Ylen ensimmäinen kuntavaalikeskustelu

Pohdiskelua

Katsoin Ylen ensimmäisen kuntavaalikeskustelun torstai-iltana ylettömän väsyneenä ja vauvaa alusta loppuun syöttäen, joten voi olla että en ole ymmärtänyt kaikkea. Tällä varauksella esitän seuraavia huomioita!

Palveluiden tuottamistavasta käyty keskustelu pääsi mielestäni enemmän asian ytimeen kuin yleensä. Kokoomuksen Katainenhan yrittää saada kysymyksen yksityisestä ja julkisesta tuottamiseksi häivytettyä, ikään kuin sillä ei olisi  mitään merkitystä ja että kysymys on täysin tapauskohtainen. Tosiasiassa sillä, tuetaanko julkista vai yksityistä sektoria, on paljon laajempia, esimerkiksi terveydenhuollon toimivuuteen liittyviä ulottuvuuksia.

Arhinmäki otti asiallisesti esiin sen, että ei ole sopivaa, että isot lääkärifirmat, jotka saavat tulonsa osittain julkisista Kela-korvauksista sitten vielä kaiken päälle välttelevät veroja. Ville Niinistö kuvasi sen ehkä kaiken olennaisimman asian, riskin siitä, että julkiset terveyspalvelut eivät saa marginalisoitua vain vähiten ansaitsevan ja eniten sairastavan ihmisjoukon palveluksi, jonne ei sitten välttämättä onnistuta houkuttelemaan lääkäreitä.

Mielenkiintoista on myös se, että kaikissa mahdollisissa neuvotteluissa, joissa säästetään vaikka mistä, kokoomus erittäin sinnikkäästi ja epäilemättä myös ideologisesti vastustaa yksityisen terveydenhuollon julkisista korvauksista säästämistä. Oma mielipiteeni on, että nyt kun joka tapauksessa joudutaan säästämään, yksityisten lääkäriasemien Kela-korvaukset pitäisi siirtää julkisten terveyskeskusten vahvistamiseen.Tässäkään keskustelussa kukaan ei ottanut esiin sitä, että lääkärit itsessään ovat niukka resurssi. Kun tuetaan yksityistä puolta, vaikutetaan samalla osaltaan siihen, että julkiselle puolelle on taas hieman vaikeampi saada lääkäreitä ja sairaanhoitajia.

Keskustelussa Katainen sai ja otti paljon puheaikaa, ja toimittajat viittasivat häneen usein pääministerinä, mistä syntyi tiettyä etua, kuten Marja Sannikka twitterissä huomautti. (Koko keskustelu löytyy twitteristä hashtagillä #kuntavaalit.) Katainen myös onnistui itse luomaan kysymyksenasettelua kuvaamalla huoltosuhteen muutosta. Agendan luominen keskustelussa on aina onnistunut suoritus.

Euroopan talouskriisillä ja suomalaisilla kunnilla on totta kai kiinteä yhteys. Talouden ollessa taantumassa koko Euroopassa myös suomalaisten kuntien verotulot vähenevät. Ja myös muille jäsenvaltioille lainatut rahat ovat osa Suomen julkisen talouden riskejä. Silti tuntui ehkä vähän hölmöltä, että kun kerrankin onnistuttiin keskustelemaan kuntapolitiikasta, toimittajat itse siirsivät keskustelun talouskriisin hoitoon.

Pienpuolueiden mukaan ottamisessa oli nähty vaivaa, että nämä eivät vaikuttaisi olevan aivan ulkokehällä. Näissä yhteyksissä luonnollisesti Yrjö Hakasella on tapana loistaa. Erikoinen oli sen sijaan se henkilö, joka ei mitenkään voinut vahvistaa kuinka paljon hänen puolueellaan on ehdokkaita, vaikka ehdokaslistathan on juuri jätetty tiistaina.

Hakanen kuittasi valtiovarainministeri Urpilaiselle kohtuullisen selkeästi, että on täysin harhaanjohtavaa väittää että kuntien valtionosuudet ovat kasvaneet, jos ne kasvavat euroissa hieman, mutta ovat selvästi alle inflaation. Olisi hyvä että valtionvarainministeri sanoisi suoraan että kunnilta leikataan silloin kun niiltä leikataan.

Kaikki myös höykyttivät Soinia ratkaisujen puutteesta, mutta ei se ole aikaisemminkaan Soinia pysäyttänyt. Kun iso joukko ihmisiä äänestää perussuomalaisia näpäyttääkseen muita poliitikkoja, niin eihän heitä silloin haittaa, että Soinilla ei nyt erityisesti mitään ratkaisuja ole.