Nykypäivän kolumni: Kokoomuksen ydinvoimatunteet

Kokoomuslaiset korostavat usein, että heidän oma näkemyksensä jostain poliittisesta kysymyksestä on järkevin – kun taas muiden näkemykset ovat tunteellisia ja ideologisia. Erityisen hyvin tämä näkyy ydinvoimakeskustelussa.

Mikään muu puolue ei kuitenkaan suhtaudu ydinvoimaan yhtä ideologisesti kuin kokoomus. Kokoomus ajaa ydinvoimaa tosiasioista riippumatta suurella tunteenpalolla.

Periaatepäätöksestä 2002 alkunsa saanut Olkiluoto 3:n rakennusprojekti juhli viime vuonna 10-vuotispäiväänsä. Valmista piti tulla jo viime vuosikymmenellä ja hinta-arvio on moninkertaistunut alkuperäisestä 3,2 miljardista eurosta 8,5 miljardiin. Tämän lisäksi rakennuttaja TVO ja laitostoimittaja Areva tehtailevat toisilleen miljardien eurojen korvausvaatimuksia.

Ydinvoimaloita ei oikein enää osata rakentaa 2010-luvulla. OL3:n keskeneräinen rakennusprojekti on tästä varoittava esimerkki muulle maailmalle. Kaikki ne väitteet, joilla ydinvoimalupaa eduskunnalle perusteltiin vuonna 2002, ovat osoittautuneet vääriksi. Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut kokoomuksen ydinvoimakantaan piiruakaan.

Säännön vahvistava poikkeus on Kuopion Kokoomus, jonka johdolla kaupunki irtaantui Fennovoiman ydinvoimahankkeesta. Samoin on tehty jo monissa muissakin kunnissa ja yrityksissä. Perusteena on ollut hankkeeseen liittyvät taloudelliset riskit. Parhaassa tapauksessa omistajat saavat ostaa sähköä alle markkinahinnan, pahimmassa tapauksessa ne taas joutuvat ostamaan sitä reilusti ylihintaan.

Ison-Britannian valtio lupasi juuri tukea ydinvoimaa veronmaksajien rahoilla antamalla ydinenergialle 109 euron / MWh takuuhinnan. Toki myös uusiutuvia energiamuotoja tuetaan, mutta ydinvoimaa on perusteltu nimenomaan edullisena ja markkinaehtoisena energiaratkaisuna. Miksi sitä täytyy sitten valtion kassasta tukea? Ideologisista syistä tietenkin.

Ensimmäistäkään ydinvoimalaa ei rakennettaisi ilman valtion riskinottoa. Ydinonnettomuuden todennäköisyys on pieni, mutta sen potentiaaliset vahingot ovat niin valtavat, ettei yksikään vakuutusyhtiö maailmassa myönnä ydinvoimalalle vakuutusta mahdollisten riskien varalle. Suomessa riski siirretään valtiolle ydinvastuulain kautta. Fukushiman ydinonnettomuus osoitti jälleen kerran, että aina on asioita, joita ei ole otettu huomioon ja jotka voivat mennä pahasti pieleen. Lasku on tällä hetkellä jo kymmeniä miljardeja euroja.

Muutama vuosi sitten ydinvoimateollisuuden hehkuttama "ydinvoimarenessanssi" on sittemmin edennyt pimeään keskiaikaan. Euroopan johtava talousmahti Saksa aloitti Fukushiman onnettomuuden jälkeen ydinvoiman hallitun alasajon ja uusiutuvan energian vallankumouksen, Energiewenden. Konsulttiyhtiö Pöyryn arvion mukaan tämä päätös ei ole lisännyt hiilivoimainvestointien määrää tai houkuttelevuutta Saksassa toisin kuin yleisesti väitetään.

Yleensä kokoomuksessa puhutaan talouden uudistumisesta, kotimaisesta osaamista ja markkinaehtoisuudesta. Ydinvoima muodostaa tässä jostain syystä poikkeuksen. Uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden maailmanmarkkinat ovat kasvaneet vauhdilla 2000-luvulla. Suomen osuus tästä markkinasta on liian pieni. Sen sijaan, että ydinvoimaideologiansa sokaisema kokoomus olisi luomassa kasvaville markkinoille pysyviä kotimaisia työpaikkoja ja mahdollistamassa energia-alan innovaatioita, se toistaa menneisyyden keskitettyjä energiaratkaisuja, joista Suomeen ei jää pahimmassa tapauksessa muuta kuin ylihintaista sähköä ja ydinjätettä.

Se nyt ei ainakaan ole järkevää.

 

Kolumni on ilmestynyt Nykypäivässä 6.11.2013