Ilmasto ja energia – mitä tapahtuu seuraavaksi?

Ukrainan kriisi on osoittanut sen entistäkin selvemmin: energiapolitiikka on tärkeää. Nyt toukokuussa valittavan europarlamentin kaudella ilmasto- ja energiapolitiikassa tapahtuu paljon. Ilmastopolitiikka on minulle tärkeä vaaliteema, koska se on yksi tärkeimmistä kysymyksistä maailmassa ja koska Euroopan parlamentilla on todellista valtaa sen ratkomisessa.

Luvassa on isoja päätöksiä Euroopan energiatulevaisuudesta ja koko maailmalle välttämättömästä ilmastonmuutoksen torjunnasta.

Katseet ovat jo suuntautumassa kohti Pariisia, jossa kansainväliset ilmastoneuvottelut pidetään joulukuussa 2015. Pariisissa täytyy pystyä sopimaan merkittävästä ilmastosopimuksesta. On välttämätöntä, että suuret saastuttajat ovat valmiita tekemään sitoumuksia. Toivoa antaa, että Kiina ja USA käyvät aiheesta parhaillaan aikaisempaa paljon vakavampia kahdenvälisiä keskusteluja.

Kiinan saa toimimaan se, että hiilen poltto on ajanut maan vakavaan ilmansaastekriisiin. Kiinalaiset ovat heränneet siihen, että talouskasvusta ei ole iloa jos ihmiset eivät voi hengittää. Yhdysvalloissa taas uusiutuvan energian nopea lisääminen, energiatehokkuuden parantuminen ja liuskekaasu ovat korvanneet hiilivoimaa, mikä on kääntänyt päästöt laskuun.

On siis korkea aika unohtaa väitteet siitä, etteivät muut maat tekisi mitään.

Pariisia kohti kuljetaan YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin ilmastohuippukokouksen kautta. Valtionpäämiehet, kansalaisyhteiskunta ja liike-elämä kokoontuvat syyskuussa New Yorkiin etsimään yhteistä tahtoa ilmastonmuutoksen torjumiseen. Kööpenhaminan epäonnistuneen ilmastokokouksen ja talouskriisin viemän huomion jälkeen näyttää siltä, että ilmasto on palaamassa kansainvälisen politiikan keskipisteeseen. Niin pitääkin olla, kertovathan kansainvälisen ilmastopaneelin uusimmat, vakavat ja kiistämättömät viestit sen, että meillä on kiire. Ilmastokriisin seuraukset alkavat yhä selvemmin näkyä, kun äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät ympäri maailmaa.

Eurooppa on pitkään ollut ilmastopolitiikan edelläkävijä. Nyt EU laatii uusia tavoitteita vuodelle 2030. Ukrainan kriisi on puolestaan nostanut keskiöön Euroopan riippuvuuden venäläisestä tuontienergiasta: kaasusta, öljystä ja hiilestä. Vuonna 2012 EU-maat ostivat ulkomailta energiaa 545 miljardilla eurolla. Energiatehokkuuden parantaminen on kustannustehokkain tapa leikata päästöjä ja vähentää riippuvuutta tuontienergiasta. Energiatehokkuus tuntuu aina kuitenkin jäävän jalkoihin. Euroopan parlamentin yksi tärkeistä tehtävistä on varmistaa energiatehokkuudelle keskeinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Komissio on ehdottanut 40 % päästövähennyksiä vuoteen 2030 mennessä. Päästövähennykset jatkuvat, mutta ilmastonmuutoksen torjunnan kokonaisuuden kannalta tahti on liian hidas.

Sitova uusiutuvan energian tavoite on ollut energiapaketin kiistellyin osa. Komissio ehdottaa 27 % sitovaa tavoitetta, mutta ei maakohtaisia tavoitteita. Nimenomaan sitova uusiutuvan energian tavoite on onnistunut muuttamaan radikaalisti Euroopan energiamarkkinoita. Muutamat suuret eurooppalaiset energiayhtiöt pelkäävät oman valta-asemansa murentumista ja ovat siksi vastustaneet uusiutuvan energian sitovaa tavoitetta niin kiihkeästi. Tässä rintamassa on mukana myös Elinkeinoelämän keskusliitto ja monet kokoomuksen mepeistä. Vihreiden äänestäminen on teko sen puolesta, että suuret energiayhtiöt eivät pääse jarruttamaan ilmastopolitiikan edistymistä.

Tulevassa europarlamentissa tarvitaan meitä, jotka puolustamme päästövähennyksiä, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta. Meillä on edelleen kaikki mahdollisuudet rajata ilmastonmuutoksen seurauksia, mutta nyt olisi nopean toiminnan aika.

[caption id="attachment_1153" align="aligncenter" width="700"] www.mitenmeppiaanesti.fi[/caption]