Tämän hallituskauden ensimmäinen uusi kansallispuisto, Etelä-Konnevesi

Eduskunnassa käydään tänään lähetekeskustelu Etelä-Konneveden kansallispuistosta. Olen iloinen, että rikasta ja ainutlaatuista Etelä-Konnevettä esitetään uudeksi kansallispuistoksi.

Metsähallituksen selvityksen mukaan Etelä-Konneveden alue on luontoarvoiltaan merkittävä. Sen kalliomuodostumat ja vanhat, rehevät luonnonmetsät haapalajistoineen ovat valtakunnallisestikin arvokkaita. Alueen lajisto on runsasta: siellä asustaa liito-oravia, saukkoja, karhuja ja ilveksiä. Neljä erityisesti suojeltavaa lahopuuhyönteistä, jalavan lahokärsäkäs, karvakukkajäärä, aarnipuukärpänen ja suomenpuukärpänen mukaan lukien Etelä-Konnevedellä asuu 29 valtakunnallisesti uhanalaista lajia.

Tulevan kansallispuiston alue on myös merkittävä pesimä- ja levähdysalue linnustolle. Sen kalasääskikanta on Keski-Suomen vahvin. Seudun lukuisissa koskissa uivat Rautalamminreitin uhanalaiset taimenet.

Etelä-Konnevedellä ei suojella uutta aluetta, vaan maa-alueet ovat valtion omistamia, valmiiksi suojeltuja. Ne kuuluvat lähes kokonaan Natura 2000 -kohteeseen ja suureksi osaksi rantojensuojeluohjelmaan. Osa alueista kuuluu myös vanhojen metsien suojeluohjelman kohteisiin. Metsät ovat suomalaisille rakkaita. Luonnon monimuotoisuuden itseisarvon ja turvaamisen lisäksi kansallispuistot ovat ihmisille tärkeitä retkeilykohteita. Kansallispuistoissamme oli vuonna 2012 yli kaksi miljoonaa kävijää. Monet nykyisistä kansallispuistoista alkavat olla kuormittuneita retkeilystä, joten uusia kansallispuistoalueita tarvitaan myös luonnossa liikkujien iloksi.

Kansallispuistohanketta on valmisteltu laajoilla kuulemiskierroksilla: Metsähallituksen luontopalvelut laati ministeriön pyytämän selvityksen viime vuonna. Selvityksestä kerättiin palautetta, jolloin saatiin kaiken kaikkiaan 19 lausuntoa 27 eri taholta. Paikalliset asukkaat ja yrittäjät ovat ilmaisseet voimakkaan tukensa kansallispuistolle, sillä he luottavat sen tuovan lisää luontomatkailua alueelle. Metsähallituksen selvityksen mukaan kansallispuisto lisääkin alueen tunnettuutta, ja tietoisuus alueen mahdollisuuksista todennäköisesti kasvattaa sen virkistyskäyttöä merkittävästi.

Etelä-Konnevesi on myös helposti saavutettavissa: sinne on hyvät kulkuyhteydet ja lyhyet välimatkat esimerkiksi Jyväskylästä ja Kuopiosta. Metsähallituksen selvityksen mukaan Etelä-Konnevesi muodostaa monipuolisen virkistyskäytön kokonaisuuden, jossa on mahdollista sekä patikoida pohjoissavolaisessa vuorimaastossa että veneillä ja meloa monimuotoisella sisävesien suurjärvellä.

Etelä-Konnevesi on nykyisen hallituksen ensimmäinen uusi kansallispuisto. Ympäristöministeriö on päättänyt esittää eduskunnalle, että tällä hallituskaudella perustetaan kansallispuisto Etelä-Konneveden lisäksi myös Varsinais-Suomen Teijoon. Puistojen lisäksi ympäristönsuojelua pyritään edistämään myös kahdella tärkeällä alueella, joille ei tällä hallituskaudella kansallispuistoa synny: käsivarren Lapissa ja Olvassuolla. Näiden hankkeiden lisäksi Vihreille on tärkeää, että monimuotoisuuden turvaamiseksi Etelä-Suomen metsien suojelua jatketaan Metso-ohjelman avulla. Tällä hetkellä suojeltuja metsiä on Etelä-Suomessa vaivaiset pari prosenttia.

Kuva: Etelä-Konneveden kansallispuistohankkeen kuvapankki. Kuvaaja: Jouni Lehmonen

Kuva: Etelä-Konneveden kansallispuistohankkeen kuvapankki. Kuvaaja: Jouni Lehmonen

Nimensä veroinen Haltia

 

Näkymä Haltian terassilta: (Kuva: Riku Lumiaro)

Näkymä Haltian terassilta: (Kuva: Riku Lumiaro)

Nuuksion kansallispuistossa avattiin eilen juhlallisesti uusi luontokeskus Haltia. Olin mukana muiden ympäristövaliokunnan ihmisten kanssa ihmettelemässä luontokeskusta, sen näyttelyitä ja kaupassa myynnissä olevia pehmohaukia.

Puisen rakennuksen vihkivät käyttöön tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio.

Menkään kaikki käymään Haltiassa! Rakennus on kaunis ja kiinnostava, oikeastaan vähän häikäiseväkin. Haltia esittelee Nuuksion kansallispuiston lisäksi pääkaupunkiseudun luontokohteita ja koko Suomen kansallispuistoverkkoa.

Haltissa toimii koululaisille lasten luontokoulu, jossa eilen rakennettiin pistiäishotelleja pölyttäjille.

Syyskuussa Haltiaan avautuu koko Suomen kattava retkipalvelu, josta voi kysyä neuvoja retkeilyyn, ideoita sopiviksi reiteiksi ja käytännön ohjeita siitä, mitä mukaan millekin reissulle.


Arkkitehti Rainer Mahlamäki kertoo Haltiasta

Muistan monen vuoden takaa Janina Anderssonin, joka selitti neuvottelevansa valiokunnassa Nuuksioon tulevan uuden luontokeskuksen rahoituksesta. Kannatti neuvotella.

Haltiassa on kahvila, jonka terassilta näkyy Nuuksion pitkäjärvi ja sen takana kohoavat järviylängön kalliot ja korkealle taivaalle ulottuvat männyt. Eilen tuntui siltä, että siitä aukeaa reitti läpi Suomen kansallispuistoihin, soille, Oulangalle, Pallaksen tuntureille ja toivottavasti tulevaisuudessa aina Käsivarren uuteen kansallispuistoon saakka.

Suojeleeko metsälaki luonnon monimutoisuutta?

Se mitä tapahtuu Suomen talousmetsissä, on olennaista luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Metsistämme noin 90 prosenttia on talousmetsiä, ja siksi talousmetsiä koskevalla lainsäädännöllä vaikutetaan todella paljon siihen, pysähtyykö uhanalaisten metsälajien ja metsäluontotyyppien häviäminen.

Vihreä eduskuntaryhmä järjesti eilen tilaisuuden, jossa tutkijat ja maa- ja metsätalousministeriö keskustelivat siitä, miten esitetyt muutokset metsälakiin ja metsätuholakiin todella vaikuttaisivat luonnon monimuotoisuuteen metsissämme. Tilaisuuden verkkolähetyksen voi katsoa täältä.

Metlan, Suomen ympäristökeskuksen ja Tapion tutkijat laativat syksyllä asiantuntija-arvion siitä, miten luonnon uudeksi metsälaiksi vaikuttaisi metsien käyttötapoihin ja luonnon monimuotoisuuteen.

Tutkijoiden arvio oli kriittinen: esitykset heikentäisivät luonnon monimuotoisuutta. Ongelmat esityksissä liittyvät metsälain pykälään 10, jossa säädetään monimuotoisuudelle erittäin tärkeiden elinympäristöjen säästämisestä ja toisaalta metsätuholain säädöksiin, jossa lisätään velvollisuuksia korjata lahopuuta pois talousmetsistä.

Tutkijoiden arvion julkaisun jälkeen oman jännitteensä keskusteluun on tuonut ministeri Jari Koskinen, joka on suhtautunut tutkijoiden arvioon hyvin yliolkaisesti, ja todennut esimerkiksi eduskunnan kyselytunnilla, että tutkijoiden arviosta ei ole ollut ”mitään hyötyä”.

Tutkijoiden arvion ja lausuntokierroksen jälkeen lakiehdotusta on joiltain osin muutettu järkevämpään suuntaan, erityisesti metsän luontaisen uudistamisen sääntöjen osalta.

Eilisessä keskustelussa tuli kuitenkin hyvin ilmi se, että erityisen arvokkaiden kohteiden osalta esitystä täytyy vielä muuttaa. Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2020 mennessä, eikä tämä onnistu ilman että suojelemme metsäluontoamme nykyistä paremmin.

Lakiesitykset on tarkoitus antaa eduskuntaan vielä kesäkuun aikana, ja sitä ennen niistä neuvotellaan hallituksen puolueiden kesken. Toivon, että ympäristöministeriö saa tukea mahdollisimman monelta hallitusryhmältä luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja että jatkossa tieteellinen tutkimustieto otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa.

Tämä blogikirjoitus julkaistiin alunperin 15.5.2013 Vihreiden blogissa.

Saimaannorpan, saimaannieriän ja saukon mailla

- Koloveden kansallispuisto laajenee

Tänään eduskunnassa on käsittelyssä lakiesitys Koloveden kansallispuiston alueen kaksinkertaistamisesta melkein 6000 hehtaarin kokoiseksi. Savonlinnan, Enonkosken ja Heinäveden kuntien alueella sijaitseva Kolovesi on monille retkeilijöille tuttu nimenomaan melontakohteena. Nyt kansallispuisto laajenee saarista rannoille. Laajentumisen jälkeen Kolovesi on yksi Etelä-Savon arvokkaimpia vanhojen metsien suojelualueita.

Kolovedellä on hiljaista. Hiljaisuus on varmasti yksi niistä tekijöistä, jotka houkuttelevat ulkomaisia matkailijoita Kolovedelle. Suomen rajojen ulkopuolelta tulleiden retkeilijöiden osuus Koloveden kävijöistä on kansallispuistojemme joukossa poikkeuksellisen suuri.

Kansallispuistoilla on iso myönteinen merkitys niiden alueiden talouteen jolla ne sijaitsevat. Koloveden retkeilijöiden määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan laajennuksen myötä 8 000 kävijästä 16 000:een. Tämä tarkoittaa alueelle uusia yritystoiminnan mahdollisuuksia esimerkiksi majoituspalveluissa ja kahvilapalveluissa.

Ympäristövaliokunnassa Koloveden kansallispuiston laajennusta oli ilo käsitellä. Kolovesi parantaa mahdollisuuksia suojella uhanalaisia saimaannorppaa ja saimaannieriää. Kaksi kolmannesta Koloveden metsistä on yli satavuotiaita, ja osassa metsiä on vanhan luonnonmetsän piirteitä, mikä on kuitenkin eteläisessä Suomessa melko harvinaista. Kolovesi suojelee kalliometsiä, joiden luontotyypit ovat valitettavasti taantuvia.

Ympäristövaliokunnassa kaikki eduskuntaryhmät kannattivat Koloveden laajennusta. Valiokunta myös edellytti hallituksen selvittävän, voitaisiinko puistoa edelleen laajentaa arvokkaalle Nahkiaissalon alueelle. Olemassa olevien kansallispuistojen ja suojelualueiden laajentaminen on tärkeää, koska eteläisessä Suomessa suojelualueet kaiken kaikkiaan ovat pirstaleisia ja alaltaan pieniä, eivätkä siksi tarjoa aina riittävää suojaa uhanalaisille lajeille ja luontotyypeille.

Tämä kirjoitus julkaistiin ensin Vihreiden blogissa.

Karhunkierros ei kaipaa kaivosta


Samaan aikaa toisaalla.

Talvivaaran kaivoksen ongelmia on nyt seurattu viikkokausia herkeämättä. Kaivosbuumin ongelmat Suomessa eivät kuitenkaan lopu Talvivaaraan. Kaivoshankkeita on vireillä kymmeniä, ja jotkut niistä herättävät jo valmisteluvaiheessa joukon painavia kysymyksiä

Joidenkin kaivoshankkeiden kohdalla olennaisin kysymys tuntuu olevan: tarvitaanko tätä kaivosta lainkaan?

Olisiko sopiva paikka kaivokselle sinun mielestäsi Suomen suosituimman kansallispuistoon sijoittuvan vaellusreitin varrella? Sopisiko kaivos mielestäsi Suomen toiseksi suosituimman hiihtokeskuksen viereen?

Kuulostaa ehkä oudolta. Tällainen hanke on kuitenkin vireillä Kuusamossa, jonne australialainen Dragon mining suunnittelee kultakaivosta. Dragon miningin kaivoksen louhokselle olisi näkymät sekä Oulangan kansallispuiston karhunkierroksen reitiltä että Rukan hiihtokeskuksesta.

Kuusamossa matkailu ja myös kansallispuiston palvelut työllistävät suuren joukon ihmisiä. Kuusamon työttömyysaste on 10, 2. Työttömyys kunnassa on vähän yli maan keskiarvon, mutta kunta pystyy kyllä parantamaan työllisyystilannettaan myös ilman kaivosta. Matkailuyrittäjät vastustavat kaivoshanketta Kuusamossa laajasti he pelkäävät että kaivoksen myötä matkailun vetovoima ja työpaikat vähenisivät.

Kultakaivoksen kaivospiirin alueella on maaperässä myös uraania. Talvivaarahan on näyttänyt selkeästi, että alun perin muiden malmien maaperästä irrottamiseksi avattu kaivos joutuu tavalla tai toisella tekemisiin myös uraanin kanssa. Paikalliset kutsuvatkin Dragon miningin hanketta kultauraanikaivokseksi.

Kysymys kaivoksesta oli isossa roolissa tämän syksyn kunnallisvaaleissa. Ihmiset äänestivät enemmän kaivosta vastustavia kuin kannattavia ehdokkaita. Kuusamon vastavalittu valtuusto saattaakin olla ensimmäinen kunnanvaltuusto Suomessa, joka käyttää veto-oikeuttaan uraanikaivoksen perustamista vastaan.

Lopulta kysymys on siitä, tarvitseeko jokaista suunniteltua kaivosta avata? Mihin me nyt tarvitsemme kultaa? Suomessa kultakoruja valmistetaan sen verran kuin täältä kertyy kierrätettyä kultaa. Malmit kyllä säilyvät maaperässä, joten joissain tapauksissa me voisimme jättää niiden hyödyntämisen tulevien sukupolvien harkittavaksi.

Minun mielestäni meidän kannattaa nyt sanoa ei Kuusamon kaivokselle ja kyllä mäenlaskulle Rukalla ja kyllä Oulangan jylhille maisemille .

Helsingin metsäluonnon hienouksien täytyy säilyä

(Teksti julkaistu Helsingin Sanomien mielipidekirjoitussivulla 18.6.)

Kevättalvella keskeytettiin hakkuut Helsingin Meri-Rastilan arvokkaissa metsissä. Hakkuiden lopettamista vaativat luonnonsuojelijat ja paikalliset asukkaat. Meri-Rastilan hienoissa metsissä on vuosikymmenten aikana liikkunut iso joukko helsinkiläisiä eri puolilta kaupunkia. Helsinkiläiset rakastavat metsiään ja siksi rakennusviraston rankka metsänkäsittelytapa on usein herättänyt vastustusta.Yksi syy Meri-Rastilan hakkuiden keskeyttämiseen oli metsissä tehdyt luontoarvionnit.

Metsien monimuotoisuutta on nyt kartoitettu Helsingissä ja tulokset ovat erinomaiset. Ympäristöministeriön rahoittamassa helsinkiläisten metsien kartoituksessa arvokkaita suojeltavia kohteita löytyi paljon. Kartoitus tehtiin Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) kriteerien mukaan. Arvokkaita kohteita löytyi yhteensä 1150 hehtaaria, eli yli 10 neliökilometriä.

Helsingin arvokkaista metsistä yli puolet on runsaslahopuista kangasmetsää. METSO-ohjelman tavoitteena on turvata metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen ja pysäyttää metsälajien uhanalaistuminen. Toistaiseksi vasta kaksi prosenttia Etelä-Suomen metsistä on suojeltu.

Kuntien metsillä on tärkeä rooli METSO-ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Helsingissä on luontevaa sovittaa yhteen metsien suojelu ja virkistyskäyttö. METSO-ohjelmalla edistetään luonnon virkistyskäyttöä: liikuntaa ja luontoharrastusta. On mahtavaa, että pääkaupungin asukkailla on ympärillään koko maan mittakaavassa arvokkaita metsiä. Luontorakkauden takia helsinkiläisten ei tarvitse matkustaa kauas.

Helsingissä on siis paljon arvokasta metsäluontoa, mutta suojeltuja metsäkohteita niukasti. Helsingin rakennusviraston metsänkäsittely on turhan tehokasta ja monimuotoisen metsäluonnon kannalta tärkeä lahopuu halutaan korjata pois. Metsienhoitoa suunniteltaessa ei oteta huomioon luontojärjestöjen asiantuntemusta.

On välttämätöntä, että näyttö Helsingin metsien merkittävistä luontoarvoista johtaa muutoksiin kaupungin metsienhoidossa ja suojelupäätöksissä. Helsingin on siirryttävä metsien luonnonarvojen säilyttämistä tukevaan metsien käyttöön. Nyt tehdyissä luontoinventoinneissa löydetyt merkittävimmät alueet on otettava osaksi metsien suojeluverkostoa.

Suuri osa tärkeimmistä luontokohteistä löytyi Östersundomin alueelta, jonka kaavaluonnos on juuri hyväksytty. Nyt täytyy varmistua siitä, että nämä alueet otetaan huomioon ja jätetään rakentamisen ulkopuolelle, kun Östersundomin lopullinen kaava hyväksytään.

Laajimmat arvokkaat kokonaisuudet löytyvät Keskupuiston ohella Helsingin itäiseltä rannikkovyöhykkeeltä: Östersundomista, Uutelasta ja Laajasalosta. Näiden alueiden keskinäinen kytkeytyneisyys tulee varmistaa. Lajien siirtyminen metsäiseltä alueelta toiselle on niiden elinvoiman kannalta tärkeää. Helsingissä tulee siirtyä yksittäisten pienten luonnonsuojelualueiden ajattelusta laajempiin kokonaisuuksiin. Tämä toiminta on perusteltua aloittaa juuri itäiseltä rannikolta.

Luonnoltaan hienoja METSO-kohteita löytyy varmasti myös Viikistä, Latokartanosta, Pukinmäestä ja Tapanilasta, alueilta, jotka nyt jäivät kartoituksen ulkopuolelle. Vielä kartoittamattomat alueet tulee kartoittaa ja kartoitustulokset tulee ottaa huomioon kaupungin metsienkäsittelyssä. Helsingin METSO I ja II -luokan metsiä tulee kohdella suojelukohteina.

Emma Kari
kaupunginvaltuutettu (Vihr.)

Anni Sinnemäki
kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (Vihr.)

Oi Selkämeren kansallispuisto!

Tänään aurinkoisella Kylmäpihlajalla avattiin juhlallisesti Selkämeren kansallispuisto. Selkämeri on nyt yksi Suomen 37 kansallispuistosta ja merellisistä kansallispuistoista neljäs. Se suojelee laajan merellisen alueen, joka on pituudeltaan 160 kilometriä pohjois-eteläsuunnassa ja täyttää merkittävän aukon suojelualueverkostossa. On sanottu, että Selkämeri on oikeastaan ensimmäinen todellinen merikansallispuisto, koska se suojelee paljon nimenomaan merenalaista luontoa, kun aikaisemmat merelliset kansallispuistot ovat keskittyneet merenpäällisen luonnon, saarien ja luotojen luonnon suojeluun.

Selkämeren vedet ovat puhtaita, Suomenlahteen ja Saaristomereen verrattuna kirkkaita ja jopa luonnontilaisia. Selkämeren kansallispuisto on osa ponnisteluja säilyttää monia uhanalaisia ja harvinaisia lintuja – kuten etelänsuosirriä, räyskää ja merikihua. 

Selkämeren kansallispuiston syntyhistoria on täynnä poliittista kuohuntaa. Sen syntyhistoria on hyvä esimerkki siitä, että luonnonsuojelu ei ole lainkaan itsestään selvä tavoite 2000-luvun Suomessa. Eduskuntakäsittelyn yhteydessä puistoa esitettiin pienennettäväksi ja kalastuksen ja metsästyksen helpottamiseksi lakiin tehtiin muutoksia vielä eduskunnassa. 

Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa oli kirjaus kahden kansallispuiston, Selkämeren ja Sipoonkorven, selvittämisestä. Hallitusneuvotteluissa esityksen kansallispuistoista tekivät Vihreät. Valmistelu oli vaiherikasta, ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki teki suuren työn neuvotellessaan Vakka-Suomen alueen toimijoita kansallispuistohankkeen taakse. Taivutteluista huolimatta kaikki eivät lämmenneet ja vielä eduskunnassa useat Varsinais-Suomen kansanedustajat, kuten Pertti Hemmilä (kok), llkka Kanerva (kok), Ilkka Kantola (sd) ja Katja Taimela (sd), halusivat kansallispuiston ulos maakunnastaan. 

Kyllä kansallispuistoa myös puolustettiin. Sen ensimmäiset ehdottajat olivat paikalliset satakuntalaiset luonnonsuojelupiirit ja monet satakuntalaiset ja varsinaissuomalaiset matkailuyrittäjät uskovat, että kansallispuiston ollessa perustettu on helpompi saada ihmisiä kiinnostumaan retkistä Kuuskajaskarille tai Säppiin. 

Eduskunnan ympäristövaliokunta kirjoitti kansallispuistosta näin: ”Selkämeren kansallispuisto perustetaan aavan meren vedenalaisen luonnon, saaristojen ja luotojen, rannikon kosteikkojen sekä näihin liittyvien eliölajien suojelemiseksi ja niiden elinympäristöjen hoitamiseksi, luonnon- ja kulttuuriperinnön säilyttämiseksi sekä yleistä luonnonharrastusta, opetusta ja tutkimusta samoin kuin ympäristömuutosten seurantaa varten.” 

Itämeri ja sen lajisto muuttuvat jatkuvasti. Osa Itämeren jo kadonneista lajeista on saatu palaamaan takaisin suojelutoimien avulla. Itämeren suojelu tarkoittaa ihmistoiminnasta aiheutuvan haitan minimointia. Selkämerta kuormittavat ravinnepäästöt ovat peräisin nimenomaan Saaristomereltä, ja siksi maatalouden päästöjen vähentäminen on tärkeää myös Selkämeren luonnon kannalta. Meidän on osattava käyttää mertamme vahingoittamatta sitä. Emme voi viljellä maata niin, että lannoitteet rehevöittävät vesistöt, emmekä kalastaa niin, että Itämeren jokiin ei enää keväisin nouse lohia. 

Kansallispuistot ovat hyvä tapa suojella suomalaisen luonnon monimuotoisuutta. Kansallispuistoissa ihmiset voivat hengähtää ja nauttia meri- ja metsäluonnon kauneudesta. Hallitus on sitoutunut suojelualueiden tuntuvaan lisäämiseen. Samalla on hyvä miettiä jo olemassa olevien kansallispuistojen kasvattamista ja niiden suojeluntason parantamista. Näin voimme tarkastella uudestaan myös kalastuksen ja metsästyksen rajoittamista Selkämeren kansallispuistossa. 

Osana työtäni ympäristövaliokunnan jäsenenä haluan tämän istuntokauden aikana kiertää kaikki Suomen 36 kansallispuistoa. Samalla toivon saavani keskustella paikallisten ympäristönsuojelijoiden kanssa siitä, miten parhaiten voimme kasvattaa suojelualueiden verkostoa. Selkämeren kansallispuiston avajaiset ja majakkasaaren kirpeät tyrnit olivat tähän projektiin hyvä aloitus.

Rantojensuojelusta ja rakentamisesta

Suomi on tuhansien järvien, niemien, notkelmien ja kesäasuntojen maa.

Monet Vihreät pitävät rantojensuojeluohjelmasta päättämistä ja sen toteuttamista aivan keskeisenä poliittisena tekona, ja itsekin kuulun tähän joukkoon.

Rantojensuojeluohjelmalla luotiin rakentamattomien suojelualueiden verkko, joka pyrkii edustamaan meri- ja järviluontoa sen eri muodoissaan ja siten myös turvaamaan elinympäristöjä rantojen lajeille.

 

Lue kokonaan >>

Ehdotuksia luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi

Arviota Suomen lajien monimuotoisuudesta päivitetään. Arvion on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä, juuri sopivasti ennen seuraavia hallitusneuvotteluita. Vaikka kartoitus on vielä käynnissä, tiedämme ne syyt, joiden takia monimuotoisuus on uhattuna.

Ihmisen toiminnasta erityisesti maa- ja metsätalous aiheuttaa paineita luonnon monimuotoisuudelle, ja suurin osa uhanalaisista lajeistamme elää metsässä ja maatalouden perinnebiotoopeissa. Metsien lajeja koettelee nykymuotoinen metsätalous, maatalousympäristön lajeja perinteisen maatalouden hiipuminen.

Lue kokonaan >>