Kohti tiivistä ja onnellista kaupunkia

Kasvavat kaupungit ovat kiinnostavia. Meidän seuraava tehtävämme on tehdä Helsingin kasvusta kaupunkimaista ja tiivistä. Kaupungin kasvu kantakaupunkia laajentamalla auttaa vastaamaan kaupunkilaisten polttavimpiin ongelmiin:

1. asuntojen kallistumista hillitään mahdollistamalla riittävä määrä asuntorakentamista
2. tiivistyvä kaupunki on ainoa keino saada aikaiseksi toimiva liikennejärjestelmä
3. …tiivis kaupunki on toimiva ympäristö tämän päivän yrityksille ja yrittämiselle
4. Helsingin kasvun tapa ratkaisee myös kaupungin ilmastopolitiikan ja luontoalueiden tulevaisuuden
5. täydennysrakentamisella turvataan palveluiden säilymistä ja ehkäistään asuinalueiden eriytymistä

Suuren linjat kaupungin tulevaisuudesta ratkaistaan yleiskaavassa. Sen tulee luoda perusta kasvavalle kaupungille, joka laajentaa raitioverkkoa ja muuttaa moottoriteitä bulevardeiksi. Kaupungin sisällä kulkevien moottoriteiden muuttaminen asuinkaduiksi on uutta ja mielenkiintoista: Hakaniemen sillan alue ja Laajasalo ovat tässä tärkeitä pilottiprojekteja, joista voimme oppia paljon. Umpikorttelit vetävät taas ihmisiä puoleensa, mutta kaikki eivät viihdy samanlaisessa ympäristössä, siksi myös tarvitaan myös tiivistä pientalorakentamista, jossa ihmisten haave omasta pihasta voi tulla todeksi. Valtio on päättänyt luopua Malmin lentokentästä, mikä tarkoittaa, että Helsingin kannattaa suunnitella siitä asuinalue.

Kaupunkien kasvun tapa on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista kysymyksistä ilmastonmuutoksen ratkaisussa. Arvokkaiden luontoalueiden säilyttäminen ei ole pikkuasia kasvavassa kaupungissa. Monimuotoisen ympäristön terveyshyödyistä kertova tutkimustieto vahvistuu koko ajan. Tulevien vuosien Helsinki tarjoaa kaupunkilaisille metsien lisäksi myös viherkattoja ja kaupunkiviljelmiä.

Vihreille kaikkien asuinalueiden viihtyisyys ja haluttavuus on tärkeää. Asuinalueiden eriytymistä ratkotaan toimivalla täydennysrakentamiselle. Vanhan alueen uudet asukkaat pitävät elossa niin kauppaa, kampaamoa kuin kirjastoa. Omilla valinnoillaan ja investoinneillaan kaupunki muokkaa alueita jatkuvasti. Päätös sijoittaa Metropolian kampus Myllypuroon tuo uutta elämää koko itäiseen Helsinkiin, päätös peruskorjata leikkipuisto Lampi Kontulassa tekee kaupunginosasta viihtyisämmän.

Helsinki on jatkuvasti jäänyt jälkeen erityisesti kohtuuhintaisen vuokra-asuntorakentamisen tavoitteesta. Tässä meidän täytyy pystyä parempaan. Asuntorakentaminen ei saa olla liian kallista, toimivan kilpailun eteen on tehtävä töitä ja liian kalliita normeja on joustavoitettava. Normit ovat olemassa syystä, mutta myös kokonaisuudesta on pidettävä huolta.

Kaupungin tiivistäminen ei ole pelkästään helppoa, mutta sen hyödyt ovat todella monenlaiset. Maankäytössä ja rakentamisessa ollaan uranuurtajia vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, mutta ihmisten osallistuminen kaupungin muuttamiseen ja rakentamiseen voi silti olla vielä paljon nykyistä monipuolisempaa ja tiiviimpää ja oikea-aikaisempaa. Kaupunkilaisten osallistuminen kaupunkinsa rakentamiseen on ehdoton 2000-luvun kaupungin vaatimus: tämä koskee niin yrittäjiä, lapsia, maahanmuuttajaväestöä kuin kaupungin kehittämisestä kiinnostuneita aktiiveja.

Aion hakea Helsingin kaupunkisuunnittelusta ja kiinteistötoimesta vastaavaa apulaiskaupunginjohtajan paikkaa, koska uskon, että kokemuksellani ja osaamisellani voisin olla yhteistyössä muiden kanssa tekemässä Helsingistä yhä parempaa kaupunkia.

Olen tehnyt Helsinkiä koskevia päätöksiä valtioneuvostossa, eduskunnassa ja kaupunginvaltuustossa vuosien ajan. Kaupunki ei kuitenkaan koskaan ole vain päätöksenteon kohde, se on koti, juuret, paikka jossa olen kasvattanut kahta lasta. Olen nähnyt Helsingin kasvavan ja muuttuvan, olen kirjoittanut runoja paikoista jotka ovat olleet minulle ihmeellisiä ja kauniita. Tyhjät tontit elävät mielessäni vaikka olen tyytyväinen että niillä nyt on taloja. Ihailen kaupungin kykyä ottaa vastaan uusia ihmisiä ja muuttua vähitellen toiseksi, haluan olla mukana tekemässä sitä muutosta.

Kala murtaa padon

Ympäristövaliokunnassa äänestettiin tänään lohista. Teimme lausuntoa ensi vuoden kalastuskiintiöistä ja enemmistö oli sitä mieltä, että kiintiön tulee olla matalampi kuin nyt. Tarvitsemme vielä työtä lohikantojen elvyttämisessä elinvoimaiselle tasolle. Eduskunnan enemmistö on ollut lohen puolella koko tämän kauden, emmekä onneksi ole yksin.

Kalastuskiintiöt eivät myöskään ole ainoa asia, jota lohikannat tarvitsevat. Tarvitsemme myös jokiympäristöjen kunnostusta, meitä voivat auttaa hyvin rakennetut kalatiet ja kalastuksen ajankohtien säätely. Vaelluskalajoistamme enää vain harvat ovat vapaita, suurin osa on jo kauan aikaa sitten valjastettu. Mutta onko tämä lopullista?

Näin eilen elokuvan DamNation. Elokuva kertoo pyörryttävää tarinaa vesivoimarakentamisesta, padoista, sotateollisuudesta, vaelluskalojen ahdingosta, ihmisistä, jotka tekevät joskus toivottomalta tuntuvaa työtä uhanalaisten kalojen ja ihmisiltä kadonneiden elämäntapojen puolesta.

Yhdysvalloissa on viimeisen vuosikymmenen aikana purettu lukemattomia vanhoja patoja ja vapautettu valjastettuja jokia takaisin luonnontilaan. Vaelluskalat palaavat ja hämmentävän nopeasti joki ja sen ympäristö palaavat uomiinsa. Elokuva näyttää ihmisiä, jotka tekevät vuosikymmeniä töitä jokien puolesta. Ihmisiä, jotka kaipaavat lohia takaisin, ihmisiä jotka uskovat epätodennäköiseen, ihmisiä jotka ovat rohkeita, kekseliäitä ja laskutaitoisia.

Elokuva näyttää hämmästyttävän muutoksen ja se kertoo meistä ihmisistä paljon, olemme kykeneviä moneen: megalomaanisiin betonirakennelmiin, liioitteluun, edistysuskon ja tuhovimman yhdistämiseen, mutta samaan hengenvetoon sinnikkyyteen, luonnonrakkauteen, tyylikkäisiin perääntymisiin ja mahdottomien unelmien toteuttamiseen.

Elokuva näyttää vaelluskalan sokean vaiston, joka saa sen iskeytymään betonimuuriin, koska siellä on paikka jonne se on aina pyrkinyt. Ja lopulta muuri murtuu.

Menkää katsomaan DamNation. Seuratkaa keskustelua koskiensuojelulaista, kalapolitiikasta ja niitä ihmisiä täällä Suomessa, jotka haaveilevat jokien vapauttamisesta.

Tämän hallituskauden toinen uusi kansallispuisto, Teijo

Eduskunta kävi tänään keskustelua Salon Teijon kansallispuistosta. Teijo on jo toinen tämän hallituksen esittämä uusi kansallispuisto. Olen iloinen, että saan olla näin lyhyen ajan sisällä mukana käsittelemässä jo toisen hienon kansallispuiston perustamisesitystä.

Etelä-Suomessa on suojeltua metsää hyvin vähän: suojeltua aluetta on vaivaiset pari prosenttia, kun talousmetsiä on yli 90 prosenttia. Teijon uusi kansallispuisto on suurin suojelualue Lounais-Suomessa. Etelä-Suomen metsien suojelun kannalta on tärkeää, että jo olemassa olevan retkeilyalueen ja suojelualueiden lisäksi Teijossa suojellaan myös uusia alueita, jotka ovat aiemmin olleet talousmetsäkäytössä. Metsiä ei enää hakata, vaan ihmiset saavat tulevaisuudessa nähdä, miten alueet ennallistuvat vähitellen jälleen luonnontilaisiksi.

Kävin Teijossa ympäristövaliokunnan matkalla viikko sitten. Vaikka vierailimme aika pienellä alueella, maisema ja luontotyypit vaihtuvat tiuhaan suosta kalliorinteiseen männikköön ja tiheään metsään. Uskon, että olimme kaikki vaikuttuneita Teijon alueesta. Sen luonnonarvot ovat merkittävät. Puiston alueella on erilaisia kallioita, suotyyppejä ja lehtoja. Alueen lajisto on rikas: sieltä tunnetaan 24 uhanalaista ja 25 silmälläpidettävää eliölajia. Erityisesti lintuja Teijon alueella on paljon. Kansallispuistossa on luonnon lisäksi arvokasta kulttuuriperintöä – siellä sijaitsee vanha Kirjakkalan ruukkimiljöö. Näin monipuolisen arvokas ja lounaissuomalaisia luontotyyppejä edustava alue on tärkeää suojella jälkipolville.

Kansallispuiston perustamista ovat esittäneet useat paikalliset tahot. Aloitetta ovat asettuneet tukemaan esimerkiksi Salon kaupunki ja Varsinais-Suomen liitto, jotka pitävät kansallispuiston perustamista tärkeänä erityisesti matkailun kehittämisen näkökulmasta. Vaikeassa työllisyystilanteessa Salossa uskotaan, että kansallispuisto on tärkeä osa seudun elinkeinoja kehitettäessä.

Metsähallituksen laskelmien mukaan kansallispuistojen vierailijat tuottavat lähialueille keskimäärin 10 euroa jokaista luontokeskuksiin ja retkeilypalveluihin sijoitettua euroa kohden. Varsinaisilla matkailualueilla keskimääräinen hyötysuhde nousee 14 euroon. Kansallispuisto on varmasti myös työllisyyttä parantava investointi ja Teijo on erinomainen kohde, sillä alueella on nyt jo kymmeniä tuhansia kävijöitä vuosittain. Metsähallituksen selvityksessä visioidaan, että Teijon kansallispuiston palveluita voisi kehittää erityisesti pienimpiä luonnossa liikkujia ajatellen. Näin voitaisiin sekä saada alueelle retkeileviä lapsiperheitä hieman kauempaakin ja tehtyä tärkeää ympäristökasvatustyötä luomalla uusi sukupolvi metsien ja kansallispuistojen ystäviä.

Yhdessä Saaristomeren kansallispuiston kanssa Lounais-Suomessa on nyt monipuolinen ja hieno kokonaisuus suojeltua saaristoa, rannikkoa ja sisämaata, jonka uskon olevan houkutteleva matkailukohde myös Suomen rajojen ulkopuolelta tuleville retkeilijöille.

Eduskunnan keskustelussa tänään paitsi kiiteltiin ministeri Niinistöä Teijon kansallispuistoesityksestä, myös toivottiin kiirehtimistä kansallispuiston edistämiseksi myös Porkkalaan. Näihin kiitoksiin ja toiveisiin on helppo yhtyä.

Raate suolla Teijossa.

Tämän hallituskauden ensimmäinen uusi kansallispuisto, Etelä-Konnevesi

Eduskunnassa käydään tänään lähetekeskustelu Etelä-Konneveden kansallispuistosta. Olen iloinen, että rikasta ja ainutlaatuista Etelä-Konnevettä esitetään uudeksi kansallispuistoksi.

Metsähallituksen selvityksen mukaan Etelä-Konneveden alue on luontoarvoiltaan merkittävä. Sen kalliomuodostumat ja vanhat, rehevät luonnonmetsät haapalajistoineen ovat valtakunnallisestikin arvokkaita. Alueen lajisto on runsasta: siellä asustaa liito-oravia, saukkoja, karhuja ja ilveksiä. Neljä erityisesti suojeltavaa lahopuuhyönteistä, jalavan lahokärsäkäs, karvakukkajäärä, aarnipuukärpänen ja suomenpuukärpänen mukaan lukien Etelä-Konnevedellä asuu 29 valtakunnallisesti uhanalaista lajia.

Lue kokonaan >>