Kuntavaalien 2012 tulos

Kuntavaalien tulos 2012
muutamia huomioita

Ne jotka hävisivät, hymyilivät. Ne jotka voittivat, näyttivät pettyneiltä ja surullisilta.

Sosialidemokraatit hävisivät Jutta Urpilaisen johdolla nyt viidennet vaalinsa. Urpilaisen johdolla puolue sai näissä kunnallisvaaleissa toisen perättäisen tappion. Tappio on kaksien kunnallisvaalien lisäksi tullut eurovaaleissa, eduskuntavaaleissa ja presidentinvaaleissa.

Totta kai monien vaalien kakkossija on aidosti lohduttanut demareita. Toiseksi suurimman puolueen asema tuntui torjuntavoitolta erityisesti viime eduskuntavaaleissa, mutta puheenjohtaja Urpilaisen usein viljelemää määrettä käyttäen, tulos näissä kuntavaaleissa oli sosialidemokraateille historiallisen huono.

Demarit kampanjoivat näissäkin kuntavaaleissa yksityistämismörön kanssa. Temppu ei tällä kertaa toiminut. Ihmiset eivät sankoin joukoin uskoneet sitä, että kaikki muut koko ajan yksityistävät ja urheat demarit sitä yrittävät estää. Pieleen meni erityisesti se, että väitettiin yksityistämiskiistan liittyvän kiinteästi hallituksen pöydällä jumittavaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistukseen. Ylen viimeisessä suuressa vaalikeskustelussa katsojille tuli selväksi että näin ei ole.

En itse näe kilpailuttamista autuaaksi tekevänä, ja ajattelen että julkista tukea tulisi siirtää yksityislääkärien Kela-korvauksista julkiselle puolelle. En nurise demarien taktiikasta siksi, että haluaisin yksityistämistä vaan siksi että on väärin syyttää ainakaan vihreitä kilpailuttamisvimmasta.

Keskustan Sipilää auttoi menestymään se, että hänellä oli esittää keskustan oma malli kuntarakenteesta, jossa terveyspalveluista päätetään maakuntatasolla. Hallituksen osalta oli jotenkin noloa, että mitään linjauksia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ei valmistunut ennen vaaleja.

Äänestysprosentti laski. Vaikuttaa siltä, että todella monet perussuomalaisia eduskuntavaaleissa äänestäneet eivät nyt äänestäneet ketään. Moni on saattanut pettyä, kun puolueen oppositioon heittäytymisen jälkeen ei oikein ole tapahtunut mitään. Perussuomalaisia äänesti 250 000 ihmistä vähemmän kuin viime eduskuntavaaleissa.

Ihmiset saavat olla äänestämättä, jos eivät halua tai ehdi. Jotkut ehkä ajattelevat, että kuntien tehtävistä suurin osa on lakisääteisiä, joten ei kunnanvaltuuston valta ole mitenkään tolkutonta. Toisille ei ehkä löydy sopivaa ehdokasta, päätös antaa ainoa äänensä jollekulle on kuitenkin aika iso.

Surkealta vaikuttaa kuitenkin se tosiasia, että ihmiset eivät äänestä siellä missä tulotaso on matala ja työttömyys korkea. Taloudellinen huono-osaisuus ja tunne vaikutusvallan puutteesta kietoutuvat toisiinsa.

En usko, että tilannetta muutetaan vain sillä, että poliittiset päättäjät puolueissa käyttäytyvät tai puhuvat jotenkin toisin. Usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin korjaantuu todennäköisemmin silloin, kun ihmiset saadaan tai otetaan mukaan itse tekemään päätöksiä ja rakentamaan omaa yhteisöä.

Ympäristöstä, ilmastonmuutoksesta tai luonnosta ei näissä vaaleissa puhuttu mitään. Se on oikeastaan järkyttävää, koska kaavoitusmonopoli antaa kunnalle suuremman liikkumavaran ilmastopolitiikassa kuin sillä itse asiassa on terveydenhuollossa.

Voisiko toiveikkaasti ajatella, että vaalikeskustelun perusteella kukaan ei ainakaan luvannut huonoa ympäristöpolitiikkaa?

 

Helsingin metsäluonnon hienouksien täytyy säilyä

(Teksti julkaistu Helsingin Sanomien mielipidekirjoitussivulla 18.6.)

Kevättalvella keskeytettiin hakkuut Helsingin Meri-Rastilan arvokkaissa metsissä. Hakkuiden lopettamista vaativat luonnonsuojelijat ja paikalliset asukkaat. Meri-Rastilan hienoissa metsissä on vuosikymmenten aikana liikkunut iso joukko helsinkiläisiä eri puolilta kaupunkia. Helsinkiläiset rakastavat metsiään ja siksi rakennusviraston rankka metsänkäsittelytapa on usein herättänyt vastustusta.Yksi syy Meri-Rastilan hakkuiden keskeyttämiseen oli metsissä tehdyt luontoarvionnit.

Metsien monimuotoisuutta on nyt kartoitettu Helsingissä ja tulokset ovat erinomaiset. Ympäristöministeriön rahoittamassa helsinkiläisten metsien kartoituksessa arvokkaita suojeltavia kohteita löytyi paljon. Kartoitus tehtiin Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) kriteerien mukaan. Arvokkaita kohteita löytyi yhteensä 1150 hehtaaria, eli yli 10 neliökilometriä.

Helsingin arvokkaista metsistä yli puolet on runsaslahopuista kangasmetsää. METSO-ohjelman tavoitteena on turvata metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen ja pysäyttää metsälajien uhanalaistuminen. Toistaiseksi vasta kaksi prosenttia Etelä-Suomen metsistä on suojeltu.

Kuntien metsillä on tärkeä rooli METSO-ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Helsingissä on luontevaa sovittaa yhteen metsien suojelu ja virkistyskäyttö. METSO-ohjelmalla edistetään luonnon virkistyskäyttöä: liikuntaa ja luontoharrastusta. On mahtavaa, että pääkaupungin asukkailla on ympärillään koko maan mittakaavassa arvokkaita metsiä. Luontorakkauden takia helsinkiläisten ei tarvitse matkustaa kauas.

Helsingissä on siis paljon arvokasta metsäluontoa, mutta suojeltuja metsäkohteita niukasti. Helsingin rakennusviraston metsänkäsittely on turhan tehokasta ja monimuotoisen metsäluonnon kannalta tärkeä lahopuu halutaan korjata pois. Metsienhoitoa suunniteltaessa ei oteta huomioon luontojärjestöjen asiantuntemusta.

On välttämätöntä, että näyttö Helsingin metsien merkittävistä luontoarvoista johtaa muutoksiin kaupungin metsienhoidossa ja suojelupäätöksissä. Helsingin on siirryttävä metsien luonnonarvojen säilyttämistä tukevaan metsien käyttöön. Nyt tehdyissä luontoinventoinneissa löydetyt merkittävimmät alueet on otettava osaksi metsien suojeluverkostoa.

Suuri osa tärkeimmistä luontokohteistä löytyi Östersundomin alueelta, jonka kaavaluonnos on juuri hyväksytty. Nyt täytyy varmistua siitä, että nämä alueet otetaan huomioon ja jätetään rakentamisen ulkopuolelle, kun Östersundomin lopullinen kaava hyväksytään.

Laajimmat arvokkaat kokonaisuudet löytyvät Keskupuiston ohella Helsingin itäiseltä rannikkovyöhykkeeltä: Östersundomista, Uutelasta ja Laajasalosta. Näiden alueiden keskinäinen kytkeytyneisyys tulee varmistaa. Lajien siirtyminen metsäiseltä alueelta toiselle on niiden elinvoiman kannalta tärkeää. Helsingissä tulee siirtyä yksittäisten pienten luonnonsuojelualueiden ajattelusta laajempiin kokonaisuuksiin. Tämä toiminta on perusteltua aloittaa juuri itäiseltä rannikolta.

Luonnoltaan hienoja METSO-kohteita löytyy varmasti myös Viikistä, Latokartanosta, Pukinmäestä ja Tapanilasta, alueilta, jotka nyt jäivät kartoituksen ulkopuolelle. Vielä kartoittamattomat alueet tulee kartoittaa ja kartoitustulokset tulee ottaa huomioon kaupungin metsienkäsittelyssä. Helsingin METSO I ja II -luokan metsiä tulee kohdella suojelukohteina.

Emma Kari
kaupunginvaltuutettu (Vihr.)

Anni Sinnemäki
kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (Vihr.)

Rantojensuojelusta ja rakentamisesta

Suomi on tuhansien järvien, niemien, notkelmien ja kesäasuntojen maa.

Monet Vihreät pitävät rantojensuojeluohjelmasta päättämistä ja sen toteuttamista aivan keskeisenä poliittisena tekona, ja itsekin kuulun tähän joukkoon.

Rantojensuojeluohjelmalla luotiin rakentamattomien suojelualueiden verkko, joka pyrkii edustamaan meri- ja järviluontoa sen eri muodoissaan ja siten myös turvaamaan elinympäristöjä rantojen lajeille.

 

Lue kokonaan >>

Hajakeskittämisessä on paljon hajanaisia ja keskeneräisiä ajatuksia, pääministeri Vanhanen

Pääministeri Vanhanen maalailee Helsingin Sanomissa (7.9.) kuvaa synkistä, ratojen lähelle rakennetuista betonilähiöistä. Hän tarjoaa sen tilalle unelmaa hajakeskitetystä mallista, jossa ihmiset voivat keskittyä puuhasteluun omalla pihallaan ja hurauttaa yksityisautolla markettiin kerran viikossa. Helsingin keskustaan ihmiset joutuvat lähtemään lähinnä vain silloin, kun he haluavat nauttia oopperasta.
Lue lisää Vihreästä blogista…