« Kaikki artikkelit

Pohdintaa turvallisuuspolitiikasta vihreiden puoluekokoukselle

Keskustelimme tänään Vihreiden puoluekokouksen yhteydessä Pekka Haaviston, Heidi Hautalan ja Vihreiden puoluekokousedustajien kanssa siitä, mitä vihreä turvallisuuspolitiikka on. Alla jotain huomioita alustuksestani, jonka jälkeen kävimme vilkasta keskustelua. Kiitos siitä osallistuneille!

Turvallisuusympäristömme on muuttunut. Muutoksen yksi keskeisin osa on tie, jonka Venäjä on valinnut.  Krimin haltuunotto sotilaallisella voimalla on sinetti pitkään jatkuneelle kehitykselle. Olennaista on myös se, että Venäjän johto on suoraan ilmoittanut, että se ei tyydy Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen syntyneisiin rajoihin. Tämä jo sinällään tekee tulevaisuudesta epävarmemman.

Venäjä olisi voinut valita myös toisenlaisen suunnan, sellaisen joka lähentyy demokratian, oikeusvaltion ja vapaan lehdistön periaatteita. Nyt käännöstä sille tielle ei ole näkyvissä. Päinvastoin, näitä arvoja vastaan julistetaan avoimesti. Voi olla että Venäjän käänne tapahtuu jossain vaiheessa, mutta nyt Euroopan ja Suomen täytyy nyt varautua ja katsoa tätä todellisuutta jossa elämme.

Keskusjohtoinen valtio, jossa valtiojohto myös kontrolloi mediaa, voi olla hyvin arvaamaton. Ukraina ja Venäjän toiminta on tästä hyvä esimerkki: Ukraina oli ystävä ja ukrainalaiset veljeskansaa. Sitten noin yhdeksässä päivässä ihmisten mielet käännettiin ajattelemaan Ukrainan olevan fasistinen valtio jota kohtaan tuleekin kohdistaa sotilaallista toimia.

Ilmapiiri tällä hetkellä Venäjällä on länsivihamielinen ja siihen maaperään saa kyllä halutessaan istutettua hyvin monenlaisia ajatuksia.

Mitä Suomen pitää tehdä? Meidän pitää mielestäni toimia tiiviissä yhteistyössä muiden jäsenmaiden kanssa Euroopan unionin ulkopolitiikan rakentajana ja toteuttajana. Jäsenyys Euroopan unionissa on tärkein turvallisuuspoliittinen valintamme. Suomi ei sijaitse millään harmaalla alueella idän ja lännen välissä eikä meidän pidäkään sijaita. Yksilön arvo ja oikeudet, vapaa tiedonvälitys ja oikeusvaltio ovat meidän arvojamme. Emme ole näissä asioissa puolueettomia.

Venäjä on valtio joka toimii monessa voimapolitiikan logiikalla. Suomen tulee pitää huolta uskottavasta puolustuksesta. Uskottava puolustus turvaa suvereniteettiamme, oikeuttamme toimia vapaana, itsenäisenä ja demokraattisena valtiona.

Puolustuksen rahoitus on isojen haasteiden edessä. Olen tehnyt vihreiden edustajana töitä Ilkka Kanervan johtamassa puolustuksen resursseja arvioivassa työryhmässä. Tässä työssä olen entistä vakuuttuneempi siitä vihreiden suomalaiseen puolustuskeskusteluun tuomasta aloitteesta, jonka mukaan meidän pitää Suomessa pystyä arvioimaan kiihkottomasti yleistä asevelvollisuutta. En itse usko siihen, että puolustusmäärärahojen korottaminen olisi välttämätöntä, mutta tarvitsemme kyllä yhteistyötä materiaalihankinnoissa esimerkiksi Ruotsin kanssa.

Entä Nato? Ukrainan tapahtumat ovat vaikuttaneet minuun voimakkaasti. En ole kuitenkaan tullut siihen tulokseen, että meidän tulisi nyt hakea Nato-jäsenyyttä. Sen sijaan ajattelen kyllä, että juuri nyt, ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja kannattaa käydä laajaa keskustelua turvallisuuspolitiikasta. Itse ajattelen, että velvollisuus huolehtia omasta uskottavasta puolustuksesta olisi olemassa joka tapauksessa, riippumatta mistään liittoutumisesta. Jäsenyys Natossa ei siis ratkaisisi pohdintaamme puolustuksen resursseista. Meistä etelään ja pohjoiseen sijaitsee Naton jäseniä, valintamme verrattuna eurooppalaiseen valtavirtaan on pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Toisaalta Suomen kannalta varmasti tärkeintä on avoin keskustelu Ruotsin kanssa meidän molempien turvallisuuspoliittisista valinnoista.

Yksi mielenkiintoinen kysymys on eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan tiivistyminen. Vihreissä ihmiset näkevät tämän kysymyksen monella eri tavalla: joillekin eurooppalainen tiivistyvä turvallisuusyhteistyö on päämäärä, jotkut eivät pidä sitä lainkaan realistisena maanosassa, jossa suurin osa jäsenmaista kuuluu Natoon. Jotkut, kuten käydyssä keskustelussa minä ja Pekka Haavisto, näkevät, että ainakin käytännön tasolla eurooppalaisen yhteistyön voi hyvinkin nähdä tiivistyvän nykyisestä.

Seuraavan kerran keskustelenkin ulko- ja turvallisuuspoliittisista teemoista jo huomenna presidentti Niinistön ulkopoliittisessa keskustelutilaisuudessa Naantalin Kultarannassa.

Comments

  1. Voi miten naivia ja näköalatonta. Missä olit, kun oikeusvaltio Yhdysvallat pommitti tekaistuin todistein Irakia? Syyllisiä ei ole vieläkään saatu kansainvälisen oikeuden eteen. Nyt ollaan syvästi vaikuttuneita, kun Venäjä turvasi strategiset etunsa ilman verenvuodatusta.

    Otatko valheen vastaan mieluummin korporaatiomedialta vai keskusjohdetulta? Onko sillä mitään väliäkään?

  2. Vaikka Venäjä onkin tehnyt viimeaikoina kyseenalaisia valintoja en osaa nähdä sitä uhkana Suomelle. Oma puolustus on kuitenkin tärkeä. Uskottavaan puolustus sisältää myös uskottavat suhteet muihin Valtioihin ja liittoumiin ja toisaalta kyky itsenäisesti selvitä konfliktitilanteista. Kaikista tilanteista emme varmasti kykene itsenäisesti selviämään.

    Eurooppalaisen puolustusyhteistyön kehittäminen kuullostaa ehdottomasti kehittämisen arvoiselta. Olemme kuitenkin monissa asioissa eurooppalaisten kanssa ’samassa veneessä’.

    Nykyaikana yleinen asevelvollisuus kuullostaa hieman ’vanhanaikaiselta’ ja pitäisinkin vapaaehtoisuutta tässäkin tärkeänä. Nykyäänhän asevelvollisuuden suorittamiseen on jo toki vaihtoehtoja. Vapaaehtoinen palvelus luo hieman epävarmuutta siinä suhteessa, että millaiseksi vapaahetoisten määrä muodostuu tulevaisuudessa ja mitkä ovat vapaaehtoisten kiinnostuksen kohteet asepalveluksessa.

  3. Eurooppalainen puolustusyhteistyö nousee esiin uudelleen ja uudelleen. Siinä on yksi iso ongelma verrattuna Natoon. Sitä ei ole olemassa. Puolustusliiton luominen tyhjästä ei ole nopea tai helppo prosessi. Ei ole yhteisymmärrystä siitä mikä on kenenkin rooli, ei ole mitään komentorakennetta, ei ole mitään suunnitelmia, ei ole mitään sopimuksia, ei ole edes yhteistä tahtotilaa.

    Nato on olemassa, sillä on vakiintunut rakenne, sillä on vakiintuneet ja harjoitellut toimintamallit ja vuosikymmenien kokemus yhdessä toimimisesta. Ei ole realismia kuvitella yhdenkään Natomaan pohtivan hetkeäkään tämän suojan vaihtamista johonkin jota ei vielä ole. Varsinkaan nykyisessä tilanteessa. Ja olan näitä eurooppalaisia Natomaita ei Euroopan yhteistä puolustusta voida edes harkita.

    Tähän vaihtoehtoon takertuminen on pahimman luokan pään pensaaseen työntämistä.

  4. Ehkä vastaavanlaisen organisaation kuin Nato rakentamiseen ei kovinpaljoa innokkaita löydy
    ’Puolustusyhteistyötä’ tehdään ja voidaan tehdä myös muilla keinoilla kuten esim talouspakotteilla. Nykyisin toimii Naton lisäksi myös muita järjestöjä, jotka sisällyttävät turvallisuusasiat toimintaansa hyvänä esimerkkinä Etyj.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *