« Kaikki artikkelit

Nykypäivän kolumni: Tosiasioiden tunnustamisesta

[caption id="attachment_1039" align="alignright" width="224"]"Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen" -Juho Kusti Paasikivi, 1944 "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen" -Juho Kusti Paasikivi, 1944[/caption]

“Muutama vuosikymmen sitten suurin murhe oli, että öljy loppuu ja niin piti käydä moneen kertaan tähän mennessä. Nyt kun fossiilista energiaa tuntuu löytyneen jopa vuosisadaksi, murhe onkin siitä, että jos sen polttamista nykymalliin jatketaan, loppuukin elämä ennen öljyä.”

Näin puhui tasavallan presidentti Sauli Niinistö valtiopäivien avajaisissa tämän vuoden helmikuussa.

Presidentti viittasi siihen, että nykytiedon valossa valtaosa jo löydetyistä fossiilisten polttoaineiden esiintymistä tulisi jättää hyödyntämättä, jos halutaan välttää kohtalokas ilmaston lämpeneminen yli kahdella asteella. Tämä ei ole helppoa. Löydetyt esiintymät on laskettu mukaan suurten öljy-yhtiöiden markkina-arvoihin. Jos öljy jätetään pumppaamatta, suuri osa yhtiöiden arvosta menetetään.

Kokoomus on yhdessä monien sosiaalidemokraattien kanssa parin viime vuoden aikana toistanut toistamasta päästyään, että teollisuudelle ei saa asettaa uusia kustannuksia eikä teollisuutta saa säädellä uusin normein. Ei uusia normeja edes silloin, kun niillä selvästi parannetaan ympäristön tilaa tai ihmisten terveyttä, kuuluu mantra.

Pitäisikö suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä katsoa kerrankin ihan toisesta näkökulmasta? Kannattaisiko teollisuudelle sälyttää sellaisia velvoitteita, joita maailman ongelmien ratkaisu vaatii – ja antaa sitten yritysten innovoida se, miten näihin ratkaisuihin parhaiten pääsee?

Kun yritetään puolustaa vanhoja teollisuudenaloja ja työpaikkoja, hidastetaan uusien markkinoiden ja työpaikkojen syntyä. Fossiilisten polttoaineiden varaan liiketoimintansa rakentaneet yritykset voivat menettää arvoaan, mutta tilalle tulee uusia.

Ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöuhkien torjunta nähdään menneisyyteen katsovien silmissä usein kulueränä, joka pyritään minimoimaan. Tämä on hölmöä. Taloustieteilijät Michael E. Porter ja Mark R. Kramer totesivat Harvard Business Review -lehdessä vuonna 2011 ilmestyneessä artikkelissaan, että yritysten on paitsi välttämätöntä myös kannattavaa olla mukana ratkaisemassa suuria yhteiskunnallisia ongelmia.

Amerikkalaisen huippuyliopiston MIT:n taloustieteen professori Bengt Holmström kritisoi muutama vuosi sitten seminaaripuheessaan Suomessa vallitsevaa käsitystä innovatiivisuudesta, jota pyritään ruokkimaan erilaisin tukijärjestelmin. Hän totesi rahan olevan jopa tuhoisaa, sillä innovaatiot syntyvät parhaiten niukkuuden ja tarkkojen reunaehtojen vallitessa. Pakko on paras muusa, kuten sanotaan.

Koko suomalainen elinkeinoelämä ei kuitenkaan nuku ruususen unta: cleantech-sektori kasvoi viime vuonna 15 prosenttia samalla, kun muun teollisuuden liikevaihto laski. Koko alan yhteenlaskettu liikevaihto oli 24,6 miljardia euroa.

Suomalaisen cleantech-sektorin sisällä energiatehokkuus ja uusiutuva energia ovat kaksi suurinta toimialaa. Eikö siis ole selvää, että Suomen kannattaa edistää energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa tiukoilla eurooppalaisilla normeilla, jotka kasvattavat suomalaisten yritysten mahdollisuuksia maailmalla?

Eikä tämä koske pelkästään muodikkaita start up -yrityksiä vaan yhtälailla perinteistä teollisuutta. Hyvä esimerkki on Wärtsilä, joka totesi elinkeinoelämän edustajien kiihkeästi vastustaman rikkirajojen kiristämisen kasvattavan heidän valmistamiensa laivojen rikkipesureiden kysyntää Euroopassa ja Yhdysvalloissa merkittävästi.

Elinkeinotukien puolustamisen ja talouden sääntelyn vastustamisen sijaan niin kokoomuksen kuin suomalaisen elinkeinoelämänkin kannattaisi olla etulinjassa kehittämässä Suomesta menestystarinaa ympäristöteknologian edelläkävijänä. Ilmastonmuutos on tosiasia, jonka tunnustaminen kannattaa.

 

Kolumni on ilmestynyt Nykypäivässä 17.12.2013

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *