« Kaikki artikkelit

Venäjän-politiikka ja presidentinvaalit

Keskustelu Venäjästä kuuluu presidentinvaaleihin. Mieleen palautuu
otteita historiasta: Paasikiven-Kekkosen linja, YYA-sopimus ja sen
lakkaaminen, Risto Rytin vankilatuomio, Jeltsinin ja Clintonin
huippukokous Helsingissä. Suomen presidenteillä on moninaisia vaiheita
suhteessa Neuvostoliittoon ja Venäjään, eikä syytä olettaa, että näin
ei olisi myös tulevaisuudessa.

Vihreiden presidenttiehdokas Heidi Hautala on nostanut Venäjän yhteiskunnallisen kehityksen luomat uhat mukaan presidentinvaalikeskusteluun. Kansalaisjärjestöjen rahoitusta ja toimintaa rajoittavan lain
säätäminen on tästä yksi esimerkki, mutta ei millään tavalla ainoa laatuaan. öljyn käyttäminen poliittisesti, tiedotusvälineiden vapauden rajoittaminen ja oikeuslaitoksen heikko riippumattomuus ovat osa samaa kertomusta. Venäjän sisäinen kehitys voi myös konkretisoitua kansainväliseksi uhaksi.

Kun Venäjä tulee puheeksi, myös toisinaan samankaltaisina pidettyjen ehdokkaiden välillä näkyy eroja. Presidentti Tarja Halosen käsitys siitä, että Suomi ja Venäjä ovat samalla demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion tiellä, vastaa varmasti Venäjän nykyhallinnon itseymmärrystä Venäjän tilanteesta, mutta ei ole lähelläkään riippumattomien asiantuntijoiden arvioita. Tshetsenian lisäksi vakavia ihmisoikeusongelmia esiintyy esimerkiksi Marin tasavallassa, jossa kielivähemmistön kohtelu on ollut vähintäänkin hyvin karua. Demokratiaa ei voi olla ilman vapaita kansalaisjärjestöjä ja riippumattomia tiedotusvälineitä. Ja oikeusvaltio, millainen on oikeusvaltio ilman itsenäistä oikeuslaitosta?

Monen ehdokkaan vaalikeskusteluissa peräänkuuluttama realistinen Venäjän-politiikka ei voi tarkoittaa ongelmista vaikenemista. Myönteisten yhteistyöhankkeiden, kuten Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon, lisäksi tarvitaan avointa keskustelua vakavista ja vaikeistakin teemoista. Jos presidentti lunastaisi asemansa kansakunnan johtajana tässä tärkeässä asiassa, suhteemme Venäjän kanssa olisi kiertänyt täyden ympyrän.

Jos presidenttiehdokkaita mitataan heidän Venäjän-politiikkansa perusteella, vain Heidi Hautala täyttää odotukseni. Tämä ei varmasti ole yllätys, olenhan hänen johtamansa eduskuntaryhmän jäsen ja kuulumme samaan puolueeseen. Heidin näkemykset Venäjästä ovat kuitenkin myös laajemmin arvostettuja. Heidi Hautalasta saisimme Suomelle presidentin, jolla olisi kokemusta ja näkemystä Venäjän-politiikasta ja uskallusta nostaa esiin vaikeitakin asioita!

Ps. Tässä vielä vaalinalusiloksi valintojen keskelle leipäresepti Heidin "Rehellistä ruokaa" -vaalikirjasta.

Jokapäiväinen leipä

5 dl kädenlämpöistä vettä
n. 5 dl valkoisia vehnä- tai spelttijauhoja
5 dl täysjyvävehnä- tai spelttijauhoja
25 g hiivaa
2 tl suolaa
2 rkl öljyä

Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää puolet jauhoista, sekoita ja anna nousta noin tunnin ajan. Kaada loput jauhot leivinlaudalle ja kumoa taikina jauhoihin. Vaivaa ilmakuplat pois. Muotoile sämpylöitä tai kaksi pitkulaista ciabattaa. Kohota leivinpaperilla puoli tuntia. Tee pintaan muutama viilto, jotta ne eivät repeä uunissa. Paista 225-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

Kolumni on julkaistu Helsingin uutisissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *