Turkiseläinten oloja on parannettava pikaisesti
Eduskunta kävi viime vuonna laajan keskustelun historian ensimmäisestä kansalaisaloitteesta, joka esitti turkistarhauksen kieltämistä Suomessa. Eduskunta ei päätynyt kieltämään tarhausta, mutta keskustelussa vallitsi puoluerajat ylittänyt yksimielisyys siitä, että eläinten tilannetta tarhoilla on parannettava. Tarhauskieltoa vastustaneetkin edustajat toivat esiin tarpeen parantaa eläinten oloja. Parannuksia vaati myös maa- ja metsätalousvaliokunnan aloitetta koskenut mietintö.
Turkiseläinten pitovaatimuksia koskevaa ministeriön asetusta ollaan nyt uudistamassa. Uudistusta varten perustetun työryhmän tehtävänä on varmistaa, että eduskunnan tahto turkiseläinten elinolojen parantamisesta toteutetaan.
Maamme turkistarhoilla kasvatetaan vuosittain yli neljä miljoonaa kettua, naalia, minkkiä ja supikoiraa. Tarhaukseen liittyy lukuisia eläinsuojelullisia epäkohtia, joista suurimmat ovat häkkien ahtaus ja virikkeiden puute. Eläimet eivät voi häkkiympäristössä käyttäytyä lajilleen tyypillisellä tavalla. Nykyisen kaltaiset häkkiolosuhteet aiheuttavat eläimille paljon ongelmia, käyttäytymishäiriöitä, apatiaa, kannibalismia, silmätulehduksia, vaikeita avohaavoja ja omien poikasten tappamista.
Turkisala on tehnyt sinnikästä työtä vastustaessaan kaikkia eläinten pitoa ja olosuhteita parantavia muutoksia. Siksi turkiseläimet voivat meillä edelleen yhtä huonosti kuin aloittaessani kansanedustajana 1990-luvun lopussa. Muutokset esimerkiksi häkkikokoihin ovat olleet kosmeettisia.
Vertailun vuoksi: samalla aikavälillä monien muiden eläinten olosuhteissa on otettu harppauksia eteenpäin. Kosmetiikan eläinkokeet ja perinteiset häkkikanalat on kielletty koko EU:n alueella, joutilaat emakot pidetään nykyisin pihatossa tai ryhmäkarsinassa ja parsinavetoiden lypsylehmille on järjestettävä jaloittelumahdollisuus kesäaikaan. Näiden muutosten jälkeenkin tuotantoeläinten oloissa on runsaasti parannettavaa, mutta muutokset ovat kuitenkin olleet suuria ja vaatineet eläintuottajilta toimenpiteitä ja isoja taloudellisia investointeja.
Muilla eläintuotannon aloilla kehitetään myös lain normeja eettisempiä tuotantomuotoja. Niitä ovat esimerkiksi kanalat, joissa on ulkoilumahdollisuus, luomusianliha ja laidunliha naudantuotannossa. Koska turkistuotannosta puuttuvat kaikki vapaaehtoiset toimet eettisyyden lisäämiseksi, sitovia säädöksiä tarvitaan.
Viime vuosikymmeninä Suomi on jäänyt selvästi jälkeen muiden Pohjoismaiden tasosta turkistarhausta koskevassa lainsäädännössä.
Esimerkiksi Ruotsissa kettujen kasvattaminen on vuoden 2001 alusta lähtien ollut sallittu vain tiloissa, joissa ketuilla on kaivamismahdollisuus, virikkeitä ja mahdollisuus elää luontaisena sosiaalisena ryhmänä.
Turkiseläinten olojen parannuksilla on kiire. Niillä on myös eduskunnan laaja tuki.
Toivon, että maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok) huolehtii, että ainakin kaikkein välttämättömimmät muutokset turkiseläimiä koskevaan asetukseen saadaan toteutettua vielä tämän vaalikauden aikana.
Kirjoitus on alun perin julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa.