Onko pääministerillä väliä?

Jokaisen puoluejohtajan pitäisi ottaa kantaa ainakin puolustusvoimien muutokseen, työurien pidentämiseen ja verotukseen. Näistä päätetään seuraavalla vaalikaudella, kirjoittaa vihreiden puheenjohtaja ja työministeri Anni Sinnemäki.

Kevään 2003 eduskuntavaalit olivat ensimmäiset suuret pääministerivaalit. Mutta kuka kolmikosta Jäätteenmäki, Lipponen, Itälä, oli pääministeri vuosi vaalien jälkeen? Ei kukaan heistä. Pääministeri olikin vielä silloin kovin harmaalta vaikuttanut Matti Vanhanen.

Pääministerin henkilö on toissijainen asia sen määrittämisessä, mihin suuntaan Suomi menee tulevalla vaalikaudella. Todennäköistähän on, että myös sen toiseksi tulleen pääministeriehdokkaan puolue on mukana hallituksessa. Suomen suuntaa ei ratkaise se, onko kärjessä Kiviniemi vai Katainen.

Pahimmillaan pääministerivaaliin keskittyminen siirtää taka-alalle asiat, joista ensi vaalikaudella päätetään. Tärkeimmät kysymykset liittyvät työllisyyteen ja talouteen. Jokaisen puolueen pitäisi tuoda omat vaihtoehtonsa vaalikeskusteluihin jo hyvissä ajoin. On vaikeaa uskoa sellaisia puolueiden puheenjohtajia, jotka lupaavat pelkkää hyvää ja kaunista kaikille samalla, kun julkisen talouden velkaantuminen pitäisi vähitellen pysäyttää.

Seuraavalla vaalikaudella päätetään ainakin puolustusvoimien muutoksesta, työurien pidentämisestä ja verotuksesta. Ainakin näihin asioihin jokaisen puoluejohtajan pitäisi ottaa kantaa.

Puolustusvoimilla on edessään rankka rakennemuutos, joka tulee tarkoittamaan muun muassa nykyisen varuskuntaverkon harventamista. Ylisuurta reserviä ei kyetä ylläpitämään samalla, kun puolustusvoimien kalustoa pitäisi nykyaikaistaa. Vihreät ehdottavat kokonaisuudistusta ja siirtymistä selkeästi pienempään reservin kokoon ja valikoivaan asevelvollisuuteen.

Suomi ikääntyy ja hyvä huolenpito kasvavasta vanhusten joukosta myös maksaa. Suomalaisten ennustettu elinikä myös kasvaa koko ajan. Ajattelen niin, että osa pidentyneestä eliniästä olisi hyvä tehdä myös töitä. Samalla työelämän laatua pitää parantaa. Yritykset ovat vähitellen havahtumassa siihen, että työelämän laadun parantaminen on myös tapa parantaa yritysten tulosta.

Veroaste nousee ensi vaalikaudella. Vihreää verouudistusta pitää jatkaa. Se tarkoittaa sitä, että pienituloisten verotusta kevennetään ja ympäristöveroja nostetaan. Tällainen politiikka tukee työllisyyttä ja samalla auttaa muuttamaan Suomen taloutta energiaa ja luonnonvaroja tehokkaammin käyttäväksi. Tuhlaajat eivät menesty 2000-luvulla.

Seuraavat vaalit käydään myös aiempaa vahvemmin arvokysymyksistä. Vihreät kannattavat avointa ja tasa-arvoista Suomea. Se tarkoittaa, että kaikenlaiset toisiaan rakastavat pariskunnat voivat mennä naimisiin ja myös adoptoida lapsia. Se tarkoittaa, että Suomeen voi tulla myös ulkomailta töihin ja saa samat työehdot, jotka kuuluvat myös suomalaiselle.

Suomalainen politiikka saattaa näyttää ensi vaalien jälkeen hyvin erilaiselta, siksi että mitkään kaksi puoluetta eivät todennäköisesti pysty enää muodostamaan eduskunnassa enemmistöä vain keskenään. Silloin pääministerivaalia tärkeämpää on, onko Vihreät vai Perussuomalaiset suurempi. Ja totta kai puolueiden johtajillakin on merkitystä. Nyt meitä tarvitaan kertomaan siitä Suomesta, jota haluamme vaalien jälkeen rakentaa. Huhtikuussa ihmiset valitsevat Urpilaisen tai Kiviniemen, Soinin tai Sinnemäen.