« Kaikki artikkelit

Ydinvoimapolitiikka ajoi päin seinää

Olemme tulleet pisteeseen, jossa 2000-luvulla harjoitettu ydinvoimapolitiikka on ajautunut jotakuinkin totaaliseen konkurssiin.

Kolme ydinvoimahanketta on saanut eduskunnan enemmistöltä periaateluvan 2000-luvulla. Kannattajat ovat perustelleet näitä lupia edullisuudella, luotettavuudella ja ilmastopolitiikalla. Jotkut kannattajat ovat puhuneet ydinvoimasta siirtymäkauden ratkaisuna, ydinvoimaa käytetään kunnes vaihtoehdot ovat elinvoimaisia.

Mikä on näiden kolmen hankkeen tilanne nyt?

Vuonna 2002 Olkiluoto 3:n hinnaksi väitettiin 2,5 miljardia euroa ja sen avulla väitettiin Suomen pääsevän Kioton sopimuksen tavoitteisiin. Voimalan sanottiin valmistuvan vuonna 2009. Hankkeen eteen tulevista ongelmista kyllä varoiteltiin etukäteen, ja hintalappua pidettiin alun alkaenkin epärealistisena. Elämme nyt vuotta 2014 eikä kukaan osaa sanoa, koska Olkiluoto 3 saattaisi valmistua. Viime talven lausunnoissa voimalayhtiö Arevan edustajat totesivat mystisesti että he ”eivät ole luovuttaneet”. Suomi saavutti kyllä Kioton ilmastotavoitteet, mutta ydinvoimahankkeesta ei ollut siinä mitään apua. Voimalan lopullisesta hinnasta on mahdoton esittää kovin tarkkaa arviota, joka tapauksessa jo riidat tilaajan ja tekijän välillä ovat miljardiluokkaa ja hinta on lähtöoletuksista ilmeisesti vähintäänkin kolminkertaistunut.

Fennovoiman ydinvoimalaa markkinoitiin vuonna 2010 suomalaisen teollisuuden ja yksityisen sektorin hankkeena, tosin mukana oli alun perin myös suuri saksalainen omistaja. Nyt hankkeesta on vetäytynyt iso osa suomalaisista yrityksistä. Saksalainen yhtiö kääntyi pois ydinvoimatieltä ja tilalle on tullut venäläinen valtionjohdon kontrollissa oleva Rosatom. Fennovoimaa markkinoitiin suomalaisen teollisuuden etujen turvaajana ja Venäjä-riippuvuuden vähentäjänä. Nyt hankkeessa on mukana erityisesti suomalaisia kuntia ja se lisäisi riippuvuuttamme Venäjän valtaapitävistä.

Eilen tuli, ei ehkä täysin yllättävä, uutinen, että Olkiluoto 4 –hanke ei ole etenemässä alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Ulkopuoliset eivät ehkä edes ymmärtäisi, miten epäonnistunutta Olkiluoto 3:a rakennuttava yhtiö ylipäätänsä sai luvan uudelle hankkeelle kun entinenkin on kesken.

Ydinvoiman puolustaminen ja näiden ydinvoimaprojektien perustelut eivät ole pitäneet. Osa perusteluista on ollut epäuskottavia jo alun perinkin ja osittain tosiasiat ovat vuosien varrella kääntyneet ydinvoimaa vastaan. Näistä hankkeista ei ole syntynyt toistaiseksi yhtään kilowattia sähköä eikä tule syntymäänkään lähivuosina.

Olisiko siis aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja vaihtaa energiapolitiikan suuntaa Suomessa?

Me vihreät emme ole kannattaneet näitä ydinvoimahankkeita vaan esittäneet niille vaihtoehtoja. Olemme halunneet, että Suomi investoi uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen. Muu maailma on jo liikkunut hurjaa vauhtia eteenpäin uusiutuvien ja energiatehokkuuden kasvaessa. Esimerkiksi Tanska on päättänyt tuottaa kaiken energiansa uusiutuvilla vuoteen 2050 mennessä, sähkön ja lämmön jo vuonna 2035. Samaan aikaan me olemme jumittaneet paikallamme odottamassa, että ”siirtymävaiheen” ratkaisu saataisiin käyttöön.

Me vihreät olemme myös hyvin tottuneita vastaamaan kysymyksiin ydinvoiman vaihtoehdoista ja siitä, olemmeko olleet ydinvoimaa vastaan hallituspuolueena vai oppositiopuolueena.

Olisiko nyt myös aika, että ydinvoiman puolustajilta kysyttäisiin, mitä he nyt sanovat valintojensa tuloksista. Olisiko joku valmis vaihtamaan epäonnistuneeksi osoittautuneen politiikan suuntaa?

Comments

  1. ”Nyt hankkeessa on mukana erityisesti suomalaisia kuntia ja se lisäisi riippuvuuttamme Venäjän valtaapitävistä.”
    Tämä vaatii hiukan selventämistä.

  2. Mielestäni energiapolitiikka on mennyt päin seiniä jo 20 vuotta. Ydinenergian rakentaminen on tehty aivan liian vaikeaksi. Turha ongelmia on ainakaan poliitikkojen kauhistella, kun juuri politiikka ydinvoimaponsineen on kenties suurin syy ongelmiin.

    Jos puhutaan primäärienergiasta, meillä on tasan kolme varteenotettavaa ilmastoneutraalia vaihtoehtoa: Aurinko, tuuli ja ydin. Millä tavalla valikoiman supistaminen kahteen parantaa mahdollisuuksia fossiilisista polttoaineista luopumiseen kokonaan ja hyvissä ajoin ennen tämän vuosisadan loppua?

  3. Kiitos kysymästä! Mitäkö ydinvoiman kannattaja on asiasta mieltä? Siinä, että jonkun projektin projektinhallinta pettää ei ole mitään juhlimista, mutta toisaalta ydinvoiman kannattaja voi olla älyllisesti riittävän utelias oikeasti vertaamaan esitettyjä vaihtoehtoja. Hän voi esimerkiksi todeta, että esim. Tanska, joka on suunnilleen Suomen kokoinen maa ei ole noin sukupolven aikana kyennyt rakentamaan niin paljon tuulivoimaloita, että ne vastaisivat vieläkään esim. OL3:n kokoisen reaktorin vuosituotantoa.

    Hän voi tarkistaa nämä tiedot kaikkialta ja todeta vastaavan tuloksen myös aurinkosähköstä yms. Hän voi myös lukea mm. IPCC WG3 raportteja (annex III) ja huomata, että itseasiassa ydinvoima on tyypillisesti halvin hiilivapaa energianlähde (hyvässä paikassa oleva vesivoima saattaa olla halvempaa). Hän voi lukea Vihreiden ulostuloja, joissa Vihreät kauhistelevat ydinvoimalle arvioitua 5 senttiä/kWh hintaa ja hämmentyä, kun samat tahot esittävät tuulivoiman halvempana vaikka sen takuuhinta on 10.53 senttiä/kWh.

    Ydinvoiman kannattaja voi myös olla huolissaan ilmastonmuutoksesta ja tuntea vaadittavien päästövähennysten suuruusluokan (yli 3%/vuosi). Hän on saattanut tarkistaa eri maiden saavutuksia tällä rintamalla ja huomata, että vain maat joissa päätettiin 70-luvulla rakentaa paljon ydinvoimaa ovat tällaisiin päästövähennyksiin kyenneet (jonkin aikaa). Maat joita paleovihreäkonsensus juhlii eivät ole kyenneet sellaisiin päästövähennyksiin mitä nyt vaadittaisiin.

    Ydinvoiman kannattaja voi myös pitää älyllisesti heppoisena kirsikanpoimintana keskustella näistä asioista ikään kuin vaikkapa OL3 olisi tyypillinen ydinvoimaprojekti. Ydinvoiman kannattaja voi myös ihmetellä kuinka Vihreissä laajalti pidetään esim. bioenergiaa nollapäästöisenä olkoonkin, että tutkijat ovat varoitelleet tämän olevan väärin jo pitkään. Summa summarum, ydinvoiman kannattajalla voi olla varsin perustellut syyt kantaansa

  4. Kyselitte ydinvoiman puolustajien kantojen perään ja jätin tänne sen innoittamana kommentin kaksi päivää sitten. Kommentti ei läpäissyt seulaanne ja kysyisin miksi näin?

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *