Vuosi 2020

Tätä vuotta ei voi verrata mihinkään aikaisempaan. Tämä on ollut vaikea vuosi, mutta samalla myös sellainen vuosi, josta voimme oppia paljon.

Peruuttamatonta surua vuosi ja pandemia ovat aiheuttaneet lukemattomille ja lukemattomille ihmisille. Taloudelliset ja inhimilliset vaikeudet ovat myös kohdanneet valtavan monia. Suomessa ja Helsingissä meillä on ollut tahtoa ja mahdollisuus lievittää rajoitustoimien taloudellisia seuraamuksia. Epidemian torjunnassa on meillä onnistuttu paremmin kuin monessa muussa maassa – asia, joka viime kädessä tarkoittaa suomalaisille vähemmän surua rakkaiden ihmisten menettämisen tähden. Tästä perustavanlaatuisesta syystä meidän kannattaa myös muistaa iloita.

Helsingissä omassa työssäni on tänä erityisenä vuonna tapahtunut paljon. Olen ollut lukemattomia kertoja kiitollinen siitä, että näinä aikoina, jolloin juuri tämä hetki ja sen rajoitukset, yllätykset ja sopeutuminen ovat monesti tuntuneet sumentavan horisonttia, olen voinut kuitenkin tehdä työtä, jossa katse ja ajatukset ovat koko ajan tulevassa – siinä, mihin me olemme menossa, millaista kaupunkia me rakennamme. On ollut etuoikeus rakentaa tulevaa tilanteessa, jossa nykyhetki on ollut poikkeuksellisen suljettu.

Keväällä Helsingin valtuusto alkoi kokoontua valtuustosalin lisäksi sähköisiin kokouksiin. Historiallista, ja samaan aikaan tämän vuoden keväällä arkista, kun miltei kaikki muukin siirtyi etäkokouksiksi. Ensimmäisissä etäkokouksissa päätimme kahdesta tärkeästä suunnitelmasta, Hernesaaren ja Hakaniemenrannan kaavoista.

Näihin kahteen kaavaan kiteytyy se, mikä tässä työssä on olennaista ja mikä haaste tälle kaupungille on tärkeintä ratkoa. Hernesaaren ja Hakaniemenrannan rakentaminen on osa sitä linjaa, jossa kaupunki kasvaa kestävästi, jo olemassa olevan kaupunkirakenteen sisällä. Luonto- ja viheralueille ei tarvitse levittäytyä, kun kaupunkia tiivistetään jo rakennetussa ympäristössä. Tämän linjan vuoksi olemme tänä syksynä voineet myös päättää, että Meri-Rastilan rantametsiin ei rakenneta. Samalla kantakaupungin alueelle rakentaminen tuo juuri sellaista asumista, josta on eniten puutetta Helsingissä. Ihmisiä, jotka haluavat asua kantakaupungissa lähellä palveluita ja elämää on enemmän kuin tällä hetkellä kantakaupungissa on asuntoja.

Näiden molempien alueiden rakentaminen luo myös jotain uutta meille kaikille – ei vain heille, jotka alueille muuttavat tai joiden työpaikka tulee sijaitsemaan siellä. Hernesaareen rakentuu laaja rantapuisto, joka tuo hyvän lisän niemeä kiertävään rantareittiin. Hakaniemenrannan rakentamisen mukana saamme kaksi uutta houkuttelevaa puisto- ja ranta-aluetta keskellä tiivistä kaupunkia, jossa nyt vihreää ja virkistäytymispaikkoja on niukasti.

Tämän vuoden yksi piirre Helsingissä on ollut se, kuinka määrätietoisesti rakennamme uusia raiteita. Raidejoukkoliikenteen avulla teemme kutsuvampaa joukkoliikennettä, saamme puhtaamman ja terveellisemmän kaupunki-ilman ja leikkaamme ilmastoa kuumentavia hiilidioksidipäästäjä. Kiskot Hernesaareen ovat jo valmiit ja raitiovaunu alkaa liikennöidä ensi vuonna. Raide-Jokerin rakentaminen on täydessä vauhdissa ja raiteitakin alkaa jo olla paikoillaan monessa paikassa, esimerkiksi Pirkkolantiellä. Ilmalan ratikan työt ovat alkaneet ja ratikalla pääsee Ilmalaan vuonna 2022. Budjettineuvotteluissa puolustimme raiteita, myös niiden rakentamisen työllisyysvaikutuksia, ja ensi vuonna Kruunusiltojen työt pääsevät kunnolla käyntiin ja Kalasataman-Pasilan raitiotien rakentamisen ensimmäiset askeleet otetaan.

Poikkeusvuonna kaupunkiluonto on ollut meille ehkä tärkeämpää kuin koskaan. Meillä on Helsingissä se etuoikeus, että luonto on kaikille lähellä. Metsään tai meren rantaan on kaikilta kaupungin asuinalueilta kävelymatka. Tästä aiomme myös pitää kiinni. Helsinkiä voi kutsua Euroopan luontopääkaupungiksi, ja tänä vuonna siitä yhtenä merkkinä oli ensimmäinen onnistunut merikotkan pesintä Helsingissä saariston ulkopuolella. Päätöksiä uusista luonnonsuojelualueista vietiin eteenpäin, ensi vuoden alussa kaupunginhallitus saa käsittelyynsä suojelupäätökset kolmelle luodolle. Näistä yksi on Lauttasaaren edustalla sijaitseva Ulko-Hattu. Saarien suojelu auttaa Helsinkiä kantamaan vastuunsa siitä, että tällä hetkellä vesilintujen ja kahlaajien tilanne on Suomessa huolestuttavasti heikentynyt. Pesintämahdollisuudet lukuisille uhanalaisille ja vaarantuneille lajille paranevat, kun pesintäaikainen maihinnousukielto suojaa Ulko-Hattua, Tiirakaria ja Pitkäouria. Luodoilla pesii mm. Uhanalainen haahka, tylli, meriharakka, punajalkaviklo, tukkasotka ja lapintiiroja.

Tänä vuonna totuimme maskeihin, turvaväleihin ja teams-palavereihin. Mitä meidän tulisi oppia tästä poikkeuksellisesta vuodesta? Uskon, että ennen kaikkea se, että kykenemme yhdessä yllättävän isoihin muutoksiin, silloin kun on todella pakko. Tätä taitoa meidän kannattaa viljellä jatkossakin, silloinkin kun pakko ei ole niin ilmiselvä ja juuri silmiemme edessä kuin tänä vuonna. Ilmastokriisi ei ole kadonnut mihinkään tämän vuoden aikana, vaikka maailmanlaajuisesti päästöt tulevatkin laskemaan tänä vuonna. Helsingissä olemme jatkaneet määrätietoisia ilmastotoimia, tehneet päätöksiä, jotka näkyvät tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Poikkeuksia ja yllätyksiä ja venymistä sisältäneen vuoden yksi oppi on se, kuinka nopealiikkeisiä osaamme tarvittaessa olla. Olemme myös nähneet, kuinka riippuvaisia olemme toisistamme ja kuinka meillä on kyky kantaa vastuuta yhteisöstämme. Pidetään siitä kiinni.