Miltä muutos tuntuu?

Kirjoitus kaupungista, sen muuttumisesta ja muuttamisesta.

Olen tehnyt Helsinkiä koskevia päätöksiä eduskunnassa, valtuustossa ja valtioneuvoston linnassa. Olen kirjoittanut kaupungista runoja ja ihaillut asfaltin läpi työntyviä koivuja.

Olen ylpeä teoista, jotka ovat tehneet Helsingistä kaupungin, jossa joukkoliikenteen kuukausilippu on Suomen paras ja jossa raitiovaunulinjoja tulee lisää.

Kuukausilipun hinta ei ole sattuma. Vihreät ovat saaneet ihmisiltä luottamuksen ajaa Helsinkiin parempaa joukkoliikennettä.

Muutos kaupungissa kiehtoo. Yhtäkkiä pyörät muodostavat ruuhkan. Vaikka muutos on äkkinäinen, sen eteen on tehty paljon poliittista työtä.

Haluan kokonaisen kaupungin, jossa kaikki koulut ovat hyviä ja jossa muualta maailmasta tulleiden perheiden lapsille opetetaan hyvin suomea ja maamme historiaa.

Muutos kaupungissa on ihmisten tekemä. He päättävät ryhtyä viljelemään itselleen lehtijuurikasta säkeissä, he järjestävät Herttoniemi-päivän ja perustavat uusia yrityksiä joista aina joku on suuri menestys. Usein politiikassa työ on raivata esteitä muutoksilta, joita ihmiset itse tekevät.

Muutos on lämpimän tulostetun paperin tuoksu neuvotteluissa, se on tuhat päätöstä lähteä kotoa Helsinkiin opiskelemaan, se on tyytymätön asukas joka kirjoittaa mielipiteensä lehteen.

Uskon politiikassa useimmiten neuvotteluihin ja sopimiseen. Mutta näissä vaaleissa tarvitaan Helsinkiin ennen kaikkea enemmän vihreitä. Vihreitä, jotka saavat tukea ehdottomille vaatimuksille. Vaatimuksille jotka toteutetaan seuraavan neljän vuoden aikana: asuntoja, joiden hintaa kalliit autopaikat eivät nosta, päivähoitopaikkoja, jotka ovat riittävän läheltä kotia ja arvokkaita metsiä, joita ei hakata.