11. KESKIVIIKKONA 23. HUHTIKUUTA 2003 kello 10

 

2) Valtioneuvoston tiedonanto 17.4.2003 nimitetyn pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelmasta

Keskustelu

 

  Valtioneuvoston tiedonanto VNT 1/2003 vp

Anni Sinnemäki /vihr: Arvoisa puhemies! Onnea tämänpäiväisestä valinnasta puhemieheksi!

Koska hallitus on vasta aloittamassa taipalettaan, suhtaudun lähtökohtaisesti sen toimiin toistaiseksi myönteisesti. Hallitusohjelmasta haluaisin ottaa esiin ensin kysymyksen ympäristö- ja energiaveroista, joista käytetään myös termiä ekologinen verouudistus, joka jo terminä on musiikkia korvilleni. Hallitusohjelmassa sanotaan näin: "Verotuksen rakennetta uudistetaan edistämään kestävää kehitystä. Ekologisella verouudistuksella vähennetään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä, ympäristöhaittoja ja edistetään kierrätystä sekä tuotteiden, niiden kulutuksen ja energiankäytön ekotehokkuutta. Selvitetään mahdollisuudet vähentää ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta haitallisia tukia. Edelleen: "Energia- ja ympäristöverotusta kehitetään ympäristön tilan parantamiseksi sekä työhön kohdistuvan verotuksen keventämismahdollisuuksien lisäämiseksi." Tämä kaikki on aivan oikein.

Hallitusohjelmassa on kirjattu myös varaumia sen suhteen, miten ekologista verouudistusta toteutetaan. Näitä varaumia ovat yritysten kansainvälinen kilpailukyky ja sen näkökohdat, Suomen liikenteelliset erityisolosuhteet sekä päästökaupan ja energiaverotuksen kokonaisuus. Olen aivan vakuuttunut siitä, että nämä varaumat huomioon ottaenkin ekologista verouudistusta voidaan edistää. Nämä eivät ole sille este. Ympäristöverot eivät ole uhka maamme talouskasvulle ja työllisyydelle. Monissa EU-maissa ympäristöverojen osuus kokonaisverotuksesta on jo nyt korkeampi kuin Suomessa.

Toteutettaessa ekologista verouudistusta olisi myös erittäin tärkeää, että asiasta tehdään pidemmän aikavälin ohjelma, jonka puitteissa yritykset ja muut talouden toimijat voivat ennakoida tehdyt ratkaisut. Tämä edistäisi myös järjestelmän ympäristöohjaavuutta, ja vaikka hyvä järjestelmä on ympäristöohjaava ja siten itsessään vähentää omia tuottojaan, niin ehdottomasti ympäristö- ja energiaveroilla on varmasti osansa, kun pyritään turvaamaan hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. On hyvä myös muistuttaa erityisesti uusia kansanedustajia siitä, että Kansallisen ilmastostrategian yhteydessä eduskunta on yksimielisesti hyväksynyt ympäristö- ja energiaverot tärkeänä ohjauskeinona, kun pyritään Suomen tavoitteisiin Kioton sopimuksen mukaisesti.

Hallitus on alkutaipaleellaan luvannut olla veroratkaisuissaan kohtuullisen nopea. Ansiotuloverotuksen kevennyksiä on lupailtu tapahtuvan jo muutaman kuukauden kuluttua. Tänään, kun puhuttiin yritysverotuksesta ja sen rakenteista, saattoi olla niin, että pääministeri sanoi, että yritysverotusta muutetaan 2004, ja Kalliomäki sanoi, että 2005, tai ehkä se oli toisin päin, mutta kuitenkin siinäkin pyritään nopeisiin ratkaisuihin. Olisi erittäin tärkeää, että veropolitiikassa myös energia- ja ympäristöverot otettaisiin heti mukaan tähän kokonaisuuteen, että ne eivät jäisi näiden selvitysten asteelle, vaan olisivat osa hallituksen veropolitiikkaa alusta lähtien.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että hallitusohjelmaan oli kirjattu eläinsuojelutoimenpiteitä. Hallitusohjelman mukaan: "Toimitaan aktiivisesti eläinsuojelulainsäädännön ja sen toimeenpanon tiukentamiseksi EU:ssa". Tämä oli myönteistä ehkä myös siksi, että se oli yksi niistä ei niin kovin monista kirjauksista, joissa pyritään aktiiviseen politiikkaan myös EU:n kautta. "Kansallista eläinsuojeluvalvontaa ja rikosseuraamusten käyttöä tehostetaan. Eläinkokeita vähennetään. Oikeusvaltion periaatteita kunnioittavia eläinsuojelujärjestöjä tuetaan."

Viimeinen lause tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että nyt aiotaan palauttaa valtion tuki niille valtakunnallisille eläinsuojelujärjestöille, joilta se lopetettiin vuonna 92 lamaan vedoten. Suomessa toimii tällä hetkellä vapaaehtoista eläinsuojelutyötä tekeviä valtakunnallisia järjestöjä, esimerkiksi Eläinsuojeluliitto Animalia, jotka tekevät todella merkittävää eläinsuojelutyötä. Ne huolehtivat valtiolle kuuluvasta eläinsuojeluvalvonnasta vapaaehtoisten eläinsuojeluvalvojien avulla sekä tiedottavat eläinsuojelukysymyksistä. Olisikin perusteltua palauttaa julkinen tuki näille järjestöille.

Kirjaus siitä, että eläinkokeita vähennetään tulevalla hallituskaudella, on haastava mutta myös erittäin tärkeä ja ajankohtainen tavoite. Maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut pitkään uutta koe-eläinlainsäädäntöä. Tämän uudistuksen on oltava sellainen, että sen avulla eläinkokeiden määrä saadaan todella laskemaan. Koe-eläinmäärät ovat Suomessa viime aikoina kasvaneet. Vuodesta 1991 vuoteen 2001 eläinkokeiden määrä on yli nelinkertaistunut, vaikka vuonna 1991 EU on asettanut tavoitteeksi koe-eläinten käytön vähentämisen puoleen vuoteen 2000 mennessä. Koe-eläimiä koskevan eläinsuojelulainsäädännön uudistuksen tulisi myös parantaa koe-eläinten hyvinvointia. Myös eläinkokeiden eettistä arviointia olisi laajennettava, ja eläinsuojelujärjestöjen edustajat tulisi ottaa mukaan koe-eläintoimikuntiin. - Hauskaa, että maa- ja metsätalousministeri on paikalla, koska hän vastaa tästä. - Tavoitetta eläinkokeiden vähentämisestä ei voida saavuttaa ainoastaan sanomalla, että tavoite on. Tämä tarkoittaa, että tuen eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseen olisi oltava kasvava.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman kulttuuriosuudesta haluaisin ottaa esille kotimaisen elokuvan. Hallitus toteaa lakonisesti: "Suomalaisen elokuvan tuotantoedellytyksiä tuetaan." Tämän kirjauksen puitteissa on varmasti hyvä toimia. Tuotantoedellytyksiä olisi syytä tukea voimakkaammin kuin tehdään tällä hetkellä. Suomessa yhteiskunnan tuki elokuvalle on selvästi alle puolet vastaavasta tuesta kaikissa muissa Pohjoismaissa. Tuki on ollut ehkä joku reilut 10 miljoonaa euroa suunnilleen vuodessa. Suomalaisen elokuvan tavoiteohjelma asettaa tavoitteensa 25 miljoonaan euroon. Elokuva-ala on, kuten muutkin kulttuurin alat, tärkeä työllistäjä.

Elokuva-alalle myönnetyt tuet myös palautuvat suurelta osin takaisin sekä välillisten että välittömien verojen muodossa. Suomalaisten elokuvien budjetit ovat tällä hetkellä myös niin pieniä, että ei ole mahdollista saada kansainvälistä yksityistä rahaa elokuville, mutta jos valtion tukea kasvatettaisiin, niin tätä yksityistä rahaa kansantaloutemme ulkopuolelta virtaisi elokuvatuotantoihimme.

Panostus elokuvaan on mielestäni perusteltua sekä kulttuuri- että elinkeinopoliittisesta näkökulmasta. Kunnianhimoinen draama- ja dokumenttielokuva on olennainen osa kansallista kulttuuria ja samalla se on sellaista kulttuurituotantoa, jolla olisi meiltä myös vientimahdollisuuksia ulospäin.

Tässä keskustelussa on esiintynyt surullisen kuuluisana tämä erittäin rankka menoraami. Ehdotukseni olisi elokuvan rahoituksen osalta se, että voitaisiin harkita, että elokuvaa rahoitettaisiin Tekesin raamista, jota ilmeisesti tässä ollaan nostamassa, koska se voitaisiin lukea ikään kuin elinkeinopolitiikan piiriin. Sillä tavalla ehkä elokuva ei sitten potkisi tätä menoraamia vastaan, koska niille menoille, jotka tähän ohjelmaan on kirjattu, on varmasti monia ottajia.

Arvoisa puhemies! Hyvänä pidän myös sitä kirjausta, jossa todetaan, että kauppojen aukiololainsäädäntö pidetään voimassa, jotta nykykäytännöstä saadaan kokemuksia pidemmällä aikavälillä. Tämä on mielestäni hyvä sen takia, että kahdella viimeisellä hallituskaudella poliittisesti erittäin eripuraisissa tunnelmissa on muutettu aukiololainsäädäntöä. Nyt olisi hyvä antaa asian levätä koko tämän hallituskauden, muutoksia ei tarvitsisi tehdä, vaan katsottaisiin, miten tämä nykyinen tilanne toimii.

Arvoisa puhemies! Edustajakollegani Rosa Meriläinen puhui jo hyvin ansiokkaasti globaalipolitiikasta, kehitysyhteistyöstä ja sen yhdistämisestä kauppapolitiikkaan. On mielenkiintoinen mahdollisuus, että kehitysyhteistyöstä ja kauppapolitiikasta vastaava ministeri on nyt yksi henkilö. Toivottavasti hän tulee hoitamaan näitä asioita hyvin ja koherenssissa sillä tavalla, että hän todella edistää oikeudenmukaista maailmaa, pohjoisen ja etelän välistä suurempaa yhteistyötä ja myös niiden välistä oikeudenmukaisempaa tulonjakoa.

On hyvä, että hallitusohjelmassa sanotaan, että on vuosi 2010, jolloin kehitysyhteistyömäärärahojen pitäisi saavuttaa tämä 0,7 prosentin bkt-osuus, mutta ei ole hyvä, että tälle hallitukselle ei ole asetettu tavoitetta. Sen pitäisi ehkä laskennallisesti sitten olla 0,53 prosenttia bkt:sta tämän hallituskauden lopussa, mutta veikkaan, että tälle uudelle kehitysyhteistyöministerille tulee ainakin taisteltavaa tämän kirjauksen kanssa, jossa ikään kuin yleinen talouskehitys otetaan niin vahvasti siihen häntään tämän kehitysyhteistyön kanssa.