Päivähoito-oikeuden rajaaminen on ongelmallista

Hallitus on linjannut rakennepaketin yhteydessä, että subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitetaan kun vanhempi on kotona hoitamassa vauvaa. Virallisesti linjaus kuuluu, että kun jompikumpi vanhemmista on kotona äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidontuella olisi perheellä jatkossa oikeus vain puolipäiväiseen hoitopaikkaan kotona hoidettavan lapsen vanhemmalle sisarukselle. Rajoitusta koskeva hallituksen esitys on suunniteltu annettavan eduskunnalle syksyllä 2014.

Vihreissä ei ole erityisesti pidetty tästä vanhempien valinnanvapautta rajoittavasta esityksestä, sillä subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen perustuva järjestelmämme on ollut tasa-arvoinen, epäbyrokraattinen ja toimiva. Vielä ei ole myöskään täysin selvää käsitystä siitä, mitä tällä rajauksella säästettäisiin.

Vauvan hoitaminen kotona ei edes aina tarkoita, etteikö vanhempi tekisi samalla muutakin. On monia tilanteita, joissa äiti tai isä voi tehdä jonkin verran töitä kotona ollessaan. Äidit ja isät esimerkiksi tekevät osa-aikaisia töitä, opiskelevat, pyörittävät omaa yritystä tai osallistuvat järjestötoimintaan tai toimivat vaikkapa luottamushenkilöinä. Etenkin monet freelancerit tekevät töitä osa-aikaisesti myös lomiensa aikana. Lisäksi apurahalla työskentelijät, esimerkiksi tutkijat ja taiteilijat, tekevät monesti jonkin verran töitä myös vanhempainvapaan aikana. Tällaisessa tilanteessa isomman sisaruksen on luontevaa jatkaa kokopäivähoidossa tosiasiallisesti vanhemman työssäkäynnin johdosta.

Työssäkäynnin tai opiskelun ja vauvan hoidon yhdistäminen koskettaa kohtuullisen kokoista määrää suomalaisista perheistä. THL:n ja Kelan vuoden 2013 väestökyselyssä vuonna 2011 lapsen saaneista äideistä 2.7 prosenttia ilmoitti olevansa kotona kokopäiväisesti ja samalla käyvänsä työssä tai toimivansa yrittäjänä. Kelan mukaan noin 3 600 äitiä sai päivärahan vähimmäismääräisenä vuonna 2010 työssäkäynnin johdosta. Korkeakouluopiskelijoista joka kuudennella on lapsia.

Hallituksen esitykseen tehdyn selvityksen mukaan kotona olevien vanhempien lapsia on vähän kunnan järjestämässä päivähoidossa. Kolmella prosentilla kokopäivähoidossa olevista lapsista on vanhempi kotona äitiys, vanhempain- tai hoitovapaalla. Suurin osa näistä hoidossa olleista lapsista oli yli 3-vuotiaita, joten heille varhaiskasvatukseen osallistuminen on varmasti joka tapauksessa hyödyllistä.

Päivähoitohenkilöstön arvioiden mukaan kotona olevien vanhempien lapset olivat päivähoidossa keskimäärin 26 tuntia viikossa, joten vanhemmat käytännössä järjestävät päivähoidon jo nyt siten, kuin esityksessä tahdottaisiin säätää. Ihmisten toimintaa on turha yrittää ohjata byrokratiaa lisäämällä, jos he jo toimivat toivotulla tavalla.

Mikäli vauvan äiti itse jaksaa ja haluaa vanhempainvapaansa aikana tehdä hieman töitä tai opintoja, ei sitä tulisi turhaan suitsia ja vaikeuttaa. Naisten ja miesten epätasa-arvoinen asema työmarkkinoilla johtuu jo nyt pitkälti siitä, että pääasiallinen lastenhoitovastuu on äideillä. Tätä epätasa-arvoa voidaan purkaa esimerkiksi helpottamalla molempien vanhempien mahdollisuuksia työn ja perheen yhteensovittamiseen. Hallituksen tulisikin hankaloittamisen sijaan aktiivisesti edistää naisten parempaa asemaa työmarkkinoilla helpottamalla äitien mahdollisuuksia opiskella tai työskennellä oman halunsa ja jaksamisensa mukaan myös vanhempainvapaan aikana. Osaamisen ja ammattitaidon ylläpito sekä opiskelu helpottavat tulevaa työllistymistä, kun vanhemman on aika palata täysipäiväisesti työelämään. Päivähoito-oikeuden rajoittaminen on iso tasa-arvokysymys.

Esityksen valmistelu on vielä kesken, ja olen eilen jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, tullaanko päivähoito-oikeuden rajaamisessa ottamaan huomioon vanhemman työskentely tai opiskelu.

 

Kirjoitus julkaistu alun perin Vihreässä blogissa.