Italian vaalitulos

-    sisältää paljon mielenkiintoista mutta ei vakaata hallitusta

Vakaan hallituksen muodostamiseen tarvitaan Italiassa enemmistö sekä edustajainhuoneeseen että senaattiin. Nyt sitä ei saatu. Senaatin vaaleissa alempaan kamariin enemmistön saanut vasemmistolainen liittouma sai kyllä suuremman ääniosuuden, mutta Silvio Berlusconin koalitio sai silti senaattiin enemmän paikkoja. Tämä on mahdollista jos voittaa tietyissä, väkirikkaissa vaalipiireissä enemmistön.

Vaalijärjestelmän uudistaminen on yksi niistä asioista, joista keskustelu jatkuu näiden vaalien jälkeen.

Ei tilanteen ongelmallisuus silti vain vaalijärjestelmästä johdu. Italiaa hallitsi puolitoista vuotta tekninen, entisen komissaarin Mario Montin luotsaama ja taloutta tasapainottanut hallitus. Säästöjä, eläkeiän korotuksen ja veronkorotuksia läpi vieneellä teknisellä hallituksella oli käytännössä sekä oikeiston että demokraattisen puolueen tuki. Kaksi perinteistä blokkia olivat siis myöntänee,t että epäsuosittuja uudistuksia täytyy tehdä, mutta että he eivät pystyneet niitä tekemään. Tehtävä annettiin ekonomisti Montille. Tämä valinta teki vaaliasetelmasta lähtökohtaisesti vaikean sekä demokraattien PD:lle että Berlusconin PDL:lle. Näistä lähtökohdista vasemmisto pärjäsi hämmästyttävän huonosti ja Berlusconi häikäisevän hyvin.

Suurin voittaja tuli kuitenkin blokkien ulkopuolelta. Koomikko Beppe Grillon puolue, ”Viiden tähden liike”, keräsi 25,5 prosenttia äänistä ja oli vaalien suurin voittaja. Grillo on entinen tv-koomikko, joka ei esiinny television poliittisissa keskusteluissa ja ajaa kansanäänestystä Euroopan unionista. Saiko Soini siis italialaisen vastineensa? Ei todellakaan. Grillon ohjelma on ydinvoimavastainen, se ajaa pyöräilyn olosuhteiden parantamista, energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa. Itse asiassa liikkeen ohjelma perustuloineen muistuttaa paljon vihreiden ohjelmaa, höystettynä piraattien tavoitteilla. Grillo ei esiintynyt televisiossa, eikä antanut lehtihaastatteluja, mutta keräsi ennen vaaleja ainoana poliittisena liikkeenä kymmeniätuhansia ihmisiä kaduille ja toreille. Grillo on myös ilmoittanut että he eivät osallistu mihinkään hallituskoalitioon.

Vaalien alla Pierluigi Bersanin johtamat demokraatit olivat johdossa 12 prosenttiyksikköä. Heidän kampanjasta ei jäänyt ihmisille kovin paljon mieleen, mutta oli selvää, että he olisivat ainakin jossain määrin jatkaneet julkisen talouden vakauttamista. Eiliset pörssin heilahtelut kertovat siitä, että markkinavoimat uskoivat juuri vasemmistoon.

Silvio Berlusconi vastasi puolueensa kampanjasta käytännössä yksin. Berlusconin jokainen tv-esiintyminen toi lisää kannattajia. Yksi keskeisistä lupauksista oli palauttaa ihmisille Mario Montin teknisen hallituksen kaudella säädetty asuntojen kiinteistövero. Itseäni melkein sattuu vatsasta se, että joku kampanjoi jo maksettujen verojen palauttamisella tilanteessa, jossa valtion velka on 120 prosenttia bruttokansantuotteesta. Äänestäjät kuitenkin pitivät tästä viestistä.

Teknisen hallituksen pääministeri Monti oli myös itse ehdolla vaaleissa ja sai 10,5 prosentin kannatuksen. Se ei sinänsä ole ihme. Hänen uudistuksensa eivät ole olleet suosittuja, mutta on myös hyvä huomata, että Monti ei onnistunut kampanjassa, hänen hallituksensa ja kannatuksensa vaalien alusasetelmassa oli kuitenkin paljon suurempi kuin toi 10,5 prosenttia.

Hallitusneuvottelut alkavat Demokraattipuolueen johdolla. Suurin osa kommentaattoreista kuitenkin epäilee, että edessä on vielä kohtuullisen pian uudet vaalit.

Epävakaa tilanne Italian politiikassa vaikuttaa meihin kaikkiin. Mario Montin hallituksen uudistukset onnistuivat vakauttamaan koko Euroopan epävarmaa taloustilannetta, ja Italian valtionlainan korot laskivat selvästi. Nyt epävarmuus on taas täällä.

Kirjoittaja seuraa Italian politiikkaa koska hänen pieni vauvansa on Italian kansalainen