Puhe puoluevaltuuskunnassa Salossa 6.3.

 

Hyvä valtuuskunta,

Suomen talous romahti viime vuonna pahemmin kuin kertaakaan sitten vuoden 1918. Onneksi tilanne ei muuten ole yhtä paha. Työttömyystilanne on kuitenkin vakava ja työttömyyden ennustetaan nousevan vielä syksyyn asti. Kuitenkin tämän mittakaavan tuotannon supistumisen jälkeen tilanne voisi olla paljon pahempikin.

Suomalaiset yritykset ovat pitäneet kiinni työntekijöistään. Irtisanomisten sijaan tuotantoa on vähennetty lomautuksilla ja työtuntien supistamisella. Työtä on jaettu. Yritykset ovat selvästi katsoneet muutamaa vuotta pitemmälle ja arvioineet että työvoiman helppo saatavuus ei välttämättä jatku kovin pitkään.

Hallituksen elvyttävä politiikka on onnistunut hillitsemään työttömyyden kasvua. Elvyttävää politiikkaa jatketaan kunnes työttömyyden kasvu on taittunut. Samalla on jo mietittävä tulevaisuutta. Miten taantuman laskut maksetaan? Mistä syntyy uusia työpaikkoja hävinneiden tilalle? Miten julkinen talous saadaan jollain nähtävissä olevalla aikavälillä tasapainoon?

Ainakin talouspolitiikan vaihtoehdottomuus on kadonnut. Se itsessään on tärkeä muutos tässä maassa, jossa liian usein on ollut vain yksi sallittu tapa ajatella. Tulevaisuuden hyvinvointi syntyy dynamiikasta, kokeilemisesta ja riskien ottamisesta. Se tarkoittaa kulttuurin muutosta. Yhden totuuden aika on ohi.

Talouspolitiikan vaihtoehdot kulminoituvat valtiovarainministeriön Jukka Pekkarisen ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen Jaakko Kianderin näkemyksissä. Pekkarinen painottaa julkisen talouden kestävyysvajetta ja tarvetta tasapainottaviin toimiin, mukaan luettuna raskaat leikkaukset ja työurien pidentäminen. Kiander ei pidä vuoteen 2050 asti esitettyjä arvioita julkisen talouden kestävyydestä uskottavina. Hän ei murehdi velkaantumisesta ja korostaa valtion aktiivista roolia uuden kasvun ja uusien työpaikkojen luomisessa.

Kokoomus on Sauli Niinistön suulla vaatinut menoleikkausten aloittamista jo tällä kaudella. Yleinen elämänkokemus puhuu sen puolesta, että tämä olisi puolueen linja myös jatkossa, mutta emme voi olla varmoja, koska puolueen linja on jäänyt epäselväksi.

Keskustan Mauri Pekkarinen on puolestaan esittänyt rajua lisävelkaantumista, veropohjan rapauttamista sekä puolueelleen uskollisesti lisää elinkeino-, yritys- ja aluetukia.

Entä Vihreät?

Kaikkien täällä on syytä ymmärtää se, että julkinen talous on vakavissa vaikeuksissa. En usko pahimpiin uhkakuviin, mutta tulevien vuosien talouspoliittiset päätökset eivät tule olemaan helppoja.

Tulevaisuuspuolueena Vihreiden tehtävä on huolehtia, ettemme lainaa lapsiltamme liikaa. Kannattamme veronkorotuksia ja työurien pidentämistä, koska ne ovat rajuja menoleikkauksia parempi vaihtoehto. Seuraavalla hallituskaudella uusien menolisäysten tekeminen tulee olemaan vaikeaa ja, jos niitä esitetään, pitää myös miettiä, mistä rahat otetaan.

Verotuksen uudistamista ja julkisen sektorin toimintaa on mietittävä niin, että se lisää työllisyyttä ja uudistaa Suomen elinkeinopolitiikan rakenteita.

Puolueen yleisesitteessä lukee: rakastamme veroja. Vihreät katsovat, että keräämällä veroja, pystymme tarjoamaan hyvinvointia monille, harvojen ja vahvojen sijaan. Mutta kuten rakkaiden ihmisten kanssa usein on, sitä oppii tuntemaan läpikotaisin myös heidän huonot puolensa.

Veronkorotuksista on helppo puhua yleisellä tasolla, mutta konkreettiset ehdotukset ovat vaikeita. Yksittäiset esitykset on helppo tyrmätä, koska jokaisella verolla on haittapuolensa. Vihreät ei esitä verojen kiristämistä kevyesti, meistä se vain on parempi vaihtoehto kuin menoleikkaukset. Tärkeintä on rakentaa verouudistuksesta hyvä kokonaisuus, joka on oikeudenmukainen, ekotehokas ja työllistävä.

Haluamme parantaa verotuksen oikeudenmukaisuutta. Kaikkien on osallistuttava taantuman laskujen maksamiseen. Ei ole oikein, että suuria pääomatuloja verotetaan samassa suhteessa kuin keskituloisen palkansaajan ansioita.

Verotusta tarvitaan ohjaamaan taloutta ekotehokkaampaan suuntaan kiristämällä ympäristöveroja.

Veroasteen kiristäminen pitää tehdä niin, ettei se heikennä työllisyyttä. Siksi veronkorotuksia ei pidä aloittaa tuloverosta. Pikemminkin pienten tulojen verotusta pitää keventää. Se loisi työtä ja helpottaisi pienituloisten toimeentuloa. Samalla jatkettaisiin SATA-komitean kesken jäänyttä työtä: verotuksen, perusturvan ja pienten työtulojen parempaa yhteensovittamista.

Vasemmisto-opposition ajattelun perusvirhe on siinä, että julkisen talouden tasapainottamisen ajatellaan hoituvan rikkaita hieman lisää verottamalla. Helppoa se olisikin, jos se näin onnistuisi. Hyvätuloisten veroja kiristämällä tasataan tuloeroja, mutta julkisen talouden kestävyysvajeen paikkaamiseen tarvittavia sen tuomat rahat eivät riitä. Siksi Vihreät kannattavat ympäristöverojen, arvonlisäveron ja kiinteistöveron kiristämistä.

Hyvä valtuuskunta,

Olemme tällä viikolla neuvotelleet valtiovarainministeriön kanssa nuorisotyöttömyyden lievittämiseen suunnatusta lisätalousarviosta. Olen tyytyväinen siihen, että myös kirstunvartijat ymmärtävät tilanteen vakavuuden. Resursseja lisätään, jotta useampi nuori pääsee koulutukseen, tuettuun työhön ja saa parempaa neuvontaa.

Lisäpanokset kohdistetaan vaikuttavuudeltaan hyviksi todettuihin keinoihin:

- Palkkatukea nuorille lisätään ja ehtoja lievennetään.

- Työpajoja lisätään.

- Nuorten ohjausta parannetaan.

Näin rakennetaan nuorille siltaa taantuman yli: koulutuspaikkoja; neuvontaa oman reitin ja alan löytämisessä; tuettua työllistämistä, jotta ensimmäinen työpaikka löytyisi helpommin, mikä on tietysti tärkeintä juuri valmistuneille. Olen myös kutsunut nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen edustajat keskustelemaan asiasta ensi viikolla.

Nuorten työllisyys on tärkeä osa työurien pidentämistä. Tavoite pidemmistä työurista ei toteudu, jos nyt menetämme suuren joukon nuoria pysyvästi työmarkkinoilta.

Hetkinen, ehkä on hyvä pysähtyä tähän hetkeksi:

Miksi keskellä kasvavaa työttömyyttä työministeri huolehtii työurien pidentämisestä?

Ja vielä vihreä työministeri: eivätkö Vihreät ole se puolue, jonka parhaita iskulauseita on ”enemmän aikaa vähemmän roinaa”?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen totesi taannoin, että ne, jotka eivät halua pidentää työuria, vihaavat hyvinvointivaltiota. Ritva, 53-vuotias sairaanhoitaja miettii kuultuaan valtiovarainministerin puheen, vihaako hän todella hyvinvointiyhteiskuntaa haikaillessaan varhaiseläkkeelle?

Ihmiset ovat tästä keskustelusta hämmentyneitä ja aivan syystä.

Miksi työurien pidentämisestä puhutaan?

Työurien pidentäminen on vaihtoehto menoleikkauksille ja veronkorotuksille. Meillä on julkisessa taloudessa pitkän aikavälin kestävyysvaje, joka johtuu väestön ikääntymisestä. Pienten ikäluokkien tekemästä työstä täytyy kerätä varat suuren ihmisjoukon palveluille. Tänä vuonna, ensimmäistä kertaa enemmän ihmisiä siirtyy eläkkeelle kuin tulee työvoimaan. Taantuma aiheutti julkisen talouden velkaantumiseen varaslähdön. Tänä vuonna valtio velkaantuu 13 miljardia euroa. Työurien pidentäminen vuodella paikkaisi vajetta noin kolme miljardia euroa vuodessa.

Pitkän aikavälin tavoitteet ovat Vihreille luontevia. Puhumme sujuvasti vuoteen 2050 ulottuvista ilmastotavoitteista. Myös työurien pidentäminen on pitkän aikavälin tavoite. Taantuman ja kasvavan työttömyyden hoitaminen ovat tämän päivän asioita. Työurien pidentämisen suhteen puhutaan tavoitteista vuodelle 2025. Juuri nämä erilaiset aikaperspektiivit hämmentävät. Mutta kuten ilmastopolitiikassakin, pitkän aikavälin tavoitteet saavutetaan tämän päivän päätöksillä.

Jos teemme nyt päätöksiä, jotka nopeuttavat työuran aloittamista, vaikutukset alkavat näkyä ehkä viiden vuoden päästä ja tuntua 2025 mennessä.

Hyvä valtuuskunta,

Miten työurien pidentäminen istuu Vihreiden ajatteluun?

Ensin voi todeta, että ”enemmän aikaa, vähemmän roinaa” ei viittaa mihin tahansa työn vähentämiseen, kuten nykyiseen kasvavaan työttömyyteen. Emme me sitä tavoittele.

Tämän päivän nuoret elävät pidempään, ovat koulutetumpia ja voivat paremmin kuin vanhemmat sukupolvet. Työurien pidentyminen samaan aikaan ei ole kohtuuton vaatimus. Kyse on Vihreille tärkeästä asiasta: sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Mielestäni on oikeus ja kohtuus nuoria kohtaan, että myös suuret ikäluokat pysyvät töissä hieman pidempään.

Työuria voidaan pidentää monin tavoin, jotka ovat työntekijöiden kannalta hyödyllisiä.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin 52-vuotiaana. Mielenterveyssyyt vievät ennenaikaiselle eläkkeelle 4000 ihmistä vuodessa. Jos työkyvyttömyyseläkkeille jäämisen keski-ikää saataisiin lykättyä vuodella, se toisi työuriin 0,3–0,4 vuotta lisää. Se toisi myös hyvinvointia ja onnellisuutta lisää.

Työkyvyn parantaminen on hyväksi ihmiselle itselleen, mutta se kytkeytyy myös suoraan yritysten tuottavuuteen ja tulokseen. Läheskään kaikissa yrityksissä ei ole vielä huomattu, että työkyvyn parantamisella voidaan vähentää sairaspoissaoloja ja tehdä parempaa tulosta. Työkyvystä huolehtiminen pitää olla osa yritysten johtamista. Meillä on paljon esimerkkejä hankkeista, joissa yritykset nettoavat selvää rahaa panostamalla työkykyyn. Tämä työkyvyn parantamisen näkökulma pitää nyt pystyä ajamaan läpi koko työnantajakentän.

Työkyvystä huolehtimista ei pitäisi ajatella juoksevana kuluna. Se on ihmisiin investoimista. Ennenaikaisten eläkkeiden kustannukset ovat 21 miljardia euroa vuodessa. Välittömät panostukset niiden torjuntaan ovat kaksi miljardia euroa vuodessa. Tämä on valtavaa ali-investoimista.

Hyvä valtuuskunta,

Ura ja erilaiset elämäntilanteet on pystyttävä paremmin sovittamaan yhteen. Näitä elementtejä on, kuten vuorotteluvapaan vakinaistaminen, on toteutettu tämän hallituskauden aikana.

Tulevia elementtejä järkevämmin rytmitetylle työelämälle ovat vanhempainvapaiden uudistaminen niin että isälle korvamerkitty osuus pidentää vanhempainvapaata, joustavien työaikamallien lisääminen, ja riittävät investoinnit työkykyyn ja työhyvinvointiin.

Hallitus ja työmarkkinajärjestöt kokoontuvat tässä kuussa käsittelemään sitä, mihin asti työurien pidentämisessä on päästy. Jatkotyö vaatii kaikilta rohkeutta, ideoita ja halua sopia. Työurien pidentäminen vaatii uutta yhteisymmärrystä työstä.