Puhe Nuijasodassa 24.5.

Arvoisa Ministeri Jyri Häkämies, arvoisa yleisö!

Tervetuloa tähän Vihreiden maanpuolustuksen tulevaisuutta käsittelevään seminaariin. On ilo nähdä paikalla niin monia asiasta kiinnostuneita ihmisiä, ja ennen kaikkea niin monia asiantuntevia alustajia. Kiitos Teille siitä, että tulitte.

Kun kokosimme puhujia tämän päivän seminaariin, kaikki olivat myötämielisiä, mutta saimme myös kommentteja siitä, miten epätyypillinen aihe maanpuolustus vihreille on. "Kuulostaa melkein kuin vihreiden yksityisautoilijoiden kokoukselta", kommentoi eräs tämän päivän puhujistamme.
Onkin totta, että vihreät ovat hallituksessa ja eduskunnassa osoittaneet vähän innostusta esimerkiksi puolustusmäärärahojen nostamiseen silloin, kun toisessa vaakakupissa ovat painaneet esimerkiksi lapsilisät, ympäristönsuojelu tai määrärahat joukkoliikenteen parantamiseen.

Vihreät ovat yleensä nähneet turvallisuusuhat hyvin laajasti. Olemme olleet ensimmäisiä poliittisia ryhmiä, jonka on nostanut poliittiselle agendalle ydinvoimaonnettomuuksista, ympäristöterrorismista, suurista ympäristöonnettomuuksista, ympäristöpakolaisuudesta tai vain suurista elintasoeroista seuraavista jännitteistä johtuvat turvallisuusuhat. 

Tästä uhkakuvien muutoksesta puhutaan tänään iltapäivällä.

Vihreät ovat myös tukeneet ajatusta kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta, jossa perinteisen rauhanturvaamisen rinnalle on nostettu siviilikriisinhallinta, rauhan ja kehityksen kysymykset sekä rauhanvälitys. Ainakin täällä eduskunnassa on nyt saanut paljon kannatusta ajatus, että Suomesta voisi kehittyä rauhanvälityksen suurvalta, jossa kouluttamalla ja tarjoamalla sovittelukykyisiä ihmisiä maailman kriisipesäkkeisiin ja tarjoamalla Suomea aktiivisesti pienempien ja suurempien sovittelukokousten pitopaikaksi voisimme nostaa maamme profiilia rauhanpolitiikan osaajana. Tämä sopisi myös erinomaisesti Suomen tavoitteeseen päästä YK:n turvaneuvoston jäseneksi vuosiksi 2013-2014.

Kylmän sodan päätyttyä monet ajattelivat, että sodan uhka Euroopasta on väistynyt. Ikään kuin huomaamatta entisen Jugoslavian alueelle syntyi kuitenkin konflikti, joka ei eurooppalaisin toimin ratkennut. Sen konfliktin jälkivaikutuksia näemme vielä monissa osissa Balkania. 

Sarajevon ja Srebrenican kaltaiset tapahtumat synnyttivät myös YK:ssa kysymyksen siitä, mikä on kansainvälisen yhteisön suojeluvastuu, responsibility to protect, kun siviiliväestö joutuu silmittömien sotatoimien ja ihmisoikeusloukkausten kohteeksi. Ruandan joukkomurha oli samanlainen herätyskello.
Emme valitettavasti elä vieläkään rauhan maailmassa. Joskus kotimaisessa keskustelussa asetetaan vastakkain omien puolustusvoimien kehittäminen ja osallistuminen kansainvälisiin rauhanturvatehtäviin. 

Mielestäni impivaaralaisuuden aika näissä kysymyksissä on ohitse. 

Ensiksikin globaaliin turvallisuusajatteluun liittyy se, että mikä tahansa kansainvälinen kriisi voi syventyessään ja laajentuessaan uhata myös meidän omaa turvallisuuttamme. Jollei muuta, pakolaisuuden paine myös Euroopassa lisääntyy. Toiseksi, jos haluamme kehittää sotilaallista osaamistamme ja sen teknistä yhteensopivuutta esimerkiksi muiden Euroopan Unionin jäsenmaiden kanssa, meille on etua siitä, että olemme mukana yhteisessä toiminnassa. Kokemukset kansainvälisistä tehtävistä vahvistavat myös omien puolustusvoimiemme osaamista.

Viime aikoina on käyty paljon NATO-keskustelua. Hallituksen linjana on ollut säilyttää Suomen NATO-optio - mahdollisuus hakea sotilasliitto NATO:n jäsenyyttä, jos poliittinen johto sellaiseen ratkaisuun joskus päätyy. Vihreät eivät kannata Nato-jäsenyyden hakemista.

NATO on valmis ottamaan jäsenikseen maita, joiden kansalaiset tukevat NATO- jäsenyyttä. NATO-jäsenyydestä tehtyjen kyselyjen mukaan yli puolet suomalaisista vastustaa sotilasliiton jäsenyyttä, ja jäsenyyttä kannattaa vajaat 30 prosenttia. Kolme neljäsosaa suomalaisista on sitä mieltä, että asiasta tulee järjestää kansanäänestys, jos NATO:n jäsenyyttä harkitaan.

Vihreät haluavat pitää tässäkin asiassa demokraattisia päätöksentekoperiaatteita kunniassa. Kansalaisten kanta viime kädessä ratkaiskoon. Tällä hetkellä se on sotilasliitto NATO:on nähden kielteinen.

Yksi tämän seminaaripäivän keskeisiä puheenaiheita tulee varmasti olemaan, minkälaista asevelvollisuusjärjestelmää ja minkälaista sodanajan reserviä me Suomessa tarvitsemme. Ruotsi on juuri luopunut pakollisesta asevelvollisuudesta. Itse olen hyvin huolissani siitä, että keskittymällä hyvin suureen reservin kokoon, jota käytännössä ei pystytä sodan aikana kunnolla varustamaan, me samaan aikaan laiminlyömme puolustusvoimien välineistön teknisen uudistamisen. Maatahan ei viime kädessä puolusteta kasarmien lukumäärällä, eikä aluepolitiikka ole puolustuspolitiikkaa.

Onkin aika katsoa totuutta silmiin, ja pienennettävä sodanajan reservin kokoa, ja vähentää myös asevelvollisten määrää. Me vihreät pidämme samaan aikaan mahdollisena keveämmän kansalaispalveluksen kehittämistä. Se voisi olla sekä miehille että naisille suunnattu palvelusjakso, jossa opittaisiin elintärkeitä taitoja - ensiapua, väestönsuojelua ja toimimista erilaisissa kriisitilanteissa, mukaan lukien ympäristökriisit.

Asepalvelus koskisi tulevaisuudessa nykyistä harvempia, ja se olisi nykyistä tehokkaammin järjestettyä.

Arvoisat kuulijat,

Haluan lopettaa puheenvuoroni kysymykseen vapaaehtoisesta maanpuolustustoiminnasta. Maanpuolustuksella laajan turvallisuuskäsityksen olosuhteissa voi ymmärtää hyvin monenlaisia toimintoja, jotka lisäävät isänmaan ja kansalaisten selviytymismahdollisuuksia kriisiolosuhteissa, ja pienentävät riskiä näihin kriiseihin joutumiseksi.

Olisi ehkä aika ulottaa myös tämä uusien turvallisuusuhkien ja laajan turvallisuuden käsite myös kaikkeen siihen työhön, jota tehdään otsikon vapaaehtoinen maanpuolustustyö alla. Ehkä tämän päivän tuloksena syntyy ajatuksia siitä, mitä on vihreä maanpuolustushenki ja mitä tarjottavaa vihreillä on suomalaiseen maanpuolustuskeskusteluun.

Näillä sanoilla avaan tämän seminaarin, ja toivotan kaikille hyvää ja aktiivista maanpuolustuspäivää - Nuijasodan hengessä.

Vihreät järjestivät Nuijasota-nimisen seminaarin maanpuolustuksen haasteista eduskunnan Pikkuparlamentissa 24.5. Puheenjohtajina toimivat vihreiden kansanedustajat Johanna Sumuvuori sekä Pekka Haavisto ja paikalla olivat puhumassa muun muassa puolustusministeri Jyri Häkämies sekä ministeri Elisabeth Rehn. Lisää tietoa tilaisuudesta täällä.