet elävät koko elämänsä ihmisen niille tarjoamissa olosuhteissa, joten ihmisen toiminnalla on suuri merkitys niiden hyvinvoinnille. Eläinsuojelulain tavoitteena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Nykylainsäädännöllä nämä periaatteet eivät toteudu nautojen osalta riittävällä varmuudella.

Olen aloittanut työni kansanedustajana vuonna 1999. Kuluva vaalikausi on minulle ensimmäinen, jonka aikana eläinten olosuhteisiin ei tehdä hallituksen toimesta mitään parannuksia. Tämä on sääli paitsi eläinten itsensä, myös maa- ja metsätalousministeripuolue Kokoomuksen kannalta, sillä sen riveissä on paljon yksittäisiä kansanedustajia, joille eläinten hyvinvointi on tärkeä kysymys. Silti kokoomusministerit Jari Koskinen ja Petteri Orpo eivät ole saaneet aikaan senkään vertaa parannuksia, kuin ministeri Sirkka-Liisa Anttilan aikana. Eläimet ansaitsevat parempaa.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Vihreässä blogissa.

TTIP on avattava kansalaisille

Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus, TTIP muodostaisi valmistuttuaan kaikkien aikojen mittavimman vapaakauppa-alueen Yhdysvaltojen ja EU:n kesken. Sopimusneuvottelut ovat herättäneet vilkkaan keskustelun lisäksi huolta sen vaikutuksista eurooppalaiseen kuluttajansuojaan, ruokaturvaan ja ympäristöön.

TTIP ei ole perinteinen kauppasopimus, vaan EU:n ja Yhdysvaltojen on tarkoitus saada aikaan taloudelliset hyödyt yhdenmukaistamalla tuotteiden ja palvelujen sääntelyä.

”Markkinat avataan yhdysvaltalaisille tuotteille, jotka eivät tällä hetkellä täytä eurooppalaisia vaatimuksia. USA:n sääntely ei tiedosta monia ympäristöön tai terveyteen liittyviä riskejä, jotka EU on omassa sääntelyssään huomioinut. Moni EU:ssa pakollinen sääntely on Yhdysvalloissa vapaaehtoista”, toteaa Anni Sinnemäki, vihreiden kansanedustaja ja suuren valiokunnan jäsen.

Erityisen huolissaan Sinnemäki on investointisuojasta aloilla, joilla sääntelyä pitäisi kyetä tiukentamaan ilmastokriisin ratkaisemiseksi. ”Ilmastonmuutoksen torjunnassa edessä ovat ratkaisevat vuodet. Näiden vuosien aikana minkään valtion ei enää pitäisi tarjota kattavaa investointien suojaa fossiili-investoinneille. Tämä tulisi ottaa huomioon myös käynnissä olevissa TTIP-neuvotteluissa.”

Kritiikin kohteena on myös sopimukseen kaavailtu riitojenratkaisumekanismi (ISDS), joka antaisi yrityksille oikeuden haastaa valtiot välimiesoikeuteen investointiensa suojan vaarantamisesta. Sellaiseksi on nähty muun muassa toimintaa rajoittavat ympäristöä, työntekijöitä ja kuluttajia suojelevat lait.

”Mikäli ISDS tulee osaksi TTIP-sopimusta, se lisää väistämättä yritysten vahingonkorvausvaatimuksia Euroopassa. Se voi tehdä esimerkiksi ympäristöä koskevan lainsäädännön kehittämisen tyhjäksi tai niin kalliiksi, että sääntelyn parantaminen vaikeutuu kohtuuttomasti”, Sinnemäki huomauttaa.

Vaikka komissio neuvottelee EU:n kansainvälisistä sopimuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston on annettava niille hyväksyntänsä. Edellytyksenä on, että osapuolet ovat täysin tietoisia ja ajan tasalla neuvotteluista.

”Avoimuuden puute on ongelma niin TTIPissä kuin muissakin EU:n kansainvälisissä sopimuksissa. Kansanedustajilla, mepeillä tai järjestöillä ei käytännössä ole ollut mahdollisuuksia saada tietoja siitä, mistä ollaan sopimassa. Meillä on esimerkkejä siitä, että kansainvälinen sopimus on kaatunut kansalaisten luottamuksen puutteeseen. Tänä päivänä ihmisten on saatava tietää”, korostaa Heidi Hautala, Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan jäsen.

Hautala toivoisi, että TTIPistä saataisiin kaikkien eurooppalaisten sopimus.

”Hyvä sopimus syntyy, kun ihmisten ääniä kuullaan ja heidät osallistetaan. Komission toimet avoimuuden parantamiseksi eivät ole riittäviä. Dokumentit on tuotava kansalaisten ulottuville ja keskusteltavaksi.”

Lisää keinoja monimuotoisuuden turvaamiseen!

Luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja sukupuutot lisääntyvät ennenäkemättömällä vauhdilla. Duken yliopiston tutkimuksen mukaan maapallolla on parhaillaan käynnissä kuudes suuri sukupuuttoaalto: uhanalaiset kasvit ja eläimet ajautuvat sukupuuton partaalle ainakin tuhat kertaa nopeammin kuin ennen ihmiskunnan syntymistä. Tutkijat arvioivat, että sukupuutoille on pääasiassa syynä ihmisten aiheuttama elinympäristöjen tuhoutuminen. Biodiversiteetin häviäminen on vähintään yhtä iso ongelma kuin ilmastonmuutos. Tuhoa ei voida kokonaan pysäyttää, mutta muutoksia voidaan hidastaa jättämällä tilaa muillekin lajeille kuin ihmiselle.

Monimuotoisella luonnonympäristöllä on suurta merkitystä myös ihmisille, todennäköisesti paljon suurempaa kuin nykytiedon valossa vielä aavistammekaan. Tari Haahtelan ja Ilkka Hanskin tutkimusryhmä julkaisi kaksi vuotta sitten kansainvälisestikin uraauurtavan tutkimuksen, joka osoitti lajirikkaan luonnonympäristön vaikuttavan voimakkaasti ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Luonnon monimuotoisuus lisää ihmisen ihon bakteerivalikoimaa, vahvistaa puolustusta ja vähentää allergiaherkkyyttä. Todennäköisesti luonnonympäristön merkitys kytkeytyy jollakin tavalla myös suolistosairauksiin, diabetekseen, neurologisiin häiriöihin, ylipainoon ja jopa masennukseen. Tutkijoiden mukaan näiden tulosten perusteella on syytä pohtia luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vaikutuksia allergioihin ja kansanterveyteen.

Monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseen on sitouduttu maailmanlaajuisesti vuoteen 2020 mennessä. Tavoite oli tarkoitus saavuttaa alun perin vuoteen 2010 mennessä, joten sen saavuttamisella alkaa olla kiire. Tämän tärkeän tavoitteen saavuttamista Suomessa edistäisi, mikäli monimuotoisuutta köyhdyttävän toiminnan aiheuttaja olisi velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon.

Velvoite kompensoida tuhoamaansa monimuotoisuutta siirtäisi luonnonsuojelun rahoitusta veronmaksajilta niille, jotka suojelun tarpeen aiheuttavat. Parhaimmillaan kompensointivelvollisuus lisää suojeltua luontoa ja suojeluun käytettäviä varoja sekä ohjaa etsimään luontoarvoiltaan mahdollisimman vähäisiä alueita sellaiselle toiminnalle, joka luontoa tuhoaa. Kompensointivelvollisuuden puuttuessa ei tällä hetkellä ole sellaista kannustetta, joka ohjaisi vahingoittamaan luontoa siellä, missä luontoarvot ovat vähäisemmät.

Monimuotoisuutta kompensoivassa ”Ei nettovahinkoa luonnolle” (No Net Loss) –periaatteessa maankäyttöä muuttaville ja luonnon monimuotoisuutta vähentäville hankkeille määrätään kompensaatiovelvoite, jossa haitta tulee korvata vähintään siinä laajuudessa kuin sitä aiheutetaan, jolloin monimuotoisuuden tila säilyy vähintään ennallaan tai paranee. Monimuotoisuutta heikentävälle hankkeelle myönnettävän luvan ehtona haitan aiheuttaja velvoitetaan tuottamaan vastaava ”monimuotoisuushyöty”. Kompensaatio on suojelua täydentävä toimenpide – sen käyttöä tulee edeltää haitan välttäminen ja minimointi. Kompensaation ei tule mahdollistaa erilaisiin suojeluohjelmiin kuuluvien alueiden käyttöä toimintaan, joka on niiden suojelutavoitteiden vastaista.

Pellervon taloudellinen tutkimuskeskus on kuluvan vuoden syyskuussa julkaissut selvityksen luontoarvopankkien soveltuvuudesta Suomeen. Sen mukaan luontoarvopankkimekanismi voisi olla yksi keinoista, jolla luonnon monimuotoisuuden vähentämistä voitaisiin Suomessa estää tai hidastaa. Suomella on PTT:n mukaan monia hyviä edellytyksiä mekanismin käyttöönotolle, kuten kokemusta ennallistamisesta ja kunnostamisesta, paljon saatavilla olevaa ekologista tietoa sekä Metsähallitus, jonka toimenkuvaan luontoarvopankkitoiminta voisi sopia.

EU-maissa Natura 2000 –alueita laajempi kompensaatiovelvoite on voimassa ainakin Saksassa, Hollannissa, Ruotsissa ja Tanskassa. Maailmanlaajuisesti kompensaatiomenettely on käytössä noin 40 maassa. Esimerkiksi Saksan luonnonsuojelulaki edellyttää, että kaikissa rakennushankkeissa luonnonarvoille ja maisemalle aiheutuvat haitat on joko lievennettävä tai korvattava. Suomen lainsäädäntö edellyttää luonnolle aiheutuvien haittojen välttämistä ja minimointia, mutta ei tällä hetkellä mahdollista sitä, että lupa-arvioinnissa otettaisiin huomioon ekologisen kompensoinnin mahdollisuus.

Olen jättänyt ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasoselle kirjallisen kysymyksen siitä, voitaisiinko Suomessa harkita luonnon monimuotoisuutta suojeleva kompensaatiomekanismin käyttöönottoa.

 

Kirjoitus on julkaistu alun perin Vihreässä blogissa.

 

 

On tasa-arvoisen avioliittolain aika

Tänään eduskunta äänestää siitä, hyväksyykö se tasa-arvoisen avioliittolain.

Tasa-arvoinen avioliittolaki on jo voimassa Ranskassa, Luxemburgissa, Britanniassa, Uudessa-Seelannissa, Etelä-Afrikassa ja Espanjassa, Portugalissa sekä useissa latinalaisen Amerikan maissa, joissa katolisella kirkolla on ollut perinteisesti vahva asema. Lisäksi Yhdysvaltojen osavaltioista jo 32:ssa on tasa-arvoinen avioliittolaki ja se on piakkoin tulossa voimaan kolmessa muussa osavaltiossa.

Kuten kansalaisaloitteessa on todettu, Suomi on viimeinen Pohjoismaa, jossa samaa sukupuolta olevien avioliitto ei ole mahdollinen. Suomi on aikanaan ollut suunnannäyttäjä tasa-arvossa, hyväksyimme ensimmäisenä maailmassa naisten äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden. Nyt suunnannäyttäjästä uhkaa tulla perässä laahustaja.

Suomen kansalaiset ovat jo hyväksyneet tasa-arvoisen avioliittolain. Taloustutkimuksen syksyllä 2013 teettämän kyselyn mukaan 58 prosenttia suomalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Vielä suurempi osa kokoomuksen äänestäjistä, 66 prosenttia, kannattaa lakia. Kokoomuksen puoluekokous otti kesällä 2010 tasa-arvoisen avioliittolain puolesta olevan kannan selvin numeroin.

Avioliittolaista on varmasti sanottu jo kaikki mahdollinen ja mahdoton. Haluan kuitenkin vielä kerran tässä antaa puheenvuoron kokoomuslaisille vaikuttajille itselleen, jotka ovat perustelleet tasa-arvoista avioliittolakia perusteellisesti ja vakuuttavasti.

Ihmisen oikeus yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon on minulle jakamaton. Etenkin silloin, kun kyse on rakkaudesta ja toisesta ihmisestä välittämisestä – asioista, joita ihminen elämässään kaipaa kaikkein eniten.” -Lasse Männistö

”Sellainen yhteiskunta, joka kohtelee kansalaisiaan lain edessä eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan, ei ole kehittynyt yhteiskunta.” -Jaana Pelkonen.

”Itse näen asian suvaitsevaisuuteen liittyvänä periaatteellisena kysymyksenä. Ihmisiä ei saa tuomita eikä syrjiä ominaisuuksien, kuten henkilökohtaisen suuntautumisen perusteella.” -Markku Eestilä.

”Tasa-arvoinen avioliittolaki ei heikentäisi olemassa olevien avioliittojen nauttimaa arvostusta ja tukea, vaan ulottaisi sen koskemaan laajempaa joukkoa ihmisiä” -Pauli Kiuru.

”Ei ole kenenkään etu, että nykyisin toinen joutuu adoptoimaan ensin yksin ja sitten toinen adoptoi kumppaninsa lapsen. Lapsen edun mukaista on, että molemmat hänen kanssaan arkea elävät henkilöt voivat tulla lapsen vanhemmiksi yhtä aikaa.” -Sari Sarkomaa

”Yhdenvertaisuus lain edessä on oikeusvaltion periaate, ja se ei Suomessa nyt toteudu. Suomalaiset ovat lain edessä eriarvoisia seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Se ei ole reilua.” –Alexander Stubb

Tasa-arvoinen avioliittolaki on luonteva osa liberaalia ihmisoikeuskehitystä, joka vahvistaa yksilön oikeuksia ja lisää ihmisten välistä tasavertaisuutta yhteiskunnassamme. Homous on poistettu Suomen rikoslaista vuonna 1971 ja tautiluokituksista vuonna 1981. Jälkeenpäin kehitys tuntuu niin itsestään selvältä, että ihmettelemme, miten homous on voinut olla rikos. Laki heijastelee moraalia ja käsityksiämme siitä, minkä koemme oikeaksi ja minkä vääräksi. Tästä syystä olemme välillä hetkellisesti tilanteessa, jossa laki laahaa askeleen jäljessä siitä, mikä kansan enemmistön mielestä on oikein.

Tuollaisen askeleen ottamisen aika on nyt, kansalaiset ovat tehneet oman osansa ja vastuu seuraavasta askeleesta on meillä lainsäätäjillä.

 

Kuva: www.amnesty.fi

Kuva: www.amnesty.fi