Kuntavaalien 2012 tulos

Kuntavaalien tulos 2012
muutamia huomioita

Ne jotka hävisivät, hymyilivät. Ne jotka voittivat, näyttivät pettyneiltä ja surullisilta.

Sosialidemokraatit hävisivät Jutta Urpilaisen johdolla nyt viidennet vaalinsa. Urpilaisen johdolla puolue sai näissä kunnallisvaaleissa toisen perättäisen tappion. Tappio on kaksien kunnallisvaalien lisäksi tullut eurovaaleissa, eduskuntavaaleissa ja presidentinvaaleissa.

Totta kai monien vaalien kakkossija on aidosti lohduttanut demareita. Toiseksi suurimman puolueen asema tuntui torjuntavoitolta erityisesti viime eduskuntavaaleissa, mutta puheenjohtaja Urpilaisen usein viljelemää määrettä käyttäen, tulos näissä kuntavaaleissa oli sosialidemokraateille historiallisen huono.

Demarit kampanjoivat näissäkin kuntavaaleissa yksityistämismörön kanssa. Temppu ei tällä kertaa toiminut. Ihmiset eivät sankoin joukoin uskoneet sitä, että kaikki muut koko ajan yksityistävät ja urheat demarit sitä yrittävät estää. Pieleen meni erityisesti se, että väitettiin yksityistämiskiistan liittyvän kiinteästi hallituksen pöydällä jumittavaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistukseen. Ylen viimeisessä suuressa vaalikeskustelussa katsojille tuli selväksi että näin ei ole.

En itse näe kilpailuttamista autuaaksi tekevänä, ja ajattelen että julkista tukea tulisi siirtää yksityislääkärien Kela-korvauksista julkiselle puolelle. En nurise demarien taktiikasta siksi, että haluaisin yksityistämistä vaan siksi että on väärin syyttää ainakaan vihreitä kilpailuttamisvimmasta.

Keskustan Sipilää auttoi menestymään se, että hänellä oli esittää keskustan oma malli kuntarakenteesta, jossa terveyspalveluista päätetään maakuntatasolla. Hallituksen osalta oli jotenkin noloa, että mitään linjauksia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ei valmistunut ennen vaaleja.

Äänestysprosentti laski. Vaikuttaa siltä, että todella monet perussuomalaisia eduskuntavaaleissa äänestäneet eivät nyt äänestäneet ketään. Moni on saattanut pettyä, kun puolueen oppositioon heittäytymisen jälkeen ei oikein ole tapahtunut mitään. Perussuomalaisia äänesti 250 000 ihmistä vähemmän kuin viime eduskuntavaaleissa.

Ihmiset saavat olla äänestämättä, jos eivät halua tai ehdi. Jotkut ehkä ajattelevat, että kuntien tehtävistä suurin osa on lakisääteisiä, joten ei kunnanvaltuuston valta ole mitenkään tolkutonta. Toisille ei ehkä löydy sopivaa ehdokasta, päätös antaa ainoa äänensä jollekulle on kuitenkin aika iso.

Surkealta vaikuttaa kuitenkin se tosiasia, että ihmiset eivät äänestä siellä missä tulotaso on matala ja työttömyys korkea. Taloudellinen huono-osaisuus ja tunne vaikutusvallan puutteesta kietoutuvat toisiinsa.

En usko, että tilannetta muutetaan vain sillä, että poliittiset päättäjät puolueissa käyttäytyvät tai puhuvat jotenkin toisin. Usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin korjaantuu todennäköisemmin silloin, kun ihmiset saadaan tai otetaan mukaan itse tekemään päätöksiä ja rakentamaan omaa yhteisöä.

Ympäristöstä, ilmastonmuutoksesta tai luonnosta ei näissä vaaleissa puhuttu mitään. Se on oikeastaan järkyttävää, koska kaavoitusmonopoli antaa kunnalle suuremman liikkumavaran ilmastopolitiikassa kuin sillä itse asiassa on terveydenhuollossa.

Voisiko toiveikkaasti ajatella, että vaalikeskustelun perusteella kukaan ei ainakaan luvannut huonoa ympäristöpolitiikkaa?