Järkeä ja inhimillisyyttä maahanmuuttopolitiikkaan

Vihreä eduskuntaryhmä järjesti keskiviikkoaamuna 17.5.2006 avoimen
seminaarin, jonka tarkoituksena oli oppia uutta turvapaikanhakijoiden
ja heidän kanssaan työskentelevien arjesta. Aiheelle oli tilausta,
eduskunnan kansalaisinfo oli ääriään myöten täynnä yleisöä.

Yhteistä turvapaikanhakijoiden kokemuksille tuntuu olevan, että tavallisia suomalaisia pidetään vieraanvaraisina ihmisinä, mutta lainsäädäntöä toteuttavien viranomaisten toiminta hämmentää. Oleskelulupapäätökset ovat epämääräisiä, järjelle ja kohtuudelle ei tunnu olevan sijaa.

Tilastot vahvistavat ihmisten arkiset kokemukset. Viime vuonna 3500 turvapaikanhakijasta vain 12 sai varsinaisen turvapaikan ja 141 oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella. Turvapaikkaa eivät saaneet monet sellaiset hakijat, jotka ovat olleet poliittisen vainon kohteena – todistustaakka on kohtuuttoman vaativa. Tilapäiset luvat ovat vakiinnuttamassa asemaansa. Tilapäinen oleskelulupa ylläpitää epävarmuutta, minkä lisäksi se estää työnteon ja evää peruspalvelut.

Päätösten epämääräisyys on ongelma. Kuinka yhdenvertaisuus voidaan taata, jos päätösten perustelut ovat olemattomia? Turvapaikanhakijalle on tärkeää saada asialliset perustelut sille, miksi hänen hakemuksensa hylättiin. Myös lainsäätäjälle tilanne on ongelmallinen. Miten kansanedustajat voivat seurata lainsäädännön toteutumista, jos viranomaiset eivät päätöksissään perustele valittua linjaa?

Seminaarissa puhunut kirkon maahanmuuttajatyön edustaja kertoi, että seurakunnissa turvapaikanhakijoiden tilanteet järkyttävät. Turvapaikanhakijoiden todellisuus on kaukana julkisista linjauksista. Epätoivo ja turvattomuus leimaavat monien turvapaikanhakijoiden elämää, inhimillisyys on kaukana maahanmuuttopolitiikan arjesta. Perheenjäsenet eivät pääse toistensa luokse, vaikka heillä olisi turvaa toisistaan. EU:n sisällä ihmisiä siirretään maasta toiseen, vaikka tiedetään hyvin, että kaikissa unioninmaissa hakemuksia ei käsitellä asianmukaisesti.

Samaan aikaan kun puhutaan työperusteisen maahanmuuton tarpeellisuudesta, karkotetaan luvallisesti työskennelleitä turvapaikanhakijoita. Vuosien Suomessa asuminen ja työn tekeminen ei suojaa lähtökäskyä vastaan. Nyt juuri karkotusuhan alla on etiopialainen mies, joka on arvostettu työntekijä, ollut samassa työpaikassa kolmen vuoden ajan. Työlupaa ei saa hakea Suomesta käsin. Onko tässä mitään tolkkua?

On aika myöntää, että maahanmuuttajat ovat osa yhteiskuntaamme. Heidän antamansa palaute oleskelulupasääntöjen ja hallinnon toimivuudesta on otettava vakavasti. Maahanmuuttolainsäädännön ja sen soveltamisen on vastattava niihin arjen tilanteisiin, joita ihmiset kohtaavat. Tämä tarkoittaa vähintäänkin hyvän hallinnon periaatteiden noudattamista, peruspalveluiden turvaamista kaikille ja työlupamenettelyn helpottamista.

Kolumni on julkaistu Helsingin uutisissa.