Kohti tiivistä ja onnellista kaupunkia

Kasvavat kaupungit ovat kiinnostavia. Meidän seuraava tehtävämme on tehdä Helsingin kasvusta kaupunkimaista ja tiivistä. Kaupungin kasvu kantakaupunkia laajentamalla auttaa vastaamaan kaupunkilaisten polttavimpiin ongelmiin:

1. asuntojen kallistumista hillitään mahdollistamalla riittävä määrä asuntorakentamista
2. tiivistyvä kaupunki on ainoa keino saada aikaiseksi toimiva liikennejärjestelmä
3. …tiivis kaupunki on toimiva ympäristö tämän päivän yrityksille ja yrittämiselle
4. Helsingin kasvun tapa ratkaisee myös kaupungin ilmastopolitiikan ja luontoalueiden tulevaisuuden
5. täydennysrakentamisella turvataan palveluiden säilymistä ja ehkäistään asuinalueiden eriytymistä

Suuren linjat kaupungin tulevaisuudesta ratkaistaan yleiskaavassa. Sen tulee luoda perusta kasvavalle kaupungille, joka laajentaa raitioverkkoa ja muuttaa moottoriteitä bulevardeiksi. Kaupungin sisällä kulkevien moottoriteiden muuttaminen asuinkaduiksi on uutta ja mielenkiintoista: Hakaniemen sillan alue ja Laajasalo ovat tässä tärkeitä pilottiprojekteja, joista voimme oppia paljon. Umpikorttelit vetävät taas ihmisiä puoleensa, mutta kaikki eivät viihdy samanlaisessa ympäristössä, siksi myös tarvitaan myös tiivistä pientalorakentamista, jossa ihmisten haave omasta pihasta voi tulla todeksi. Valtio on päättänyt luopua Malmin lentokentästä, mikä tarkoittaa, että Helsingin kannattaa suunnitella siitä asuinalue.

Kaupunkien kasvun tapa on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista kysymyksistä ilmastonmuutoksen ratkaisussa. Arvokkaiden luontoalueiden säilyttäminen ei ole pikkuasia kasvavassa kaupungissa. Monimuotoisen ympäristön terveyshyödyistä kertova tutkimustieto vahvistuu koko ajan. Tulevien vuosien Helsinki tarjoaa kaupunkilaisille metsien lisäksi myös viherkattoja ja kaupunkiviljelmiä.

Vihreille kaikkien asuinalueiden viihtyisyys ja haluttavuus on tärkeää. Asuinalueiden eriytymistä ratkotaan toimivalla täydennysrakentamiselle. Vanhan alueen uudet asukkaat pitävät elossa niin kauppaa, kampaamoa kuin kirjastoa. Omilla valinnoillaan ja investoinneillaan kaupunki muokkaa alueita jatkuvasti. Päätös sijoittaa Metropolian kampus Myllypuroon tuo uutta elämää koko itäiseen Helsinkiin, päätös peruskorjata leikkipuisto Lampi Kontulassa tekee kaupunginosasta viihtyisämmän.

Helsinki on jatkuvasti jäänyt jälkeen erityisesti kohtuuhintaisen vuokra-asuntorakentamisen tavoitteesta. Tässä meidän täytyy pystyä parempaan. Asuntorakentaminen ei saa olla liian kallista, toimivan kilpailun eteen on tehtävä töitä ja liian kalliita normeja on joustavoitettava. Normit ovat olemassa syystä, mutta myös kokonaisuudesta on pidettävä huolta.

Kaupungin tiivistäminen ei ole pelkästään helppoa, mutta sen hyödyt ovat todella monenlaiset. Maankäytössä ja rakentamisessa ollaan uranuurtajia vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, mutta ihmisten osallistuminen kaupungin muuttamiseen ja rakentamiseen voi silti olla vielä paljon nykyistä monipuolisempaa ja tiiviimpää ja oikea-aikaisempaa. Kaupunkilaisten osallistuminen kaupunkinsa rakentamiseen on ehdoton 2000-luvun kaupungin vaatimus: tämä koskee niin yrittäjiä, lapsia, maahanmuuttajaväestöä kuin kaupungin kehittämisestä kiinnostuneita aktiiveja.

Aion hakea Helsingin kaupunkisuunnittelusta ja kiinteistötoimesta vastaavaa apulaiskaupunginjohtajan paikkaa, koska uskon, että kokemuksellani ja osaamisellani voisin olla yhteistyössä muiden kanssa tekemässä Helsingistä yhä parempaa kaupunkia.

Olen tehnyt Helsinkiä koskevia päätöksiä valtioneuvostossa, eduskunnassa ja kaupunginvaltuustossa vuosien ajan. Kaupunki ei kuitenkaan koskaan ole vain päätöksenteon kohde, se on koti, juuret, paikka jossa olen kasvattanut kahta lasta. Olen nähnyt Helsingin kasvavan ja muuttuvan, olen kirjoittanut runoja paikoista jotka ovat olleet minulle ihmeellisiä ja kauniita. Tyhjät tontit elävät mielessäni vaikka olen tyytyväinen että niillä nyt on taloja. Ihailen kaupungin kykyä ottaa vastaan uusia ihmisiä ja muuttua vähitellen toiseksi, haluan olla mukana tekemässä sitä muutosta.

Kuntavaalien 2012 tulos

Kuntavaalien tulos 2012
muutamia huomioita

Ne jotka hävisivät, hymyilivät. Ne jotka voittivat, näyttivät pettyneiltä ja surullisilta.

Sosialidemokraatit hävisivät Jutta Urpilaisen johdolla nyt viidennet vaalinsa. Urpilaisen johdolla puolue sai näissä kunnallisvaaleissa toisen perättäisen tappion. Tappio on kaksien kunnallisvaalien lisäksi tullut eurovaaleissa, eduskuntavaaleissa ja presidentinvaaleissa.

Totta kai monien vaalien kakkossija on aidosti lohduttanut demareita. Toiseksi suurimman puolueen asema tuntui torjuntavoitolta erityisesti viime eduskuntavaaleissa, mutta puheenjohtaja Urpilaisen usein viljelemää määrettä käyttäen, tulos näissä kuntavaaleissa oli sosialidemokraateille historiallisen huono.

Demarit kampanjoivat näissäkin kuntavaaleissa yksityistämismörön kanssa. Temppu ei tällä kertaa toiminut. Ihmiset eivät sankoin joukoin uskoneet sitä, että kaikki muut koko ajan yksityistävät ja urheat demarit sitä yrittävät estää. Pieleen meni erityisesti se, että väitettiin yksityistämiskiistan liittyvän kiinteästi hallituksen pöydällä jumittavaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistukseen. Ylen viimeisessä suuressa vaalikeskustelussa katsojille tuli selväksi että näin ei ole.

En itse näe kilpailuttamista autuaaksi tekevänä, ja ajattelen että julkista tukea tulisi siirtää yksityislääkärien Kela-korvauksista julkiselle puolelle. En nurise demarien taktiikasta siksi, että haluaisin yksityistämistä vaan siksi että on väärin syyttää ainakaan vihreitä kilpailuttamisvimmasta.

Keskustan Sipilää auttoi menestymään se, että hänellä oli esittää keskustan oma malli kuntarakenteesta, jossa terveyspalveluista päätetään maakuntatasolla. Hallituksen osalta oli jotenkin noloa, että mitään linjauksia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ei valmistunut ennen vaaleja.

Äänestysprosentti laski. Vaikuttaa siltä, että todella monet perussuomalaisia eduskuntavaaleissa äänestäneet eivät nyt äänestäneet ketään. Moni on saattanut pettyä, kun puolueen oppositioon heittäytymisen jälkeen ei oikein ole tapahtunut mitään. Perussuomalaisia äänesti 250 000 ihmistä vähemmän kuin viime eduskuntavaaleissa.

Ihmiset saavat olla äänestämättä, jos eivät halua tai ehdi. Jotkut ehkä ajattelevat, että kuntien tehtävistä suurin osa on lakisääteisiä, joten ei kunnanvaltuuston valta ole mitenkään tolkutonta. Toisille ei ehkä löydy sopivaa ehdokasta, päätös antaa ainoa äänensä jollekulle on kuitenkin aika iso.

Surkealta vaikuttaa kuitenkin se tosiasia, että ihmiset eivät äänestä siellä missä tulotaso on matala ja työttömyys korkea. Taloudellinen huono-osaisuus ja tunne vaikutusvallan puutteesta kietoutuvat toisiinsa.

En usko, että tilannetta muutetaan vain sillä, että poliittiset päättäjät puolueissa käyttäytyvät tai puhuvat jotenkin toisin. Usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin korjaantuu todennäköisemmin silloin, kun ihmiset saadaan tai otetaan mukaan itse tekemään päätöksiä ja rakentamaan omaa yhteisöä.

Ympäristöstä, ilmastonmuutoksesta tai luonnosta ei näissä vaaleissa puhuttu mitään. Se on oikeastaan järkyttävää, koska kaavoitusmonopoli antaa kunnalle suuremman liikkumavaran ilmastopolitiikassa kuin sillä itse asiassa on terveydenhuollossa.

Voisiko toiveikkaasti ajatella, että vaalikeskustelun perusteella kukaan ei ainakaan luvannut huonoa ympäristöpolitiikkaa?

 

Helsingin metsäluonnon hienouksien täytyy säilyä

(Teksti julkaistu Helsingin Sanomien mielipidekirjoitussivulla 18.6.)

Kevättalvella keskeytettiin hakkuut Helsingin Meri-Rastilan arvokkaissa metsissä. Hakkuiden lopettamista vaativat luonnonsuojelijat ja paikalliset asukkaat. Meri-Rastilan hienoissa metsissä on vuosikymmenten aikana liikkunut iso joukko helsinkiläisiä eri puolilta kaupunkia. Helsinkiläiset rakastavat metsiään ja siksi rakennusviraston rankka metsänkäsittelytapa on usein herättänyt vastustusta.Yksi syy Meri-Rastilan hakkuiden keskeyttämiseen oli metsissä tehdyt luontoarvionnit.

Metsien monimuotoisuutta on nyt kartoitettu Helsingissä ja tulokset ovat erinomaiset. Ympäristöministeriön rahoittamassa helsinkiläisten metsien kartoituksessa arvokkaita suojeltavia kohteita löytyi paljon. Kartoitus tehtiin Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) kriteerien mukaan. Arvokkaita kohteita löytyi yhteensä 1150 hehtaaria, eli yli 10 neliökilometriä.

Helsingin arvokkaista metsistä yli puolet on runsaslahopuista kangasmetsää. METSO-ohjelman tavoitteena on turvata metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen ja pysäyttää metsälajien uhanalaistuminen. Toistaiseksi vasta kaksi prosenttia Etelä-Suomen metsistä on suojeltu.

Kuntien metsillä on tärkeä rooli METSO-ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Helsingissä on luontevaa sovittaa yhteen metsien suojelu ja virkistyskäyttö. METSO-ohjelmalla edistetään luonnon virkistyskäyttöä: liikuntaa ja luontoharrastusta. On mahtavaa, että pääkaupungin asukkailla on ympärillään koko maan mittakaavassa arvokkaita metsiä. Luontorakkauden takia helsinkiläisten ei tarvitse matkustaa kauas.

Helsingissä on siis paljon arvokasta metsäluontoa, mutta suojeltuja metsäkohteita niukasti. Helsingin rakennusviraston metsänkäsittely on turhan tehokasta ja monimuotoisen metsäluonnon kannalta tärkeä lahopuu halutaan korjata pois. Metsienhoitoa suunniteltaessa ei oteta huomioon luontojärjestöjen asiantuntemusta.

On välttämätöntä, että näyttö Helsingin metsien merkittävistä luontoarvoista johtaa muutoksiin kaupungin metsienhoidossa ja suojelupäätöksissä. Helsingin on siirryttävä metsien luonnonarvojen säilyttämistä tukevaan metsien käyttöön. Nyt tehdyissä luontoinventoinneissa löydetyt merkittävimmät alueet on otettava osaksi metsien suojeluverkostoa.

Suuri osa tärkeimmistä luontokohteistä löytyi Östersundomin alueelta, jonka kaavaluonnos on juuri hyväksytty. Nyt täytyy varmistua siitä, että nämä alueet otetaan huomioon ja jätetään rakentamisen ulkopuolelle, kun Östersundomin lopullinen kaava hyväksytään.

Laajimmat arvokkaat kokonaisuudet löytyvät Keskupuiston ohella Helsingin itäiseltä rannikkovyöhykkeeltä: Östersundomista, Uutelasta ja Laajasalosta. Näiden alueiden keskinäinen kytkeytyneisyys tulee varmistaa. Lajien siirtyminen metsäiseltä alueelta toiselle on niiden elinvoiman kannalta tärkeää. Helsingissä tulee siirtyä yksittäisten pienten luonnonsuojelualueiden ajattelusta laajempiin kokonaisuuksiin. Tämä toiminta on perusteltua aloittaa juuri itäiseltä rannikolta.

Luonnoltaan hienoja METSO-kohteita löytyy varmasti myös Viikistä, Latokartanosta, Pukinmäestä ja Tapanilasta, alueilta, jotka nyt jäivät kartoituksen ulkopuolelle. Vielä kartoittamattomat alueet tulee kartoittaa ja kartoitustulokset tulee ottaa huomioon kaupungin metsienkäsittelyssä. Helsingin METSO I ja II -luokan metsiä tulee kohdella suojelukohteina.

Emma Kari
kaupunginvaltuutettu (Vihr.)

Anni Sinnemäki
kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (Vihr.)

Rantojensuojelusta ja rakentamisesta

Suomi on tuhansien järvien, niemien, notkelmien ja kesäasuntojen maa.

Monet Vihreät pitävät rantojensuojeluohjelmasta päättämistä ja sen toteuttamista aivan keskeisenä poliittisena tekona, ja itsekin kuulun tähän joukkoon.

Rantojensuojeluohjelmalla luotiin rakentamattomien suojelualueiden verkko, joka pyrkii edustamaan meri- ja järviluontoa sen eri muodoissaan ja siten myös turvaamaan elinympäristöjä rantojen lajeille.

 

Lue kokonaan >>