Kestävän kaupungin rakentaminen jatkuu

Helsingin yleiskaavan ideana ja päämääränä on rakentaa kestävästi kasvavaa kaupunkia. Sellaista kaupunkia, joka pystyy kasvamaan, jos vetovoimaa ja luonnollista väestönkasvua riittää. Toisesta näkökulmasta katsottuna sellaista kaupunkia, joka ei rakentamatta jättämisellä sulje ulos potentiaalisia uusia työntekijöitä kaupungin yrityksissä, uusia opiskelijoita tai käytännössä karkota muualle niitä nuoria jotka ovat kasvaneet Helsingissä ja haluaisivat jäädä tänne.

Yleensä aina, jos kaupunki vetovoimasta huolimatta ei rakenna uutta tai rakentaa vain vähän, kärsijöitä ovat ne, joilla on vähiten. Silicon Valleyssa moottoriteiden varsilla ei ole kaupunkibulevardeja, vaan telttoja ja asuntoautoja, joissa pienipalkkaiset työntekijät sinnittelevät.

Helsingin yleiskaavan päämääränä on huolehtia siitä, että kaupunki voi kasvaa kestävästi, mikä tarkoittaa ennen kaikkea liikennejärjestelmän rakentamista entistä joukkoliikennepainotteisemmaksi ja sitä, että Helsingin laajoille keskeisille viheralueille ei rakenneta uutta, vaan tämän sijasta käytetään tilaa moottoriteiden ympärillä ja täydennysrakennetaan kattavasti oikeastaan kaikkialla kaupungissa.

Tänään Helsingin hallinto-oikeus kumosi päätöksellään osan Helsingin yleiskaavasta, isoimpana kokonaisuutena ne neljä kaupunkibulevardia, joista valtion liikenneviranomaiset olivat valittaneet ja tämän lisäksi valtion liikenneviranomaisten niin ikään valituksen kohteena olleet alueet Ilmalan ratapihalta.

Mitä tämä hallinto-oikeuden päätös nyt tarkoittaa Helsingin yleiskaavan tavoitteiden kannalta?

Totta kai päätös on merkittävä ja se vaatii nyt oman työnsä kaupungilla analysoida päätöksen perustelut ja tehdä ratkaisu siitä, miten prosessissa edetään. Päätökseen liittyy myös se tosiasia, että valtion liikenneviranomaiset eivät ole missään vaiheessa halunneet ymmärtää sitä, miten kaupungin kasvu ja liikennejärjestelmän muutos liittyvät toisiinsa. Kannanotoissaan Helsingin yleiskaavaan valtio totesi, että yleiskaavan tavoitteet kaupungin tiivistämisestä ja joukkoliikennejärjestelmän uudistamisesta ovat kannatettavia, mutta keinoja tähän ei silti haluttu hyväksyä.

Helsingin viime syksynä hyväksytty strategia linjasi, että yleiskaavan toteuttaminen kaupunkibulevardien osalta aloitetaan ensin Vihdintiestä ja seuraavaksi Tuusulanväylästä. Lisäksi tavoitteeksi asetettiin täydennysrakentamisen tehostaminen. Malmin pikaratikka on myös osa strategian Maailman toimivin kaupunki –linjauksia. Elävässä elämässä ja käytännössä olemme siis tilanteessa, jossa yleiskaavan tavoitteiden mukaista suunnittelua voidaan viedä eteenpäin, itse asiassa reippaasti ja kunnianhimoisesti.

Johtamassani kaupunkiympäristölautakunnassa käsiteltiin vuoden lopussa vielä tarkempi suunnitelma yleiskaavan toteuttamisesta ja siinä suunnitelmassa kaikki seuraavien kymmenen vuoden aikana työstettävät alueet ovat sellaisia, joihin nyt tänään saadussa päätöksessä ei puututtu.

Huomionarvoista on se, että täydennysrakentamisen kunnianhimo on kasvanut selvästi yleiskaavan tavoitteiden ollessa osa kaupunkisuunnittelua ja tämä on vain hyvä muutos. Esimerkkejä löytyy Herttoniemen yritysalueen reunamilta Pohjois-Pasilaan, Vuosaaresta Hakaniemenrantaan, Koskelasta Itäkeskukseen.

Se, että meillä on nyt suuntia, joita suunnitella ja alueita, joita rakentaa, ei poista sitä tosiasiaa, että pidemmällä aikavälillä on nähdäkseni väistämätöntä, että nykyisten kantakaupungin tuntumassa olevien moottoriteiden maankäyttö muuttuu. Verkostomaiseen raideliikenteeseen perustuva kaupunki on kokonaisuus, jota olisi hyvä pystyä rakentamaan askel askeleelta, vaikka sen kaikilla osilla ei olekaan kiire.

Kantakaupungin orgaaninen laajentuminen on myös tavoite, josta Helsingin ei missään nimessä kannata luopua.