Taantuma ja työurat

Talouden taantuman ja huoltosuhteen nopean heikentymisen yhdistelmä pistää Suomen kansantalouden lujille. Kansainvälinen talouskriisi tarkoittaa, että viennistä ei ole nyt veturiksi, kuten 1990-luvun alussa. Maailmanpankki ennustaa 80 vuoteen pahinta pudotusta kansainväliseen kauppaan. Samalla lähestymme nopeasti niitä vuosia, jolloin eläkkeelle siirtyvien ihmisten väärä kasvaa dramaattisesti. Hallituksen puolivälin politiikkariihen eläkelinjaukset liittyvät tähän kokonaisuuteen. 

Hallituksen eläkelinjaus ei tietenkään syntynyt tyhjästä. Työurien pidentäminen on ollut jo pitkään varsin laajasti jaettu tavoite. Taloustilanteen vuoksi on kuitenkin välttämätöntä tehdä vielä vähän lisää. Julkinen talous velkaantuu tällä hetkellä voimakkaasti ja velkaantuminen jatkuu pitkälle ensi vuosikymmenelle. Jokin näkymä julkisen talouden tasapainosta ensi vuosikymmenen kuluessa pitäisi kuitenkin olla. Mahdollisuuksia julkisen talouden tasapainottamiseen ovat lähinnä veronkorotukset, menoleikkaukset tai työurien pidentäminen. 

Hallitus ei halua leikata menoja, koska se syventäisi talouden taantumaa. Itse asiassa hallitus haluaa löytää liikkumatilaa mahdolliselle lisäelvytykselle vielä myöhemmin tänä vuonna. Tämä valinta on tehty 1990-luvun kokemusten pohjalta. Silloin hallituksen omat toimet heikensivät osaltaan työllisyyttä. Hallituksen linjaus sisältää myös eräiden verojen korotuksia ja verokertymän varmennusta: alkoholivero, kiinteistövero ja rakennusalan käännetty arvolisävero. Kokonaisveroastetta ei näillä toimilla nosteta, koska myös sillä olisi taantumaa syventävä vaikutus. 

Oikein toteutettuna työurien pidentäminen on vaihtoehdoista mielestäni ehdottomasti paras. 

Hallituksen sopima tavoite työurien pidentämisestä kolmella vuodella on haastava ja tärkeä. Tämä kokonaisuus muodostuu monista elementeistä. Hallitus jousti toteuttamistavasta palkansaajajärjestöjen kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen. Tämä oli hyvä päätös. Tärkeintä on jaettu tavoite työurien pidentämisestä, yksittäisistä keinoista on turha tehdä arvovaltakysymystä. Nyt pitäisi yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa löytää se toimenpiteiden kokonaisuus, jolla työurien pidentäminen onnistuu.

Työelämän on muututtava niin, että työ joustaa ihmisten muuttuvien elämäntilanteiden mukaan. Etenkin raskaissa töissä eläkeikää lähestyvillä ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus kouluttautua ja siirtyä eläkeputken sijaan luontevasti toisenlaisiin tehtäviin. Ihmisillä on oltava vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä ja sen kehittämiseen. Työuran varrelta on löydyttävä tilaa myös rauhallisempiin vaiheisiin esimerkiksi aikaa perheen kanssa olemiseen tai sairaan omaisen hoivaamiseen. 

Anni Sinnemäki 

kolumni on julkaistu Vihreässä Langassa