Sipoonkorvesta kansallispuisto, Itä-Helsingin Nuuksio!

Kun syksyllä 2004 olin ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon, oli
sloganini "Raitiovaunulla Sipoonkorpeen!" Vaalilauseiden keksiminen on
vaikeaa, ja tämäkin sai vaihtelevaa palautetta. Joka tapauksessa on
äärimmäisen tärkeää, että Sipoonkorven alueesta saadaan
kansallispuisto. Sipoonkorven metsät ovat arvokkaita, ja
pääkaupunkiseudun asukkaat tarvitsevat itäisen vastineen Nuuksiolle.

Juhannuksen alla valtuustossa hyväksytyssä alueliitoshakemuksessa Sipoonkorpi on noteerattu seuraavasti: "Erityisesti on huomioitava, että metro linjataan niin, etteivät Sipoonkorven seudulliset luonto- ja virkistysarvot vaarannu. Sipoosta Helsinkiin liitettävän alueen kaavoituksessa ja kehittämisessä tullaan ottamaan huomioon alueen kulttuuri- ja luontoarvot mukaan lukien seudullisten viherkäytävien jatkuminen."

Myönteisyys Sipoonkorven suojelulle on Vihreille työvoitto. Nyt vallitsee laaja yhteisymmärrys, että helmipöllöjen ja palokärkien suosimat metsät ovat arvostettu henkireikä, joka kannattaa suojella. Kansallispuistohankekin on saanut osakseen myötämielisyyttä. Pääkaupunkiin ulottuva kansallispuisto, se on jo jotain!

Kysymys ekologisen verkoston säilymisestä on yksi olennaisista, kun aluetta kaavoitetaan. Vaikka nykyisistä suojelualueista ja valtion ja kunnan omistamista maista niiden läheisyydessä muodostuu varsinainen kansallispuisto, alueelta täytyy olla ekologiset käytävät eri suuntiin, mm. östersundomin Natura-alueelle. Kaavoitusta voidaan tehdä luonnonsuojelun näkökulmasta monella tavalla, suojelu ei ole aina este muulle maankäytölle.

Jos alueliitos keskustelun ja kuulemisten jälkeen hyväksytään valtioneuvostossa, Helsingin tarkoituksena on luoda alueelle hyvillä joukkoliikenneyhteyksillä varustettuja pientaloja, kerrostaloja ja niiden välimuotoja. Onnistuessaan hanke on ympäristöteko, sillä omaa pihaa halajavien ei tarvitse muuttaa paikkaan, jossa perhe tarvitsee auton tai kaksi arjen pyörittämiseen.

Asuntojen korkeat hinnat ovat Helsingissä ongelma. Nämä uudet alueet mahdollistaisivat sen, että tulevaisuudessa löytyy niin sairaan- ja kirjastonhoitajan, poliisin kuin yritysjohtajankin taloudelle sopivia koteja. Helsingin perinnettä tehdä asuinalueista tasa-arvoisia täytyy noudattaa myös silloin, kun rakennetaan pientalovaltaisia alueita.

Ehdotettu alueliitos on kooltaan valtava, yli neljännes Helsingin pinta-alasta. Kaupungin nykyisellä asumistiheydellä alueelle asuisi 150 000 ihmistä. Se ei silti ole tarkoituksena. Alueliitoksen jälkeen täytyy selvittää tarkasti ne alueet, joille rakennetaan ja joille ei rakenneta. Sopiva asukasmäärä on sellainen, että se on riittävän suuri metron rakentamista ja palveluita ajatellen, mutta samalla riittävän pieni Sipoonkorven, lintuvesien ja alueen omaleimaisuuden kannalta.

Raitiovaunu on vaihtunut metroon, eikä kansallispuistohankekaan ole vielä sinetöity, mutta silti hymyilyttää. Ei vaalilauseiden toteuttaminen aina näin hyvin etene!

Kolumni on julkaistu Helsingin uutisissa.