« Kaikki artikkelit

Energiasta, ilmastosta ja avoimesta valmistelusta

[caption id="attachment_945" align="aligncenter" width="640"]Aurinkoenergiaa Saksassa. Kuva: Maryellen McFadden (CC by-nc-nd 2.0) Aurinkoenergiaa Saksassa. Kuva: Maryellen McFadden (CC by-nc-nd 2.0)[/caption]

Ympäristövaliokunta hyväksyi perjantaina lausuntonsa hallituksen energia- ja ilmastostrategiasta. Lausunto laadittiin talousvaliokunnalle, joka käsittelee strategiaa vielä syksyllä. Samaan aikaan ministeri Vapaavuoren johdolla on alkanut tiekartan 2050 valmistelu, jossa on tarkoitus linjata energia- ja ilmastopolitiikkaa vuosisadan puoliväliin saakka.

Ympäristövaliokunta toivoo, että tiekarttaa 2050 valmisteltaisiin avoimesti ja että valmistelussa olisi mukana erilaisia skenaarioita ja vaihtoehtoja. Avoimuudesta ja vaihtoehdoista käsittelyssä ollutta energia- ja ilmastostrategian päivitystä ei nimittäin valitettavasti voi kiittää. Ympäristöjärjestöt arvostelivat kovin sanoin työ- ja elinkeinoministeriön haluttomuutta luovuttaa strategian keskeisiä oletuksia esimerkiksi energiankulutusennusteista etukäteen julkiseen tarkasteluun ja keskusteluun.

Energia- ja ilmastostrategiassa toivotaan cleantech-sektorista Suomelle viennin uutta selkäranka.Ympäristövaliokunta luonnollisesti yhtyy tähän toiveeseen.

Onkin kuitenkin turha kuvitella, että Suomesta tulee todellinen tekijä cleantechin maailmanmarkkinoilla jos emme saa kotimarkkinaa toimimaan. Kotimarkkina Suomessa taas ei toimi, jos täällä ei tehdä poliittisia päätöksiä uusiutuvan energian, energian pientuotannon ja energiatehokkuuden edistämiseksi.

Suomen cleantech-viennin tällä hetkellä merkittävin sektori on energiatehokkuus. Ministeri Vapaavuori on myös toistuvasti alleviivannut että energiatehokkuus on kotimaista ja järkevää energiapolitiikkaa. Suomi ei kuitenkaan tällä hetkellä aja kovin innokkaasti sitovaa energiatehokkuustavoitetta Euroopan unionissa. Mielestäni tämä on onneton valinta suomalaisten cleantech-yritysten kannalta.

Hajautettu pienen mittakaavan energiantuotanto on yksi  maailmalla kasvavista sektoreista. Ympäristövaliokunnan lausunnossa energia- ja ilmastostrategiasta huomautetaan, että uusiutuvan energian pienimuotoisen tuotannon merkitystä on Suomessa aliarvioitu eikä sitä ole riittävästi edistetty.

Sitran johtava asiantuntija Karoliina Auvinen perustelee pientuotannon etuja muun muassa Suomen kauppataseen parantamisella, sillä fossiilisten polttoaineiden tuonti maksoi kansantaloudelle vuonna 2011 jopa noin 13 miljardia euroa. Myös työllistämisvaikutukset olisivat merkittävät. Auvisen mukaan esimerkiksi 10 000 aurinkosähköjärjestelmän asennus toisi Suomeen työtä 60-90 miljoonan euron arvosta.

Professori Peter Lund Aalto-yliopistosta ehdottaa, että Suomessa otettaisiin käyttöön nettomittarointiperiaate ja annettaisiin pienimuotoiselle sähkölle vapaa pääsy sähköverkkoon sekä etusija paikallisverkossa. Lund myös huomauttaa, että meillä pitäisi olla 4500 MW:n edestä pienaurinkosähköä verkossa, jotta oltaisiin Saksan nykytilanteessa. Tällä hetkellä sitä on Suomen verkossa vain 2 MW. Lund esittää Suomelle tavoitteeksi, että vuonna 2030 sähköntuotannosta kymmenesosa olisi piensähköntuotantoa.

Lund pitää strategian tavoitteita cleantech-sektorilla hyvinä mutta pitää toimenpide-ehdotuksia niiden saavuttamiseksi ympäripyöreinä ja Suomen puhtaan energiateknologian kotimarkkinoita riittämättöminä. Lundin mukaan energiapolitiikan tulisikin tukeutua vahvemmin suomalaisen osaamiseen, työhön ja paikallisiin resursseihin kansainvälisille markkinoille pääsemiseksi.

Viime viikolla Työ- ja elinkeinoministeriö järjesti seminaarin, jonka oli tarkoitus toimia lähtölaukauksena energiapolitiikan Tiekartta 2050 -dokumentin valmistelulle.

Seminaarin puheenvuoroissa oli paljon esimerkkejä Suomen melko sulkeutuneesta ja vanhoja kliseitä toistavasta energiakeskustelusta. Suomessa keskitytään luettelemaan ilmastopolitiikasta koituvia haittoja Suomen teollisuudelle, eikä muisteta valitukselta miettiä, miten voisimme käyttää ilmastopolitiikan vaatimaa infran uudelleenrakentamista suomalaisen teollisuuden hyväksi.

Täällä surraan ilmastopolitiikan kustannuksia eikä muisteta koskaan mainita, että ilmastonmuutoksen toteutuminen nykynäkymin maksaa huomattavasti enemmän kuin sen torjuminen. Täällä ehdotetaan odottamista ja hidastelua ilmastopolitiikan toimissa, eikä muisteta sitä, että varhaiset toimet ovat ilmastopolitiikassa useinmiten edullisempia kuin odottelu ja myöhään toimiminen.

Ilmasto- ja energiapolitiikassa olisi tällä hetkellä pelkästään voitettavaa. Paitsi että Suomen energiankulutus ja päästöt voitaisiin saattaa kestävälle tasolle, kansantalouteen ja työllisyyteen voitaisiin saada uusiutuviin energianlähteisiin, energiatehokkuuteen ja cleantechiin panostamalla kipeästi kaivattu piristysruiske.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *