Helsingin uusi yleiskaava

Puhe Helsingin uuden yleiskaavan hyväksyneelle kaupunginvaltuustolle.

VÄESTÖNKASVUSTA

Helsingin väkiluku on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana 40 000 asukkaalla. Ihmiset tarvitsevat asuntoja. Asuntoja tarvitsevat ne, nuoret ihmiset, jotka muuttavat Helsinkiin opiskelemaan, ne jotka muuttavat tänne töihin, ne jotka ovat jo ehkä pitkään käyneet töissä Helsingissä ja väsyneet liian pitkään työmatkaansa kehyskunnasta. Iso joukko muodostuu myös täällä Helsingissä syntyneistä ja kasvaneista nuorista, joiden pitäisi itsenäistyessään pystyä löytämään oma koti kotikaupungistaan. Eikä unohtaa sovi niitä vielä syntymättömiä helsinkiläisiä. Luonnollinen väestönkasvu on nuoressa kaupungissa nopeaa.

Tämä yleiskaavan pohjaksi valittiin vuonna 2012 kolmesta ennusteesta, perusennusteesta, hitaan kasvun ennusteesta ja nopean kasvun ennusteesta se nopean kasvun ennuste. Yleiskaavan valmistelun aikana tätä valintaa on välillä kritisoitu siitä, että se on ylimitoitettu. Elävä elämä ja todelliset ihmiset valintoineen ovat kuitenkin näyttäneet asian olevan toisin. Kuluneen viiden valmisteluvuoden aikana Helsingin kasvu on ollut nopeampaa kuin tuossa nopean kasvun ennusteessa. Meitä on nyt täällä yli 5000 asukasta enemmän kuin arvioitiin vuonna 2012 olevan nopean kasvun ennusteessa. Tuleeko kasvu sitten olemaan yhtä nopeaa jatkossakin? Ei välttämättä aivan yhtä nopeaa, nyt Suomessa varttuvat aikuisiksi 1990-luvun lopun pienet ikäluokat ja viime vuosina myös maahanmuutto on jonkin verran hidastunut. Olennaista yleiskaavan kannalta on kuitenkin se, että liian niukka arvio väestönkasvusta johtaa väistämättä ongelmiin, jos yleiskaavassa ei ole mahdollisuuksia asemakaavoitukseen ja asuntorakentamiseen, on tilanteeseen hidasta ja vaikeaa reagoida, mutta yleiskaavan tarjotessa riittävästi asuntorakentamisen potentiaalia voidaan tahtia helposti hidastaa jos kasvu ei olekaan niin nopeaa.

RAIDELIIKENTEEN VERKOSTOKAUPUNGISTA JA JOUKKOLIIKENTEESTÄ

Uusi yleiskaava rakentaa Helsingistä raideliikenteen verkostokaupunkia. Helsinki on vuosikymmeniä ollut erittäin hyvä joukkoliikennekaupunki, jossa asukkaat ovat eurooppalaisissa tutkimuksissa arvioineet joukkoliiketeen palvelut laadukkaiksi ja täällä joukkoliikenteen osuus tehdyistä matkoista on ollut korkea yli kolmannes. Kaupungin ja seudun kasvaessa haasteet kuitenkin kasvavat. Poikittainen joukkoliikenne on ollut heikko kohtamme. Uuden yleiskaavan raideliikenneverkko muodostuu sekä säteittäisistä että poikittaisista raideyhteyksistä, joiden avulla sekä Helsingissä että tulevaisuudessa pääkaupunkiseudulla liikkuminen joukkoliikenteellä on aikaisempaa sujuvampaa. Joukkoliikenteen parantaminen on myös edellytys toimivalle yksityisautoilulle. Mitä paremmat joukkoliikenne-, pyörä- ja kävely-yhteydet kaupungissa on, sitä useampi valitsee jonkin näistä kulkumuodoista, jolloin kaduille jää tilaa niille, joille henkilöauto on tarpeellinen kulkuväline.

KAUPUNKIBULEVARDEISTA

Moottoritiet eivät oikeastaan kuulu kaupunkiin. Moottoritiet ovat väyliä, jotka on tarkoitettu kaupunkien välillä tehtäviin matkoihin. Moottoritie rikkoo kaupunkirakennetta, luo ympärilleen kävelylle ja oleskelulle sopimatonta meluisaa ja epäterveellistä aluetta. Käytännössä kyse on siitä, missä kohdassa katu muuttuu tieksi, ja tässä yleiskaavassa tätä rajaa ollaan siirtämässä hieman kauemmaksi keskustasta. Tässä yleiskaavassa kaupunkiin sisään tulevat moottoritiet muutetaan Kehä I:n sisäpuolisella alueella kaduiksi, kaupunkibulevardeiksi.

Tämä muutos on johdonmukainen ratkaisu, jossa tavoitellaan kaupunkimaista, elävää, kestäviin liikkumismuotoihin perustuvaa kaupunkia kaikkialla Kehä ykkösen sisäpuolella. Kaupunkibulevardit ovat ratkaisu, jossa maankäyttö ja liikenne ovat tiiviisti sidottu yhteen. Kaupunkibulevardien varrella on kolmasosa yleiskaavan uudesta rakentamisesta ja kaupunkibulevardien varrella liikkumisesta aikaisempaa selvästi suurempi osa tapahtuu raidejoukkoliikenteellä.

Kaupunkibulevardeista on keskusteltu paljon ja ne ovat ratkaisu, jota koskien yleiskaavan valmistelussa on tehty valtava määrä selvitys- ja arviointityötä. Kaupunkibulevardit eivät sulje kaupunkia ja sen keskustaa, vaan kaupunkibulevardeilla pystyy liikkumaan yhtä suuri määrä – ja enemmänkin – ihmisiä kuin aiemmilla moottoriteillä. Liikennemuotojen välinen jakauma vain muuttuu. Moottoriteiden muuttamista takaisin kaduiksi on tehty eri puolilla maailmaa hyvin tuloksin.

Helsingin uuden yleiskaavan systemaattinen ote bulevardisoinneissa on kansainvälisestikin mielenkiintoinen, ja se, miten hyvin onnistumme bulevardisoinneissa, tulee varmasti herättämään paljon mielenkiintoa. Jo nyt esimerkiksi ruotsalaisessa keskustelussa viitataan Helsingin yleiskaavan esimerkkiin ja haetaan tästä kaavasta inspiraatiota tulevaisuudessa.

KAAVAN ESITYSTAVASTA

Uusi yleiskaava on luonteeltaan strateginen. Se näyttää merkittävimmät kehittämisen suunnat, mutta ei ota kantaa tarkkoihin aluerajauksiin. Uutena elementtinä on nostettu mukaan mitoitus, jolla ohjataan kaupungin tiivistymistä ja kasvua sisäänpäin. Täydennysrakentaminen muodostaa kolmanneksen yleiskaavan tuomasta uudesta rakentamisesta. Kasvava väestömäärä lisää alueiden elinvoimaisuutta, minkä lisäksi täydennysrakentaminen on myös kaupungille kaikkein halvin tapa kasvaa.

YHTEISTYÖSTÄ VALMISTELUSSA

Tätä yleiskaavaa on valmisteltu tiiviissä yhteistyössä muun Helsingin seudun kanssa. Helsingin tässä arvioitu kasvu ei tarkoita sitä, etteikö muu Helsingin seutu myös kasvaisi. Tällä hetkellä sekä Espoo ja Vantaa kasvavat nopeasti. Tämän yleiskaavan kanssa samanaikaisesti valmisteltiin koko Helsingin seudun maankäyttöä, asumista ja liikennejärjestelmää koskevat strategiat, jotka olivat pohjana myös valtion kanssa käydyille neuvotteluille maanäytön, asumisen ja liikenteen sopimuksesta. Tämä sopimushan allekirjoitettiin Helsingin, seudun muiden kuntien ja valtion välillä viime kesäkuussa ja sen tärkein sisältö on, että seutu rakentaa asuntoja enemmän kuin ennen ja kasvaa erityisesti raidejoukkoliikenteen äärellä. Helsingin yleiskaava on osa tätä yhteistä suuntaa, ei pääkaupungin yksityisajattelua.

ASUNTOPULAAN VASTAAMISESTA

Asuntotuotannon lisäämisestä on siis yhteinen tahtotila paitsi seudulla, myös valtion kanssa. Uusi yleiskaava mahdollistaa tähän kasvavaan asuntotarpeeseen vastaamisen. Asuntojen hinnat ovat karkaamassa tavallisen palkansaajan ulottumattomiin ja paras tapa vaikuttaa hintakehitykseen on asuntotuotannon lisääminen. Tällä on myös merkittäviä vaikutuksia elinkeinoelämän kilpailukykyyn.

TYÖLLISYYDESTÄ JA YRITYKSISTÄ, ELINVOIMASTA

Helsingin mahdollisuudet olla mukana luomassa työpaikkoja, hyvinvointia ja yritteliäisyyttä ovat jo nyt merkittävät. Yleiskaavan tavoite entistä tiiviimmästä, viihtyisämmästä ja urbaanimmasta kaupungista lisää Helsingin vetovoimaa sekä asiantuntijayritysten että palveluyritysten näkökulmasta. Elävä tiivis, vehreä, hauska, pyöräiltävä ja helposti saavutettava kaupunki on paikka, jossa syntyy uusia ideoita, yrityksiä, verkostoja, palveluja, sosiaalisia innovaatioita. Palveluyritykset tarvitsevat riittävän asiakaspohjan ja tämän yleiskaavan myös näiden yritysten mahdollisuudet menestyä Helsingissä paranevat – eivätkä vain kantakaupungissa vaan eri puolilla kaupunkia vahoissa keskuksissa jotka tiivistyvät toimiviksi keskustoiksi.

KAUPUNKILUONNOSTA, LUONNON MONIMUOTOISUUDESTA JA VIRKISTYSALUEISTA

Uusi yleiskaava vahvistaa ensimmäistä kertaa yleiskaavatasolla säteittäisten viheryhteyksien lisäksi myös poikittaiset viheryhteydet, jolloin kaavaan rakentuu viherverkostokaupunki, jossa luonto on lähellä kaikkialla kaupungissa. Helsinki on luonnon monimuotoisuuden kannalta mahtava kaupunki, jossa on valtakunnallisestikin merkittäviä metsiä ja monimuotoista luontoa.

Missä muussa kaupungissa on Viikin kaltainen luonnonsuojelualue aivan kaupungin ytimessä? Missä muualla voi kävellä oopperasta käytännössä suoraan metsään? Helsingissä yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla suurkaupungin palvelut luonnonläheisyyteen. Yleiskaava varmistaa, että näin on myös jatkossa. Kaavassa on tehty vahva linjavalinta, että Helsingissä on jatkossakin vahvat vihersormet, jotka kytkeytyvät Helsingin merenlahtien sinikämmeneen. Näiden välisiä yhteyksiä myös parannetaan viherlinjoilla. Lisäksi kaupunginosapuistot tarjoavat hyvät lähivirkistyspalvelut asukkaille. Yleiskaavan valmistelun aikana valmisteltiin myös Helsingin uusi luonnonsuojeluohjelma ja selvitys metsäverkostosta. Molemmat ovat vaikuttaneet yleiskaavan valmisteluun, kaupunkiluonto- ja kulttuuriympäristöt teemakartat linjattiin osin oikeusvaikutteisiksi, luonnonsuojeluohjelman uusista luonnonsuojelualueista osa on jo perustettu.

Yleiskaavan valmistelun vuorovaikutus on näyttänyt hyvin sen, kuinka tärkeää monimuotoinen luonto ja lähivirkistysalueet ovat helsinkiläisille. Yleiskaavan luonnon monimuotoisuuden kannalta herkimmät kysymykset ja rajanvedot vaativat jatkosuunnittelulta paljon, uutta otetta siinä, kuinka kasvavassa kaupungissa monimuotoisuus turvataan alueille joilla on paljon käyttöä. Niittyverkosto ja kaupungin katoille rakennettava monimuotisuus odottavat toteuttajaansa.

TULEVAISUUDEN YDINKYSYMYKSISTÄ

Helsingissä syntyi viime vuonna ennätysmäärä lapsia. Kaupunkimme on monella tavalla nuorten ihmisten kaupunki. Joka vuosi tuhannet uudet asukkaat muuttavat tänne rakentamaan omaa elämäänsä, toteuttamaan haaveitaan, väistämään pelkojaan, ottamaan paikkaansa kaupungissa. Minkälaisessa maailmassa he nyt syntyvät lapset elävät ja rakentavat tulevaisuuttaan?

Maailmassa joka lämpenee ennen näkemätöntä tahtia, kuukausi toisensa jälkeen on lyönyt rikki mittaushistorian lämpöennätykset. Euroopassa ja Suomessa, jossa talouden ja työllisyyden kasvu on hidasta ja oikeudenmukaisten yhteiskunnallisten ratkaisujen löytäminen vaikuttaa vaikeammalta kuin aiempina vuosikymmeninä. Nyt kasvaa sukupolvia, jotka eivät automaattisesti ole vauraampia kuin heidän vanhempiensa sukupolvi.

Meillä Helsingissä on tässä maailmantilanteessa ihmeellisen hyvät mahdollisuudet: kaupunkimme on vetovoimainen, täällä asuvat ja tänne muuttavat ihmiset voivat olla synnyttämässä parhaita ratkaisuja maamme ja maailmamme ongelmien ratkomiseksi, tällä yleiskaavalla pystymme rakentamaan kaupunkia, joka täyttää nykyistä kunnianhimoisemmat päästövähennystavoitteet samalla kun kaupunki muuttuu terveellisemmäksi ja viihtyisämmäksi. Rakentamalla kaupungista tasa-arvoista ja moninaista yhteisöä pystymme ratkomaan sosiaalisia ongelmia sekä julkisilla palveluilla että kaupunkilaisten välisillä yhteisöillä. Tiivistyvä, elävä, luonnon monimuotoisuutta vaaliva yleiskaava ja kaupunki on tähän hyvä työkalu.

Lisää keinoja monimuotoisuuden turvaamiseen!

Luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja sukupuutot lisääntyvät ennenäkemättömällä vauhdilla. Duken yliopiston tutkimuksen mukaan maapallolla on parhaillaan käynnissä kuudes suuri sukupuuttoaalto: uhanalaiset kasvit ja eläimet ajautuvat sukupuuton partaalle ainakin tuhat kertaa nopeammin kuin ennen ihmiskunnan syntymistä. Tutkijat arvioivat, että sukupuutoille on pääasiassa syynä ihmisten aiheuttama elinympäristöjen tuhoutuminen. Biodiversiteetin häviäminen on vähintään yhtä iso ongelma kuin ilmastonmuutos. Tuhoa ei voida kokonaan pysäyttää, mutta muutoksia voidaan hidastaa jättämällä tilaa muillekin lajeille kuin ihmiselle.

Monimuotoisella luonnonympäristöllä on suurta merkitystä myös ihmisille, todennäköisesti paljon suurempaa kuin nykytiedon valossa vielä aavistammekaan. Tari Haahtelan ja Ilkka Hanskin tutkimusryhmä julkaisi kaksi vuotta sitten kansainvälisestikin uraauurtavan tutkimuksen, joka osoitti lajirikkaan luonnonympäristön vaikuttavan voimakkaasti ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Luonnon monimuotoisuus lisää ihmisen ihon bakteerivalikoimaa, vahvistaa puolustusta ja vähentää allergiaherkkyyttä. Todennäköisesti luonnonympäristön merkitys kytkeytyy jollakin tavalla myös suolistosairauksiin, diabetekseen, neurologisiin häiriöihin, ylipainoon ja jopa masennukseen. Tutkijoiden mukaan näiden tulosten perusteella on syytä pohtia luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vaikutuksia allergioihin ja kansanterveyteen.

Monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseen on sitouduttu maailmanlaajuisesti vuoteen 2020 mennessä. Tavoite oli tarkoitus saavuttaa alun perin vuoteen 2010 mennessä, joten sen saavuttamisella alkaa olla kiire. Tämän tärkeän tavoitteen saavuttamista Suomessa edistäisi, mikäli monimuotoisuutta köyhdyttävän toiminnan aiheuttaja olisi velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon.

Velvoite kompensoida tuhoamaansa monimuotoisuutta siirtäisi luonnonsuojelun rahoitusta veronmaksajilta niille, jotka suojelun tarpeen aiheuttavat. Parhaimmillaan kompensointivelvollisuus lisää suojeltua luontoa ja suojeluun käytettäviä varoja sekä ohjaa etsimään luontoarvoiltaan mahdollisimman vähäisiä alueita sellaiselle toiminnalle, joka luontoa tuhoaa. Kompensointivelvollisuuden puuttuessa ei tällä hetkellä ole sellaista kannustetta, joka ohjaisi vahingoittamaan luontoa siellä, missä luontoarvot ovat vähäisemmät.

Monimuotoisuutta kompensoivassa ”Ei nettovahinkoa luonnolle” (No Net Loss) –periaatteessa maankäyttöä muuttaville ja luonnon monimuotoisuutta vähentäville hankkeille määrätään kompensaatiovelvoite, jossa haitta tulee korvata vähintään siinä laajuudessa kuin sitä aiheutetaan, jolloin monimuotoisuuden tila säilyy vähintään ennallaan tai paranee. Monimuotoisuutta heikentävälle hankkeelle myönnettävän luvan ehtona haitan aiheuttaja velvoitetaan tuottamaan vastaava ”monimuotoisuushyöty”. Kompensaatio on suojelua täydentävä toimenpide – sen käyttöä tulee edeltää haitan välttäminen ja minimointi. Kompensaation ei tule mahdollistaa erilaisiin suojeluohjelmiin kuuluvien alueiden käyttöä toimintaan, joka on niiden suojelutavoitteiden vastaista.

Pellervon taloudellinen tutkimuskeskus on kuluvan vuoden syyskuussa julkaissut selvityksen luontoarvopankkien soveltuvuudesta Suomeen. Sen mukaan luontoarvopankkimekanismi voisi olla yksi keinoista, jolla luonnon monimuotoisuuden vähentämistä voitaisiin Suomessa estää tai hidastaa. Suomella on PTT:n mukaan monia hyviä edellytyksiä mekanismin käyttöönotolle, kuten kokemusta ennallistamisesta ja kunnostamisesta, paljon saatavilla olevaa ekologista tietoa sekä Metsähallitus, jonka toimenkuvaan luontoarvopankkitoiminta voisi sopia.

EU-maissa Natura 2000 –alueita laajempi kompensaatiovelvoite on voimassa ainakin Saksassa, Hollannissa, Ruotsissa ja Tanskassa. Maailmanlaajuisesti kompensaatiomenettely on käytössä noin 40 maassa. Esimerkiksi Saksan luonnonsuojelulaki edellyttää, että kaikissa rakennushankkeissa luonnonarvoille ja maisemalle aiheutuvat haitat on joko lievennettävä tai korvattava. Suomen lainsäädäntö edellyttää luonnolle aiheutuvien haittojen välttämistä ja minimointia, mutta ei tällä hetkellä mahdollista sitä, että lupa-arvioinnissa otettaisiin huomioon ekologisen kompensoinnin mahdollisuus.

Olen jättänyt ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasoselle kirjallisen kysymyksen siitä, voitaisiinko Suomessa harkita luonnon monimuotoisuutta suojeleva kompensaatiomekanismin käyttöönottoa.

 

Kirjoitus on julkaistu alun perin Vihreässä blogissa.

 

 

Kohti tiivistä ja onnellista kaupunkia

Kasvavat kaupungit ovat kiinnostavia. Meidän seuraava tehtävämme on tehdä Helsingin kasvusta kaupunkimaista ja tiivistä. Kaupungin kasvu kantakaupunkia laajentamalla auttaa vastaamaan kaupunkilaisten polttavimpiin ongelmiin:

1. asuntojen kallistumista hillitään mahdollistamalla riittävä määrä asuntorakentamista
2. tiivistyvä kaupunki on ainoa keino saada aikaiseksi toimiva liikennejärjestelmä
3. …tiivis kaupunki on toimiva ympäristö tämän päivän yrityksille ja yrittämiselle
4. Helsingin kasvun tapa ratkaisee myös kaupungin ilmastopolitiikan ja luontoalueiden tulevaisuuden
5. täydennysrakentamisella turvataan palveluiden säilymistä ja ehkäistään asuinalueiden eriytymistä

Suuren linjat kaupungin tulevaisuudesta ratkaistaan yleiskaavassa. Sen tulee luoda perusta kasvavalle kaupungille, joka laajentaa raitioverkkoa ja muuttaa moottoriteitä bulevardeiksi. Kaupungin sisällä kulkevien moottoriteiden muuttaminen asuinkaduiksi on uutta ja mielenkiintoista: Hakaniemen sillan alue ja Laajasalo ovat tässä tärkeitä pilottiprojekteja, joista voimme oppia paljon. Umpikorttelit vetävät taas ihmisiä puoleensa, mutta kaikki eivät viihdy samanlaisessa ympäristössä, siksi myös tarvitaan myös tiivistä pientalorakentamista, jossa ihmisten haave omasta pihasta voi tulla todeksi. Valtio on päättänyt luopua Malmin lentokentästä, mikä tarkoittaa, että Helsingin kannattaa suunnitella siitä asuinalue.

Kaupunkien kasvun tapa on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista kysymyksistä ilmastonmuutoksen ratkaisussa. Arvokkaiden luontoalueiden säilyttäminen ei ole pikkuasia kasvavassa kaupungissa. Monimuotoisen ympäristön terveyshyödyistä kertova tutkimustieto vahvistuu koko ajan. Tulevien vuosien Helsinki tarjoaa kaupunkilaisille metsien lisäksi myös viherkattoja ja kaupunkiviljelmiä.

Vihreille kaikkien asuinalueiden viihtyisyys ja haluttavuus on tärkeää. Asuinalueiden eriytymistä ratkotaan toimivalla täydennysrakentamiselle. Vanhan alueen uudet asukkaat pitävät elossa niin kauppaa, kampaamoa kuin kirjastoa. Omilla valinnoillaan ja investoinneillaan kaupunki muokkaa alueita jatkuvasti. Päätös sijoittaa Metropolian kampus Myllypuroon tuo uutta elämää koko itäiseen Helsinkiin, päätös peruskorjata leikkipuisto Lampi Kontulassa tekee kaupunginosasta viihtyisämmän.

Helsinki on jatkuvasti jäänyt jälkeen erityisesti kohtuuhintaisen vuokra-asuntorakentamisen tavoitteesta. Tässä meidän täytyy pystyä parempaan. Asuntorakentaminen ei saa olla liian kallista, toimivan kilpailun eteen on tehtävä töitä ja liian kalliita normeja on joustavoitettava. Normit ovat olemassa syystä, mutta myös kokonaisuudesta on pidettävä huolta.

Kaupungin tiivistäminen ei ole pelkästään helppoa, mutta sen hyödyt ovat todella monenlaiset. Maankäytössä ja rakentamisessa ollaan uranuurtajia vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, mutta ihmisten osallistuminen kaupungin muuttamiseen ja rakentamiseen voi silti olla vielä paljon nykyistä monipuolisempaa ja tiiviimpää ja oikea-aikaisempaa. Kaupunkilaisten osallistuminen kaupunkinsa rakentamiseen on ehdoton 2000-luvun kaupungin vaatimus: tämä koskee niin yrittäjiä, lapsia, maahanmuuttajaväestöä kuin kaupungin kehittämisestä kiinnostuneita aktiiveja.

Aion hakea Helsingin kaupunkisuunnittelusta ja kiinteistötoimesta vastaavaa apulaiskaupunginjohtajan paikkaa, koska uskon, että kokemuksellani ja osaamisellani voisin olla yhteistyössä muiden kanssa tekemässä Helsingistä yhä parempaa kaupunkia.

Olen tehnyt Helsinkiä koskevia päätöksiä valtioneuvostossa, eduskunnassa ja kaupunginvaltuustossa vuosien ajan. Kaupunki ei kuitenkaan koskaan ole vain päätöksenteon kohde, se on koti, juuret, paikka jossa olen kasvattanut kahta lasta. Olen nähnyt Helsingin kasvavan ja muuttuvan, olen kirjoittanut runoja paikoista jotka ovat olleet minulle ihmeellisiä ja kauniita. Tyhjät tontit elävät mielessäni vaikka olen tyytyväinen että niillä nyt on taloja. Ihailen kaupungin kykyä ottaa vastaan uusia ihmisiä ja muuttua vähitellen toiseksi, haluan olla mukana tekemässä sitä muutosta.

Kala murtaa padon

Ympäristövaliokunnassa äänestettiin tänään lohista. Teimme lausuntoa ensi vuoden kalastuskiintiöistä ja enemmistö oli sitä mieltä, että kiintiön tulee olla matalampi kuin nyt. Tarvitsemme vielä työtä lohikantojen elvyttämisessä elinvoimaiselle tasolle. Eduskunnan enemmistö on ollut lohen puolella koko tämän kauden, emmekä onneksi ole yksin.

Kalastuskiintiöt eivät myöskään ole ainoa asia, jota lohikannat tarvitsevat. Tarvitsemme myös jokiympäristöjen kunnostusta, meitä voivat auttaa hyvin rakennetut kalatiet ja kalastuksen ajankohtien säätely. Vaelluskalajoistamme enää vain harvat ovat vapaita, suurin osa on jo kauan aikaa sitten valjastettu. Mutta onko tämä lopullista?

Näin eilen elokuvan DamNation. Elokuva kertoo pyörryttävää tarinaa vesivoimarakentamisesta, padoista, sotateollisuudesta, vaelluskalojen ahdingosta, ihmisistä, jotka tekevät joskus toivottomalta tuntuvaa työtä uhanalaisten kalojen ja ihmisiltä kadonneiden elämäntapojen puolesta.

Yhdysvalloissa on viimeisen vuosikymmenen aikana purettu lukemattomia vanhoja patoja ja vapautettu valjastettuja jokia takaisin luonnontilaan. Vaelluskalat palaavat ja hämmentävän nopeasti joki ja sen ympäristö palaavat uomiinsa. Elokuva näyttää ihmisiä, jotka tekevät vuosikymmeniä töitä jokien puolesta. Ihmisiä, jotka kaipaavat lohia takaisin, ihmisiä jotka uskovat epätodennäköiseen, ihmisiä jotka ovat rohkeita, kekseliäitä ja laskutaitoisia.

Elokuva näyttää hämmästyttävän muutoksen ja se kertoo meistä ihmisistä paljon, olemme kykeneviä moneen: megalomaanisiin betonirakennelmiin, liioitteluun, edistysuskon ja tuhovimman yhdistämiseen, mutta samaan hengenvetoon sinnikkyyteen, luonnonrakkauteen, tyylikkäisiin perääntymisiin ja mahdottomien unelmien toteuttamiseen.

Elokuva näyttää vaelluskalan sokean vaiston, joka saa sen iskeytymään betonimuuriin, koska siellä on paikka jonne se on aina pyrkinyt. Ja lopulta muuri murtuu.

Menkää katsomaan DamNation. Seuratkaa keskustelua koskiensuojelulaista, kalapolitiikasta ja niitä ihmisiä täällä Suomessa, jotka haaveilevat jokien vapauttamisesta.