Turkistarhaton Suomi
Tänään eduskunnalle luovutettiin kautta aikojen ensimmäinen kansalaisaloite. Aloitteen turkistarhauksen lopettamisesta on allekirjoittanut tähän mennessä yli 55 000 tuhatta suomalaista.
Vedän eduskunnan turkistarhauksen lopettamista kannattavaa verkostoa, ja oli juhlavaa olla kuuntelemassa puheenvuoroja turkistarhattoman Suomen puolesta eduskunnan kansalaisinfossa.
Turkistarhauksen lakkauttamisesta puhuttaessa tulee vastaan kolme kysymystä ylitse muiden.
1. Monet miettivät, siirtyykö tarhaus Kiinaan jos me lopetamme sen Suomessa? Ei siirry. Itse asiassa suomalainen turkisala on ollut mukana edistämässä turkisten käyttöä ja pyrkinyt kovalla työllä siihen, että maailmassa myytäisiin enemmän turkiksia. Tämän työn tuloksena turkisten menekki ja turkistarhaus myös Kiinassa ovat kasvaneet. Eli suomalainen turkistuotanto lisää turkistuotantoa myös Kiinassa. Jos me lopetamme tarhauksen, olemme tekemässä maailmaa, jossa teollista turkistuotantoa ei tarvita, ei sen enempää Suomessa kuin Kiinassa.
2. Miksi ajetaan juuri turkistarhauksen lopettamista, eikä vaikkapa kaikkien ruuantuotantoa varten kasvatettavien eläinten pidon lopettamista? Monet eläinten hyvinvoinnin puolustajat totta kai ajavatkin eläinten teollisen käytön lopettamista, mutta turkiseläimet ovat kuitenkin myös oma kysymyksensä. Turkiseläimet ovat petoeläimiä joiden luonnollinen reviiri on useiden neliökilometrien laajuinen. Suomen eläinsuojelulaki itse asiassa haluaa taata eläimille oikeuden lajityypilliseen käyttäytymiseen. Lehmille tällaisen oikeuden takaaminen voi vielätuotanto-olosuhteissa jotenkin onnistua, mutta turkiseläinten osalta tämä on käytännössä mahdotonta.
Tämä on myös syy siihen, miksi Kiinassa ja Suomessa turkiseläinten kohtalo on loppujen lopuksi aika samanlainen. Petoeläin kärsii pienessä häkissä, sijaitsi se sitten missä maassa tahansa.
3. Entä työpaikat? Turkistarhoja on Suomessa noin tuhat, ja ne eivät työllistä yleensä edes yhtä ihmistä kokopäiväisesti. Työpaikkojen määrä ei siis tarhoilla ole kauhean suuri. Mutta turkistarhaus on alueellisesti keskittynyt, eikä yhdenkään ihmisen elinkeinoa ja yrittämistä sovi vähätellä. Tämän takia turkistarhaus tulee kieltää siirtymäajan jälkeen. Siirtymäajan aikana tulee yhteiskunnan tukea tarhaajia löytämään uusi sivuelinkeino entisen tilalle.
Onneksi ihmisen lajityypillinen ominaisuus on kekseliäisyys ja kyky ratkaista ongelmia. Näiden ominaisuuksien avulla varmasti Suomessa löydämme keinot uusien elinkeinojen luomiselle. Samalla voimme olla ylpeitä Suomesta, joka teki ratkaisun eläinten inhimillisen kohtelun puolesta. Toivon itse, että eduskunnan käsittely johtaa historian ensimmäisen kansalaisaloitteen hyväksymiseen.
Ostin itselleni viime talvena minkkiturkin, joka ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen turkishankintani.
Se kestää kauniina luultavasti seuraavat 50 vuotta, missä ajassa moni muu takki olisi jo mennyt pois muodista/käyttökelvottoman näköiseksi. Mielestäni on nimenomaan eettistä ja ekologista ostaa kotimaisia turkiksia, sillä niistä ainakin tietää miten ne on tuotettu, toisinkuin suosituista kaukoidästä tuoduista halpisvaateketjujen vaatteista (esim. h&m, seppälä ym.), joiden tuotantomenetelelmiä, kuten ympäristönsuojelu- ja työsuojelunormien noudattamisesta liittyen esimerkiksi öljypohjaisten vaatteiden tekoon tai lapsityövoiman käyttöön, ei kukaan tosiasiassa pysty valvomaan.
Turkis on uusiutuva ”luonnonvara” toisinkuin öljypohjaiset, esim tekoturkikset ja muut tekokuituvaatteet, jotka ovat todellista ongelmajätettä, eivätkä ne lämmitä.
Kotimainen turkis on aitoa lähituotantoa, joka työllistää suomalaisia, ja turkiksien mennessä pääosin vientiin virtaa niiden myötä maahamme paljon ulkomaista rahaa, jolle näyttää olevan tarvetta kun valton alijäämä kokoajan kasvaa.
Koska suurin osa turkiksista menee nyt vientiin, tarkoittaisi se sitä, että tulevaisuudessa – jos tarhauskielto mukamas menisi läpi – turkistuotannon vain hoitasi Suomen osalta jokin muu maa, jossa eläintenolosuhteet eivät varmasti olisi Suomen tasolla.
Vihreille on tyypillistä tälläinen ”poissa silmistä, poissa mielestä” ajattelu liittyen kaikkeen ekologisuuteen. Suomessa halutaan eroon ydinvoimaloista ja rikki- ym. direktiiveillä saadaan saasteiden ohella myös teollisuus ajettua alas. Ongelma tässä vaan on se, että maailman mittakaavassa näillä toimilla ei ole mitään käytännön merkitystä, ne ainoastaan kurjistavat tavallisten kansalaisten elämää, maapalloon jäädessä pelastumatta.
Kiitos kommentista Joanna!
Monestihan ihmisistä tuntuu siltä, että turkis on ympäristöystävällinen tuote. Mielikuva ei kuitenkaan ole yhtä tosiasioiden kanssa: turkis on huomattavasti öljypohjaisempi kuin keinoturkis, tai joku muu keinomateriaalista valmistettu vaate. Turkkia varten siis käytetään enemmän uusiutumattomia luonnonvaroja kuin keinoturkiksen. Minkkiturkin tuottaminen tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä puolet enemmän kuin puuvillasta ja keinomateriaalista valmistettu takki, siitä huolimatta että turkkia käytetään paljon pidempään.
Minulle, kuten muillekin vihreille, on tärkeää seurata tutkimusta ja ajanmukaista tietoa, eikä aina luottaa vanhoihin, joskus hyvin harhaanjohtaviin mielikuviin.
Tässä linkki asiasta tehtyyn tutkimukseen: http://www.animalia.fi/turkisten-elinkaariarviointi
”Mielestäni on nimenomaan eettistä ja ekologista ostaa kotimaisia turkiksia, sillä niistä ainakin tietää miten ne on tuotettu”
Jep, turkis ainakin on 100 % varmuudella aiheuttanut kärsimystä ja kirjaimellisesti revitty eläinten selkänahasta.
Olet oikeassa, että tekoturkis on epäekologinen vaate. Tosin tutkimusten mukaan sen valmistukseen kuluu muutama kymmenen kertaa vähemmän fossiilisia polttoaineita kuin aitoon. Pelkästään turkista varten tarvittavien eläinten rehun valmistus kuluttaa fossiilisia yhtä paljon kuin koko tekoturkin kokonaisvalmistus.
En ole vihreä, mutta en silti malta olla kysymättä: Mikä, Joanna V, olisi sinun tapasi pelastaa maapallo?
Hei, perustelut turkistarhauksen lopettamiselle ovat Sinnemäen kirjoituksessa kyllä hyvät. Olen pitänyt turkistarhauksen kieltämistä epäloogisena, koska lemmikkirläim tai vaikkapa eläintarhoissa olevia elämiä pidetään lajille epätyypillisissä oloissa. Lihantuotanto ei ole eläimiin hyvän elämän näkökulmasta suunniteltu sekään ja kasvissyöntiä olisi ehdottomasti ekologisesti järkevä vaihtoehto.
Luonnonsuojelijoiden näkyvät tempaukset ovat tosiaan tyyliltään hiukan sitä, jjosta sitä maalla kritisoidaan: suojellaan luontoa kuudennen kerroksen parvekkeelta Punavuoresta. Tällä tarkoitan sitä. että monen on väistämättä aidosti vaikea ymmärtää, mitä on eläimien hoitoon perustuva elinkeino ja elämä. Se on ihmiselle lajityypillistä toisen lajin hyödyntämistä, mutta myös rinnakkaiselosta, jossa ainakin tavallisella maatilalla on myös tunteita eläimiä kohtaan. Turkistarhaajienkin pitäisi panostaa eläinten elinoloihin selvästi nykyistä enemmän.
Lisäksi: aito irtikytkentä eli talouden kehityksen muuttuminen luontoa tuhoamattomaksi tapahtuu isojen teollisen prosessien muutoksilla tai vaikka raaka-ainekierron muutumisella suljetuksi.
Fossiilisten polttoaineiden kieltämistä ajava lakialoite olisi mittakaavaltaan paljon isompiin asioihin kohdistuva. Ydinvoiman vastustaminkin muuten kertoo, että meillä ei ole vielä kiire, koska ydinvoima korvattaisiin nyt fossiilisilla polttoaineilla. Kuinka saataisiin kiihdytettyä esimerkiksi puusta tehtävän liikennepolttoaineen tuotantoa kun paperinvalmistud vähenee Suomessa?
Menestystä työlle jatkossakin,
Edellisestä viestistä puuttui muutama sidelause, ei pitäisi kirjoittaa kännykällä bussissa. Mutta lyhyesti täsmennän, että kaikkien villieläinten pitäminen häkissä olisi loogista kieltää, jos turkistarhaus kielletään. Ei ole brasiliaiselle hämähäkillekään tai käärmeelle suomalaisen lähiössä kerrostalossa oleva häkki lajityypillinen ympäristö. Sukupuuttoon kuolemisen uhan alla olevat lajit voidaan jättää lain ulkopuolelle.
Eläinten hoidolla elävien ja esimerkiksi Animalian aktivistien arvomaailmojen eroista täytyisi kirjoittaa myös pidemmästi ja selkeämmin. Lyhyesti vain se, että eläinten hoidolla elämisessä on tietysti aina mukana sellainen pragmaattisuus ja historiallinen välttämättömyys, jota ketjun toisessa päässä aina elänyt ei välttämättä ehkä ymmmärrä samalla tavalla. Citykanien metsästämisen aikaansaama ja lehdissäkin näkynyt paheksunta on yksi esimerkki tästä. Eläimet eivät ehdottomasti saa ihmisen hoidossa turhaan kärsiä. Luonnossahan eläimet välillä kärsivät lajityypillisessäkin ympäristössä, mutta saalistajan läsnäolo, pelko, nälkä ja eläinlääkärin käynnin puuttuminen ovat tietysti villielämelle välttämättömiä lajityypillisiä hyvän elämän elementtejä. Mielellään tietysti soisi minkille välillä myös aurinkoisen kesäpäivän lämpimällä kivellä vatsa täynnä (citykania).