Vuosi 2016 kaupunkisuunnittelussa

15724977_10154845461327974_3698521037897408473_o

Mitä kaikkea kaupunkisuunnittelussa onkaan tapahtunut vuonna 2016?

Hämeentien liikennesuunnitelma, Raide-Jokerista sopimus valtion kanssa, Kruunusillat, asemakaavoja valtuustosta 550 000 kerrosneliömetrin verran, uusi yleiskaava, Jätkäsaaren Bunkkeri ja Katajanokan meriuimalan avajaiset: vuosi 2016 kaupunkisuunnittelun ja kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajana on ollut niin täynnä mielenkiintoisia asioita, että oikeastaan melkein hengästyttää vieläkin.

Ilmastopolitiikassa liikenteellä kaupungissa on iso rooli, ja itse asiassa liikenne ja sen päästöt vaikuttavat paljon myös kaupunkilaisten terveyteen. Helsingissä tehdään kestävää liikennepolitiikkaa pala palalta: yksi joukkoliikennettä, pyöräilyä ja kävelyä edistävä päätös oli huhtikuussa valtuustossa Hämeentien liikennesuunnitelma, jossa kadun varrella asuvien ihmisten elinympäristö tulee terveellisemmäksi, jossa pyöräilyn ja joukkoliikenteen kulku sujuvoituu ja jonka myötä loppujen lopuksi Hämeentiestä tulee niin upea kuin sen on aina kuulunutkin olla.

Kahden uuden pikaraitiotiehankkeen hyväksyminen valtuustossa on merkittävä käännekohta. Raide-Jokeri ja Kruunusiltojen raitiovaunu tulevat olemaan linjoja, joilla raitiovaunut kulkevat huomattavasti nopeammin kuin nykyiset kantakaupungin ratikat, ne luovat poikittaista raideliikennettä ja kytkeytyvät molemmat tiiviisti uuteen asuntorakentamiseen. Tämä Helsingin ratikkaverkon laajentumien on mittakaavaltaan historiallista.

Pikaratikkaverkon ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä tähän. Yleiskaavassa joukkoliikenteen runkona toimii raideliikenteen verkostokaupunki, jossa iso osa uusista raiteista tulee olemaan nimenomaan pikaratikoita.

Päätös uudesta yleiskaavasta lokakuussa oli valtuustokauden kaikkein kauaskantoisin päätös. Yleiskaava mahdollistaa Helsingin kasvun kestävästi, viihtyisää joukkoliikennekaupunkia, luonnonläheistä, tiivistyvää kaupunkia rakentamalla. Yleiskaava herätti paljon keskustelua, monet löysivät siitä myös sellaisia yksityiskohtia, joiden olivat toivoneet olevan toisin, joten on sitä hienompaa, että valtuusto pystyi päättämään kokonaisuudesta, joka on hyvä ja edistyksellinen.

Kesäkuussa Helsinki solmi yhdessä muun seudun ja valtion kanssa maankäytön, asumisen ja liikenteen Mal-sopimuksen. Vastasin neuvotteluista Helsingin osalta. Valtio päätti osallistui Raide-Jokerin rahoitukseen kolmellakymmenellä prosentilla ja Helsinki sitoutui yhdessä muun seudun kanssa nostamaan sekä asemakaavoituksen että asuntotuotannon määrää.

Tärkeää oli myös se, että kaikki pääkaupunkiseudun kunnat tekevät jatkossakin vähintään kaksikymmentä prosenttia asuntotuotannosta kohtuuhintaisena vuokra-asuntotuotantona.

Vuoden 2016 aikana Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli asumiseen tarkoitettuja asemakaavoja yhteensä 550 000 kerrosneliömetrin edestä. Mukana oli sekä isoja kokonaisuuksia uusilta alueilta, kuten Verkkosaaren kaava Kalasatamasta ja sitten toisaalta täydennysrakentamista eri puolilla kaupunkia Kannelmäestä Vuosaareen ja Kampista Koskelaan. Määrällisesti päästiin aika lähelle tavoitetta 600 000 kerrosneliömetristä.

On vaikea kuvitella että vuosi olisi voinut olla tästä yhtään intensiivisempi. Koska rakastan kotikaupunkiani, sen historiaa ja välähdyksiä sen tulevaisuudesta ja koska ihmiset joiden kanssa saan tehdä töitä ovat taitavia ja omistautuneita, on tämä vuosi ollut täynnä pääosin vain iloa. Kuluneeseen vuoteen mahtuu myös virheitä, pikapassi ja hetkiä jolloin olisi toivonut jonkun päätöksen menevän toisin mutta ennen kaikkea on etuoikeus tehdä työtä kaupungissa jolla on vetovoimaa, poliitikkoja jotka pystyvät neuvottelemaan ja sopimaan ja asukkaita, joilla on näkemys omasta kaupungistaan. Kaupunkisuunnittelu on näkymä tulevaisuuteen, ihmisten mahdollisuuksiin rakentaa omaa elämäänsä Helsingissä, siihen, miten he pärjäävät, selviytyvät vaikeista tilanteista ja toteuttavat unelmiaan.

Kiitos paljon kaikille teille, joiden kanssa tämä vuosi on tehty.

Helsingin uusi yleiskaava

Puhe Helsingin uuden yleiskaavan hyväksyneelle kaupunginvaltuustolle.

VÄESTÖNKASVUSTA

Helsingin väkiluku on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana 40 000 asukkaalla. Ihmiset tarvitsevat asuntoja. Asuntoja tarvitsevat ne, nuoret ihmiset, jotka muuttavat Helsinkiin opiskelemaan, ne jotka muuttavat tänne töihin, ne jotka ovat jo ehkä pitkään käyneet töissä Helsingissä ja väsyneet liian pitkään työmatkaansa kehyskunnasta. Iso joukko muodostuu myös täällä Helsingissä syntyneistä ja kasvaneista nuorista, joiden pitäisi itsenäistyessään pystyä löytämään oma koti kotikaupungistaan. Eikä unohtaa sovi niitä vielä syntymättömiä helsinkiläisiä. Luonnollinen väestönkasvu on nuoressa kaupungissa nopeaa.

Tämä yleiskaavan pohjaksi valittiin vuonna 2012 kolmesta ennusteesta, perusennusteesta, hitaan kasvun ennusteesta ja nopean kasvun ennusteesta se nopean kasvun ennuste. Yleiskaavan valmistelun aikana tätä valintaa on välillä kritisoitu siitä, että se on ylimitoitettu. Elävä elämä ja todelliset ihmiset valintoineen ovat kuitenkin näyttäneet asian olevan toisin. Kuluneen viiden valmisteluvuoden aikana Helsingin kasvu on ollut nopeampaa kuin tuossa nopean kasvun ennusteessa. Meitä on nyt täällä yli 5000 asukasta enemmän kuin arvioitiin vuonna 2012 olevan nopean kasvun ennusteessa. Tuleeko kasvu sitten olemaan yhtä nopeaa jatkossakin? Ei välttämättä aivan yhtä nopeaa, nyt Suomessa varttuvat aikuisiksi 1990-luvun lopun pienet ikäluokat ja viime vuosina myös maahanmuutto on jonkin verran hidastunut. Olennaista yleiskaavan kannalta on kuitenkin se, että liian niukka arvio väestönkasvusta johtaa väistämättä ongelmiin, jos yleiskaavassa ei ole mahdollisuuksia asemakaavoitukseen ja asuntorakentamiseen, on tilanteeseen hidasta ja vaikeaa reagoida, mutta yleiskaavan tarjotessa riittävästi asuntorakentamisen potentiaalia voidaan tahtia helposti hidastaa jos kasvu ei olekaan niin nopeaa.

RAIDELIIKENTEEN VERKOSTOKAUPUNGISTA JA JOUKKOLIIKENTEESTÄ

Uusi yleiskaava rakentaa Helsingistä raideliikenteen verkostokaupunkia. Helsinki on vuosikymmeniä ollut erittäin hyvä joukkoliikennekaupunki, jossa asukkaat ovat eurooppalaisissa tutkimuksissa arvioineet joukkoliiketeen palvelut laadukkaiksi ja täällä joukkoliikenteen osuus tehdyistä matkoista on ollut korkea yli kolmannes. Kaupungin ja seudun kasvaessa haasteet kuitenkin kasvavat. Poikittainen joukkoliikenne on ollut heikko kohtamme. Uuden yleiskaavan raideliikenneverkko muodostuu sekä säteittäisistä että poikittaisista raideyhteyksistä, joiden avulla sekä Helsingissä että tulevaisuudessa pääkaupunkiseudulla liikkuminen joukkoliikenteellä on aikaisempaa sujuvampaa. Joukkoliikenteen parantaminen on myös edellytys toimivalle yksityisautoilulle. Mitä paremmat joukkoliikenne-, pyörä- ja kävely-yhteydet kaupungissa on, sitä useampi valitsee jonkin näistä kulkumuodoista, jolloin kaduille jää tilaa niille, joille henkilöauto on tarpeellinen kulkuväline.

KAUPUNKIBULEVARDEISTA

Moottoritiet eivät oikeastaan kuulu kaupunkiin. Moottoritiet ovat väyliä, jotka on tarkoitettu kaupunkien välillä tehtäviin matkoihin. Moottoritie rikkoo kaupunkirakennetta, luo ympärilleen kävelylle ja oleskelulle sopimatonta meluisaa ja epäterveellistä aluetta. Käytännössä kyse on siitä, missä kohdassa katu muuttuu tieksi, ja tässä yleiskaavassa tätä rajaa ollaan siirtämässä hieman kauemmaksi keskustasta. Tässä yleiskaavassa kaupunkiin sisään tulevat moottoritiet muutetaan Kehä I:n sisäpuolisella alueella kaduiksi, kaupunkibulevardeiksi.

Tämä muutos on johdonmukainen ratkaisu, jossa tavoitellaan kaupunkimaista, elävää, kestäviin liikkumismuotoihin perustuvaa kaupunkia kaikkialla Kehä ykkösen sisäpuolella. Kaupunkibulevardit ovat ratkaisu, jossa maankäyttö ja liikenne ovat tiiviisti sidottu yhteen. Kaupunkibulevardien varrella on kolmasosa yleiskaavan uudesta rakentamisesta ja kaupunkibulevardien varrella liikkumisesta aikaisempaa selvästi suurempi osa tapahtuu raidejoukkoliikenteellä.

Kaupunkibulevardeista on keskusteltu paljon ja ne ovat ratkaisu, jota koskien yleiskaavan valmistelussa on tehty valtava määrä selvitys- ja arviointityötä. Kaupunkibulevardit eivät sulje kaupunkia ja sen keskustaa, vaan kaupunkibulevardeilla pystyy liikkumaan yhtä suuri määrä – ja enemmänkin – ihmisiä kuin aiemmilla moottoriteillä. Liikennemuotojen välinen jakauma vain muuttuu. Moottoriteiden muuttamista takaisin kaduiksi on tehty eri puolilla maailmaa hyvin tuloksin.

Helsingin uuden yleiskaavan systemaattinen ote bulevardisoinneissa on kansainvälisestikin mielenkiintoinen, ja se, miten hyvin onnistumme bulevardisoinneissa, tulee varmasti herättämään paljon mielenkiintoa. Jo nyt esimerkiksi ruotsalaisessa keskustelussa viitataan Helsingin yleiskaavan esimerkkiin ja haetaan tästä kaavasta inspiraatiota tulevaisuudessa.

KAAVAN ESITYSTAVASTA

Uusi yleiskaava on luonteeltaan strateginen. Se näyttää merkittävimmät kehittämisen suunnat, mutta ei ota kantaa tarkkoihin aluerajauksiin. Uutena elementtinä on nostettu mukaan mitoitus, jolla ohjataan kaupungin tiivistymistä ja kasvua sisäänpäin. Täydennysrakentaminen muodostaa kolmanneksen yleiskaavan tuomasta uudesta rakentamisesta. Kasvava väestömäärä lisää alueiden elinvoimaisuutta, minkä lisäksi täydennysrakentaminen on myös kaupungille kaikkein halvin tapa kasvaa.

YHTEISTYÖSTÄ VALMISTELUSSA

Tätä yleiskaavaa on valmisteltu tiiviissä yhteistyössä muun Helsingin seudun kanssa. Helsingin tässä arvioitu kasvu ei tarkoita sitä, etteikö muu Helsingin seutu myös kasvaisi. Tällä hetkellä sekä Espoo ja Vantaa kasvavat nopeasti. Tämän yleiskaavan kanssa samanaikaisesti valmisteltiin koko Helsingin seudun maankäyttöä, asumista ja liikennejärjestelmää koskevat strategiat, jotka olivat pohjana myös valtion kanssa käydyille neuvotteluille maanäytön, asumisen ja liikenteen sopimuksesta. Tämä sopimushan allekirjoitettiin Helsingin, seudun muiden kuntien ja valtion välillä viime kesäkuussa ja sen tärkein sisältö on, että seutu rakentaa asuntoja enemmän kuin ennen ja kasvaa erityisesti raidejoukkoliikenteen äärellä. Helsingin yleiskaava on osa tätä yhteistä suuntaa, ei pääkaupungin yksityisajattelua.

ASUNTOPULAAN VASTAAMISESTA

Asuntotuotannon lisäämisestä on siis yhteinen tahtotila paitsi seudulla, myös valtion kanssa. Uusi yleiskaava mahdollistaa tähän kasvavaan asuntotarpeeseen vastaamisen. Asuntojen hinnat ovat karkaamassa tavallisen palkansaajan ulottumattomiin ja paras tapa vaikuttaa hintakehitykseen on asuntotuotannon lisääminen. Tällä on myös merkittäviä vaikutuksia elinkeinoelämän kilpailukykyyn.

TYÖLLISYYDESTÄ JA YRITYKSISTÄ, ELINVOIMASTA

Helsingin mahdollisuudet olla mukana luomassa työpaikkoja, hyvinvointia ja yritteliäisyyttä ovat jo nyt merkittävät. Yleiskaavan tavoite entistä tiiviimmästä, viihtyisämmästä ja urbaanimmasta kaupungista lisää Helsingin vetovoimaa sekä asiantuntijayritysten että palveluyritysten näkökulmasta. Elävä tiivis, vehreä, hauska, pyöräiltävä ja helposti saavutettava kaupunki on paikka, jossa syntyy uusia ideoita, yrityksiä, verkostoja, palveluja, sosiaalisia innovaatioita. Palveluyritykset tarvitsevat riittävän asiakaspohjan ja tämän yleiskaavan myös näiden yritysten mahdollisuudet menestyä Helsingissä paranevat – eivätkä vain kantakaupungissa vaan eri puolilla kaupunkia vahoissa keskuksissa jotka tiivistyvät toimiviksi keskustoiksi.

KAUPUNKILUONNOSTA, LUONNON MONIMUOTOISUUDESTA JA VIRKISTYSALUEISTA

Uusi yleiskaava vahvistaa ensimmäistä kertaa yleiskaavatasolla säteittäisten viheryhteyksien lisäksi myös poikittaiset viheryhteydet, jolloin kaavaan rakentuu viherverkostokaupunki, jossa luonto on lähellä kaikkialla kaupungissa. Helsinki on luonnon monimuotoisuuden kannalta mahtava kaupunki, jossa on valtakunnallisestikin merkittäviä metsiä ja monimuotoista luontoa.

Missä muussa kaupungissa on Viikin kaltainen luonnonsuojelualue aivan kaupungin ytimessä? Missä muualla voi kävellä oopperasta käytännössä suoraan metsään? Helsingissä yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla suurkaupungin palvelut luonnonläheisyyteen. Yleiskaava varmistaa, että näin on myös jatkossa. Kaavassa on tehty vahva linjavalinta, että Helsingissä on jatkossakin vahvat vihersormet, jotka kytkeytyvät Helsingin merenlahtien sinikämmeneen. Näiden välisiä yhteyksiä myös parannetaan viherlinjoilla. Lisäksi kaupunginosapuistot tarjoavat hyvät lähivirkistyspalvelut asukkaille. Yleiskaavan valmistelun aikana valmisteltiin myös Helsingin uusi luonnonsuojeluohjelma ja selvitys metsäverkostosta. Molemmat ovat vaikuttaneet yleiskaavan valmisteluun, kaupunkiluonto- ja kulttuuriympäristöt teemakartat linjattiin osin oikeusvaikutteisiksi, luonnonsuojeluohjelman uusista luonnonsuojelualueista osa on jo perustettu.

Yleiskaavan valmistelun vuorovaikutus on näyttänyt hyvin sen, kuinka tärkeää monimuotoinen luonto ja lähivirkistysalueet ovat helsinkiläisille. Yleiskaavan luonnon monimuotoisuuden kannalta herkimmät kysymykset ja rajanvedot vaativat jatkosuunnittelulta paljon, uutta otetta siinä, kuinka kasvavassa kaupungissa monimuotoisuus turvataan alueille joilla on paljon käyttöä. Niittyverkosto ja kaupungin katoille rakennettava monimuotisuus odottavat toteuttajaansa.

TULEVAISUUDEN YDINKYSYMYKSISTÄ

Helsingissä syntyi viime vuonna ennätysmäärä lapsia. Kaupunkimme on monella tavalla nuorten ihmisten kaupunki. Joka vuosi tuhannet uudet asukkaat muuttavat tänne rakentamaan omaa elämäänsä, toteuttamaan haaveitaan, väistämään pelkojaan, ottamaan paikkaansa kaupungissa. Minkälaisessa maailmassa he nyt syntyvät lapset elävät ja rakentavat tulevaisuuttaan?

Maailmassa joka lämpenee ennen näkemätöntä tahtia, kuukausi toisensa jälkeen on lyönyt rikki mittaushistorian lämpöennätykset. Euroopassa ja Suomessa, jossa talouden ja työllisyyden kasvu on hidasta ja oikeudenmukaisten yhteiskunnallisten ratkaisujen löytäminen vaikuttaa vaikeammalta kuin aiempina vuosikymmeninä. Nyt kasvaa sukupolvia, jotka eivät automaattisesti ole vauraampia kuin heidän vanhempiensa sukupolvi.

Meillä Helsingissä on tässä maailmantilanteessa ihmeellisen hyvät mahdollisuudet: kaupunkimme on vetovoimainen, täällä asuvat ja tänne muuttavat ihmiset voivat olla synnyttämässä parhaita ratkaisuja maamme ja maailmamme ongelmien ratkomiseksi, tällä yleiskaavalla pystymme rakentamaan kaupunkia, joka täyttää nykyistä kunnianhimoisemmat päästövähennystavoitteet samalla kun kaupunki muuttuu terveellisemmäksi ja viihtyisämmäksi. Rakentamalla kaupungista tasa-arvoista ja moninaista yhteisöä pystymme ratkomaan sosiaalisia ongelmia sekä julkisilla palveluilla että kaupunkilaisten välisillä yhteisöillä. Tiivistyvä, elävä, luonnon monimuotoisuutta vaaliva yleiskaava ja kaupunki on tähän hyvä työkalu.

Kohti tiivistä ja onnellista kaupunkia

Kasvavat kaupungit ovat kiinnostavia. Meidän seuraava tehtävämme on tehdä Helsingin kasvusta kaupunkimaista ja tiivistä. Kaupungin kasvu kantakaupunkia laajentamalla auttaa vastaamaan kaupunkilaisten polttavimpiin ongelmiin:

1. asuntojen kallistumista hillitään mahdollistamalla riittävä määrä asuntorakentamista
2. tiivistyvä kaupunki on ainoa keino saada aikaiseksi toimiva liikennejärjestelmä
3. …tiivis kaupunki on toimiva ympäristö tämän päivän yrityksille ja yrittämiselle
4. Helsingin kasvun tapa ratkaisee myös kaupungin ilmastopolitiikan ja luontoalueiden tulevaisuuden
5. täydennysrakentamisella turvataan palveluiden säilymistä ja ehkäistään asuinalueiden eriytymistä

Suuren linjat kaupungin tulevaisuudesta ratkaistaan yleiskaavassa. Sen tulee luoda perusta kasvavalle kaupungille, joka laajentaa raitioverkkoa ja muuttaa moottoriteitä bulevardeiksi. Kaupungin sisällä kulkevien moottoriteiden muuttaminen asuinkaduiksi on uutta ja mielenkiintoista: Hakaniemen sillan alue ja Laajasalo ovat tässä tärkeitä pilottiprojekteja, joista voimme oppia paljon. Umpikorttelit vetävät taas ihmisiä puoleensa, mutta kaikki eivät viihdy samanlaisessa ympäristössä, siksi myös tarvitaan myös tiivistä pientalorakentamista, jossa ihmisten haave omasta pihasta voi tulla todeksi. Valtio on päättänyt luopua Malmin lentokentästä, mikä tarkoittaa, että Helsingin kannattaa suunnitella siitä asuinalue.

Kaupunkien kasvun tapa on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista kysymyksistä ilmastonmuutoksen ratkaisussa. Arvokkaiden luontoalueiden säilyttäminen ei ole pikkuasia kasvavassa kaupungissa. Monimuotoisen ympäristön terveyshyödyistä kertova tutkimustieto vahvistuu koko ajan. Tulevien vuosien Helsinki tarjoaa kaupunkilaisille metsien lisäksi myös viherkattoja ja kaupunkiviljelmiä.

Vihreille kaikkien asuinalueiden viihtyisyys ja haluttavuus on tärkeää. Asuinalueiden eriytymistä ratkotaan toimivalla täydennysrakentamiselle. Vanhan alueen uudet asukkaat pitävät elossa niin kauppaa, kampaamoa kuin kirjastoa. Omilla valinnoillaan ja investoinneillaan kaupunki muokkaa alueita jatkuvasti. Päätös sijoittaa Metropolian kampus Myllypuroon tuo uutta elämää koko itäiseen Helsinkiin, päätös peruskorjata leikkipuisto Lampi Kontulassa tekee kaupunginosasta viihtyisämmän.

Helsinki on jatkuvasti jäänyt jälkeen erityisesti kohtuuhintaisen vuokra-asuntorakentamisen tavoitteesta. Tässä meidän täytyy pystyä parempaan. Asuntorakentaminen ei saa olla liian kallista, toimivan kilpailun eteen on tehtävä töitä ja liian kalliita normeja on joustavoitettava. Normit ovat olemassa syystä, mutta myös kokonaisuudesta on pidettävä huolta.

Kaupungin tiivistäminen ei ole pelkästään helppoa, mutta sen hyödyt ovat todella monenlaiset. Maankäytössä ja rakentamisessa ollaan uranuurtajia vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, mutta ihmisten osallistuminen kaupungin muuttamiseen ja rakentamiseen voi silti olla vielä paljon nykyistä monipuolisempaa ja tiiviimpää ja oikea-aikaisempaa. Kaupunkilaisten osallistuminen kaupunkinsa rakentamiseen on ehdoton 2000-luvun kaupungin vaatimus: tämä koskee niin yrittäjiä, lapsia, maahanmuuttajaväestöä kuin kaupungin kehittämisestä kiinnostuneita aktiiveja.

Aion hakea Helsingin kaupunkisuunnittelusta ja kiinteistötoimesta vastaavaa apulaiskaupunginjohtajan paikkaa, koska uskon, että kokemuksellani ja osaamisellani voisin olla yhteistyössä muiden kanssa tekemässä Helsingistä yhä parempaa kaupunkia.

Olen tehnyt Helsinkiä koskevia päätöksiä valtioneuvostossa, eduskunnassa ja kaupunginvaltuustossa vuosien ajan. Kaupunki ei kuitenkaan koskaan ole vain päätöksenteon kohde, se on koti, juuret, paikka jossa olen kasvattanut kahta lasta. Olen nähnyt Helsingin kasvavan ja muuttuvan, olen kirjoittanut runoja paikoista jotka ovat olleet minulle ihmeellisiä ja kauniita. Tyhjät tontit elävät mielessäni vaikka olen tyytyväinen että niillä nyt on taloja. Ihailen kaupungin kykyä ottaa vastaan uusia ihmisiä ja muuttua vähitellen toiseksi, haluan olla mukana tekemässä sitä muutosta.

Kuntavaalien 2012 tulos

Kuntavaalien tulos 2012
muutamia huomioita

Ne jotka hävisivät, hymyilivät. Ne jotka voittivat, näyttivät pettyneiltä ja surullisilta.

Sosialidemokraatit hävisivät Jutta Urpilaisen johdolla nyt viidennet vaalinsa. Urpilaisen johdolla puolue sai näissä kunnallisvaaleissa toisen perättäisen tappion. Tappio on kaksien kunnallisvaalien lisäksi tullut eurovaaleissa, eduskuntavaaleissa ja presidentinvaaleissa.

Totta kai monien vaalien kakkossija on aidosti lohduttanut demareita. Toiseksi suurimman puolueen asema tuntui torjuntavoitolta erityisesti viime eduskuntavaaleissa, mutta puheenjohtaja Urpilaisen usein viljelemää määrettä käyttäen, tulos näissä kuntavaaleissa oli sosialidemokraateille historiallisen huono.

Demarit kampanjoivat näissäkin kuntavaaleissa yksityistämismörön kanssa. Temppu ei tällä kertaa toiminut. Ihmiset eivät sankoin joukoin uskoneet sitä, että kaikki muut koko ajan yksityistävät ja urheat demarit sitä yrittävät estää. Pieleen meni erityisesti se, että väitettiin yksityistämiskiistan liittyvän kiinteästi hallituksen pöydällä jumittavaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistukseen. Ylen viimeisessä suuressa vaalikeskustelussa katsojille tuli selväksi että näin ei ole.

En itse näe kilpailuttamista autuaaksi tekevänä, ja ajattelen että julkista tukea tulisi siirtää yksityislääkärien Kela-korvauksista julkiselle puolelle. En nurise demarien taktiikasta siksi, että haluaisin yksityistämistä vaan siksi että on väärin syyttää ainakaan vihreitä kilpailuttamisvimmasta.

Keskustan Sipilää auttoi menestymään se, että hänellä oli esittää keskustan oma malli kuntarakenteesta, jossa terveyspalveluista päätetään maakuntatasolla. Hallituksen osalta oli jotenkin noloa, että mitään linjauksia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ei valmistunut ennen vaaleja.

Äänestysprosentti laski. Vaikuttaa siltä, että todella monet perussuomalaisia eduskuntavaaleissa äänestäneet eivät nyt äänestäneet ketään. Moni on saattanut pettyä, kun puolueen oppositioon heittäytymisen jälkeen ei oikein ole tapahtunut mitään. Perussuomalaisia äänesti 250 000 ihmistä vähemmän kuin viime eduskuntavaaleissa.

Ihmiset saavat olla äänestämättä, jos eivät halua tai ehdi. Jotkut ehkä ajattelevat, että kuntien tehtävistä suurin osa on lakisääteisiä, joten ei kunnanvaltuuston valta ole mitenkään tolkutonta. Toisille ei ehkä löydy sopivaa ehdokasta, päätös antaa ainoa äänensä jollekulle on kuitenkin aika iso.

Surkealta vaikuttaa kuitenkin se tosiasia, että ihmiset eivät äänestä siellä missä tulotaso on matala ja työttömyys korkea. Taloudellinen huono-osaisuus ja tunne vaikutusvallan puutteesta kietoutuvat toisiinsa.

En usko, että tilannetta muutetaan vain sillä, että poliittiset päättäjät puolueissa käyttäytyvät tai puhuvat jotenkin toisin. Usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin korjaantuu todennäköisemmin silloin, kun ihmiset saadaan tai otetaan mukaan itse tekemään päätöksiä ja rakentamaan omaa yhteisöä.

Ympäristöstä, ilmastonmuutoksesta tai luonnosta ei näissä vaaleissa puhuttu mitään. Se on oikeastaan järkyttävää, koska kaavoitusmonopoli antaa kunnalle suuremman liikkumavaran ilmastopolitiikassa kuin sillä itse asiassa on terveydenhuollossa.

Voisiko toiveikkaasti ajatella, että vaalikeskustelun perusteella kukaan ei ainakaan luvannut huonoa ympäristöpolitiikkaa?