Myös suomalaisille vauvoille oikeus molempiin vanhempiin
Perhevapaiden uudistamista pohtiva sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä sai työnsä valmiiksi tänään. Työryhmä esittää uutta joustavaa hoitorahaa pienten lasten vanhemmille sekä päivähoidon maksujen määräytymistä paremmin sen mukaan, kuinka paljon päivähoitoa käytetään. Ehdotukset ovat molemmat hyviä, mutta ne jättävät tärkeitä kysymyksiä kokonaan syrjään.
Kotihoidontuella lapsia hoitavista 95 prosenttia on naisia. Tasa-arvoinen vanhemmuus vaatii siis vielä paljon uudistuksia. Vauvoilla pitäisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet olla kotona molempien vanhempiensa kanssa. Isät ja äidit tarvitsevat tasa-arvoisemmat mahdollisuudet hoitaa omaa lastaan. Tämä tarkoittaisi myös tasa-arvoisempaa työelämää miehille ja naisille. Pienten lasten vanhemmilla pitää olla nykyistä paremmat mahdollisuudet tehdä osa-aikatyötä. Suomi on huomattavasti jäljessä muista Pohjoismaista, joissa pienten lasten hoitovastuu jakautuu tasaisemmin molempien vanhempien välillä.
Osittaisen hoitorahan korottaminen tekisi paljon nykyistä houkuttelevammaksi tehdä osa-aikatöitä alle kolmevuotiaiden lasten vanhemmille. Se varmasti lisäisi niiden äitien joukkoa, jotka valitsisivat kokonaan hoitovapaalla olemisen sijaan työnteon esimerkiksi kolmeksi päiväksi viikossa. Osa nykyään täyttä viikkoa tekevistä vanhemmista voisi myös nykyistä helpommin lyhentää työviikkoaan.
Työryhmän esitys joustavasti hoitorahasta ei juuri lainkaan lisäisi miesten ja naisten tasa-arvoa pienten lasten hoidossa ja työmarkkinoilla. Työryhmä itsekin toteaa, ettei esityksellä olisi vaikutuksia perhevapaiden jakautumiseen miesten ja naisten kesken, vaan uusi etuus kohdistuu lähes ainoastaan naisille. On todella hämmentävää, että tämän päivän Suomessa tasa-arvosta vastaavan ministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ylenkatsoo työssään tasa-arvonäkökulmaa.
Hallituksen pitää omissa päätöksissään perhevapaita uudistettaessa katsoa kokonaisuutta ja korjata työryhmän esityksen puutteet. Ideaali malli vanhempainvapaan jakautumisesta olisi niin kutsuttu 6+6+6 -malli, jossa molemmille vanhemmille kuuluu 6 kuukautta vanhempainvapaata ja kolmas kuuden kuukauden jakso on vapaasti vanhempien kesken jaettava. Kustannuksiltaan edullisempi ja myös hyvä tapa parantaa nykytilannetta olisi korvamerkitä kotihoidontuesta kuuden kuukauden jakso isälle.
Vihreät pitävät välttämättömänä, että tehtävät uudistukset parantavat miesten ja naisten tasa-arvoa työmarkkinoilla ja sekä lasten mahdollisuutta saada vahva side molempiin vanhempiinsa.
6+6+6-malli on todella surkea, koska se rajaa vanhempien oikeutta päättää itse kuka perheestä hoitaa lasta kotona. Tässä mallissa äiti pakotetaan töihin lapsen ollessa vuoden ikäinen ja isä kotiin. Kukaan ei kysy miten perhe itse haluaa asian järjestää. Mitä jos äiti haluaa imettää lastaan esim. 1,5 vuoden ikään asti? No eipä 6+6+6-mallissa onnistu.
Voidaan myös miettiä mitä käy siivooja-äidin ja insinööri-isän perheessä kun isä jää hoitovapaalle ja äiti siirtyy perheen pääelättäjäksi. Ei hyvin…lapsi todennäköisesti laitetaan vuoden ikäisenä sitten päiväkotiin koska perheellä ei taloudellisesti ole muutakaan vaihtoehtoa kiitos joustavan ja tasa-arvoisen 6+6+6-mallin.
Blogista saa sen käsityksen, että suomalaiset naiset on alistettu kotiin lasta hoivaamaan ja heidät on tästä ikeestä vapautettava ko. mallin avulla. Tuliko kenelläkään mieleen, että äiti ihan OIKEASTI haluaisi olla kotona pienokaisensa kanssa ja hoitaa lastaan niin kauan kotona kun mahdollista? Se henkinen napanuora kun ei katkea heti synnytyssairaalassa.
Tasa-arvoinen vanhemmuus ei toteudu sillä, että molemmat vanhemmat roikkuvat kotona ajallisesti saman määrän. Yhdessä vietetyn ajan laadullisuus merkitsee, ei sen määrä.
Se, että isä käy töissä, ei tarkoita etteikö hän silti voisi viettää aikaa lapsensa kanssa. Hämmästelen suuresti miten mustavalkoinen ajatusmaailmanne on.
Tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen vanhemmuus tarkoittaa ennenkaikkea sitä, että vanhemmilla on oikeus ja mahdollisuus järjestää lapsensa hoito siten, kun he omassa tilanteessaan näkevät sen parhaaksi. Tämä toteutuu parhaiten niin, että vanhemmat saavat itse päättää kumpi heistä on kotona lapsen kanssa. Ruotsissa asuvat perheelliset sukulaiseni kadehtivat tätä oikeutta, joka meillä täällä Suomessa (vielä) on.
Perhe- ja työelämän yhteensovittamisen kehittäminen ja paremmat mahdollisuudet osa-aikatyöskentelyyn hoitovapaan aikana edesauttaisivat oikesti työelämän tasa-arvoa ja varmasti innostaisivat myös miehiä jäämään hanakammin osa-aikaiselle hoitovapaalle, kun taloudellinen pudotus ei olisi niin suuri.
Summa summarum, ymmärtäkää, että mahdollisuudet tuovat edistystä, eivät rajoitukset.