Moniongelmainen turve

Osallistuin Suomen luonnonsuojeluliitto Jyväskylässä pidettyyn seminaarin turpeennoston haitallisista vaikutuksista vesistöihin. Seminaaria seuraavana päivänä työ jatkui Luonnonsuojeluliiton ja aktiivisten kansalaisten työryhmillä.

Ilmastopoliittisten huolien ja suoluonnon suojelun lisäksi turpeennoston haitalliset vaikutukset vesistöihin ovat olleet viime vuosina esillä yhä enemmän ja enemmän. Ongelmia ovat tuoneet esiin aktiiviset, omasta ympäristöstään huolestuneet kansalaiset, ja näiden huolien vuoksi Keski-Suomen museon auditorio oli ääriään myöten täynnä ja tunnelma ajoittain todella kiihkeä.

Vaikka turpeen noston vesistöpäästöt eivät olekaan samaa luokkaa kuin maatalouden, on niiden vaikutus paikallisesti suuri. Turvetuotantoon otettu suo ei enää sido ja puhdista vettä. Kun suon humusvesi valuu vesistöön, järvien valaistusolot muuttuvat ja vedet likaantuvat. Järvien rehevöityminen ja jokien liettyminen vaikuttaa niin ihmisten kuin kalojenkin elämään.

Turvetuotanto vaatii yleensä ympäristöluvan, mutta poikkeuksen muodostavat alle 10 hehtaarin kokoiset tuotantoalueet. Lupien vedenpuhdistusvaatimukset ovat kuitenkin liian kevyitä ja heikkotehoisia. Seminaarissa tuli selvästi esille, että ihmiset eivät luota turvetuotannon valvontaan. Tälle epäluottamukselle on aihetta, sillä lupaviranomaisten tulkinnat eivät aina vastaa asukkaiden kokemuksia lähivesistöjensä tilasta ja osalla turpeenottoalueista on hyvin vanhat luvat voimassa.

Turvetuotannon vesienpuhdistuksessa on mahdollista käyttää useita eri puhdistuskeinoja. Kuitenkin vain harvoilla turvetuottajilla nämä teknologiat ovat täysimääräisesti käytössä. Ja siellä missä kaikki on paperilla kunnossa, on puhdistuksessa usein suuria ongelmia. Seminaarin osallistujat olivat tehneet omia mittauksia ja kuvauksia turvekentillä, joilla kaiken piti olla kunnossa. Näin ei kuitenkaan ollut. Laskeutusaltaasta ei ole mitään hyötyä, jos jätevedet valuvat vanhaa ojaa pitkin suoraan vesistöön. Pintavalutuskentät tai lietteenpidättimet eivät puhdista vettä, jos ei niitä käytetä.

Asiat ovat kuitenkin muuttumassa. Turvetuotantoluvissa ei voida tulevaisuudessa katsoa ainoastaan yksittäisiä kuormittajia, vaan on arvioitava vesistön tilaa kokonaisuudessaan. Uusi vesipuitedirektiivi edellyttää vesistön ekologisen tilan palauttamista vähintään hyvälle tasolle. Tämä on muuten yksi niistä esimerkeistä joissa Euroopan unioni on kannustanut meitä Suomessa parantamaan ympäristönsuojelun tilaa.

Ympäristönsuojelulain uudistus tulee myös tiukentamaan turvetuotannon säätelyä. Uudessa laissa on otettava huomioon kaikki turvetuotannon vesistöpäästöt. Turpeen käyttö tulee vähenemään myös luonnonsuojelullisista ja ilmastonsuojelullisista syistä. Ympäristöministeri Ville Niinistö on vaatinut turvetuotannosta luopumista. Ympäristöministeriössä on ryhdytty valmistelemaan useita uusia ympäristövaatimuksia alalle.

Itse aloitan tänä vuonna työni Suomen suurimman energiaturpeentuottaja Vapon hallintoneuvostossa. Vapo on luvannut, että vuoteen 2014 mennessä kaikilla sen tuotantosoilla käytetään parhaita mahdollisia vesienkäsittelymenetelmiä. Tämän lupauksen toteutumista on seurattava tarkasti. Vesistö- ja ilmastopäästöjen lisäksi valtion on myös rajoitettava sitä, millaisilla soilla turvetuotantoa saa harjoittaa. Arvokkaat suot eivät kuulu energiantuotantoon vaan ne kuuluvat suokirjosiivelle ja kiiltosirppisammaleelle ja meille ihmisille ihailtaviksi.