Kirjallinen kysymys Metsähallituksen hakkuista Inarin Hannunkotavaarassa

Puolitoista vuotta sitten Ylä-Lapin metsäkiistat kärjistyivät. Ympäristöjärjestöt ja saamelaisjärjestöt kampanjoivat näkyvästi saamelaisille tärkeiden laidunalueiden hakkuita vastaan, ja YK:n ihmisoikeuskomitea kehotti valtiota lopettamaan hakkuut Inarin Nellimissä. Metsähallituksen suurin asiakas StoraEnso kieltäytyi ostamasta puuta, joka oli peräisin kiistellyiltä alueilta. Muutkaan isot metsäyhtiöt eivät ole enää ostaneet puuta näiltä alueilta.

Inarin viisi paliskuntaa ja yksi tokkakunta ovat laatineet 2003 kartalle ne laitumet, joiden se haluaa säästyvän hakkuilta. Kiistellyt alueet ovat valtion maita. Marraskuun 2005 jälkeen valtion liikelaitos Metsähallitus ei enää tehnyt hakkuita sellaisissa metsissä, joiden hakkaamista poronhoitajien muodostamat paliskunnat vastustivat.

Nyt tilanne on muuttunut. Toukokuussa 2007 hakkuut käynnistettiin Paatsjoen paliskunnan alueella Hannunkotavaarassa paliskunnan vastustuksesta huolimatta. Metsähallitus on ilmoittanut jatkavansa syksyllä hakkuita kiistellyissä metsissä. Hakkuita on perusteltu taloudellisilla syillä.

Poronhoitolain 2 §:n mukaan erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Saman lain 53 §:n mukaan valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa silloin, kun se suunnittelee valtion maita koskevia, poronhoitoon olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä.

Suomen porosaamelaiset ry. on vedonnut valtioon, että se lopettaisi hakkuut kiistellyillä alueilla. Vetoomuksen mukaan valtion metsätalous aiheuttaa vakavaa haittaa perinteiselle vapaasti laiduntavalle poronhoidolle, sillä laitumet pirstoutuvat, luppometsät katoavat ja maajäkälä kärsii.

On harmillista, että puolentoista vuoden hakkuutaukoa ei käytetty hyväksi ja neuvoteltu pysyvästä ratkaisusta, joka turvaisin saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana ja tyydyttäisi kiistan eri osapuolia.

Koska suuret metsäyhtiöt ovat kieltäytyneet ostamasta puuta kiista-alueilta, suurin osa Hannunkotavaaran puusta on myyty paikalliselle energiayhtiölle. Energiakäytössä puun arvo on tavallisesti huomattavasti matalampi kuin esimerkiksi selluloosan valmistukseen käytetyn puun. Tämän vuoksi energiantuotannossa käytetään yleensä hakkuutähteitä, kantoja ja lahopuuta. Lapissa on esitetty paljon toiveita, että Metsähallitus keräisi tähteet hakkuiden jälkeen energiapuuksi.

Luontoarvoiltaan merkittävän, monisatavuotisen erämaan hakkaaminen energiapuuksi ei voi olla kannattavaa, etenkin kun metsällä on taloudellista merkitystä muille Ylä-Lapin tärkeille elinkeinoille, matkailulle ja poronhoidolle.

Suomi on ilmaissut pyrkimyksensä ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifiointiin. Nykyinen lainsäädäntö ei turvaa saamelaisten oikeuksia niin, että sopimus voitaisiin ratifioida. On kuitenkin tarpeen pidättäytyä toimenpiteistä, kuten arvokkaiden laidunalueiden hakkuista, jotka saattavat vaarantaa sovun syntymisen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten maa- ja metsätalousministeriö aikoo reagoida porosaamelaisten pyyntöön hakkuiden keskeyttämisestä ja neuvotteluiden aloittamisesta ja

miten varmistetaan, ettei arvokasta vanhaa metsää myydä energiapuuksi, jota olisi alueelta saatavissa muutenkin?

Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 2007
Anni Sinnemäki /vihr