Luonnon monimuotoisuuden päivänä

Hyvää luonnon monimuotoisuuden päivää! 

Lähiluonto on näissä vaaleissa paljon pinnalla. Hyvästä syystä: asia on tärkeä, paljon tärkeämpi kuin moni niistä asioista, jotka vuosien varrella ovat olleet vaalien keskiössä. Luonto tekee Helsingistä Helsingin, ja se on isoimpia syitä sille, miksi helsinkiläiset rakastavat kotikaupunkiaan niin paljon. Metsät, puistot, kalliot, rannat ja meri ovat olennainen osa tämän kaupungin luonnetta. Meidän rinnallamme Helsingissä elää noin 1000 kasvilajia, 150 lintulajia ja lähes 50 nisäkäslajia merikotkasta liito-oravaan ja rakkohaurusta ja ruostekäävästä nokikanaan.

Luonnon turvaaminen on ollut tällä valtuustokaudella sekä keskeinen strateginen päämäärä että lukemattomien konkreettisten päätösten tärkein sisältö. Tänä keväänä teimme tärkeän päätöksen luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmasta, joka varmistaa että luonnon monimuotoisuus on keskiössä kaikessa mitä kaupungissa tehdään. Lumo-ohjelman yli 90 keinoa säilyttävät, parantavat ja turvaavat eri lajien elinympäristöjä ja luonnon monimuotoisuutta. 

Tällä valtuustokaudella on tehty myös ennätyksellisen monta luonnonsuojelupäätöstä: olemme perustaneet jo 12 uutta luonnonsuojelualuetta Helsinkiin. Uusiin suojelualueisiin kuuluvat muun muassa Kivinokan vanha metsä (Kivinokan, jonka rakentamisesta käytiin kamppailua vielä joitain vuosia sitten), Haltialanmetsä, Kallahden matalikko sekä monta pientä mutta sitäkin tärkeämpää lintuluotoa.

Kaikessa mitä teemme on olennaista se, että onnistumme elämään ja toimimaan kestävästi tämän planeetan reunaehdot turvaten. Luonnon turvaamiseksi me tarvitsemme tietoa, arvoja, tavoitteita ja näkemystä. Kaikkein eniten me kuitenkin tarvitsemme kykyä tehdä tavoitteistamme totta. Tarvitsemme kykyä muodostaa enemmistöjä. Luonto ei jää meidän kauniita sanojamme, vastaehdotuksiamme tai eriäviä mielipiteitämme muistelemaan. Tämä on se, mitä omassa työssäni pyrin ennen kaikkea edistämään. Sitä, että teemme luonnon puolesta päätöksiä jotka toteutuvat.

Siksi tässä valtuustokaudessa on ollut minusta erityisen tärkeää se, miten kaksi vaikeaa tappiota on kääntynyt luonnon voitoiksi. Viime valtuustokaudella hävisimme äänestyksen Vartiosaaren jättämisestä viheralueeksi, mutta heti tämän kauden ensimmäisenä syksynä me vihreät saimme enemmistön sen taakse, että saaren asuinrakentamissuunnitelmat keskeytetään sittenkin kokonaan. Meri-Rastilan osayleiskaavaa käsitellessä hävisimme aikoinaan rantametsät rakentamissuunnitelmille. Viime syksynä Vihreiden pitkäaikainen tavoite toteutui, kun rantametsät päätettiin lopullisesti jättää täydennysrakennussuunnitelmien ulkopuolelle. Nämä ovat isoja voittoja Helsingin laajoille yhtenäisille metsäalueille.

Tämän lisäksi olemme tehneet töitä mm. luonnon monimuotoisuuden paremmin huomioivien luonnonhoidon suunnitelmien eteen, esimerkiksi juuri Keskuspuistossa, jossa johtamani kaupunkiympäristölautakunta palautti luonnonhoidon suunnitelmat uudelleen valmisteltaviksi. Luonnonhoitoa tehdään Helsingissä vähemmän kuin aiemmin ja tämä näkyy myönteisesti esimerkiksi lahopuuta vaativan kääpälajiston runsastumisena.  

Aina asiat eivät mene kuten itse toivoisi. Olen itse toivonut toista sijaintia Pirkkolan ja Matokallion liikuntahalleille. Yritimme saada niitä koskien toisenlaisen ratkaisun, mutta hävisimme. Se harmittaa. 

Tarvitsemme riittävästi uusia asuntoja, jotta onnistumme hillitsemään asumisen hinnan nousua ja jotta jokaiselle helsinkiläiselle löytyy tulevaisuudessakin koti. Asunto täällä pääkaupungissa ei saa olla tavallista palkkaa ansaitsevien ihmisten ulottumattomissa. Vaikka vaikeitakin ratkaisuja valtuustokauteen mahtuu, tärkeää on, että ylivoimaisesti suurin osa uusista asunnoista on valmistunut alueille, joissa luonto ei ole ollut lainkaan uhattuna, kuten Jätkäsaareen, Kalasatamaan, Herttoniemen yritysalueelle tai Pasilaan. Kaupungin rakentaminen jo rakennetun kaupungin sisällä on samalla tarkoittanut sitä, että Östersundomin alueelle luontoalueet ovat säilyneet koskemattomina ja yhteydet merenrantojen lintualueiden ja Sipoonkorven kansallispuiston välillä on mahdollista säilyttää ja suojella juuri niin vahvoina kuin luonto tarvitsee.

 

Mitä seuraavaksi?

Oma tavoitteeni on, että ensi valtuustokaudella uusia luonnonsuojelualueita on perustettava eri puolille Helsinkiä vähintään viisi joka vuosi. Seuraavaksi meidän tulee suojella esimerkiksi Veräjämäen lehto, Meri-Rastilan metsä ja Uutelan Rudträsk. Linjasimme kaupunkiympäristölautakunnassa ehdotuksestani myös Lumo-ohjelmaa käsiteltäessä että ensi valtuustokaudella meidän tulee laatia kokonaan uusi luonnonsuojeluohjelma, jotta suojelutyö etenee jatkossakin rivakasti.

Tulevalla valtuustokaudella meidän on suojeltava pysyvästi  myös Vartiosaari, jonka kohtalo on häilynyt ilmassa jo pitkään. Saaren tulevaisuus luonto- ja virkistysalueena on ratkaistava tulevan valtuustokauden alussa. Luonnoltaan rikkaan ja huvilahistorialtaan kiehtovan saaren on aika saada sinetti sille, että sen tulevaisuus on turvattu. 

Toinen tärkeä kohde on Keskuspuisto, se on ainutlaatuinen, kaupungin keskeisin ja tunnetuin metsäalue ja paras esimerkki vihersormista, joihin Helsingin metsäverkko ja luonnon läheisyys kaupungissamme perustuu. Ajattelen, ettei siitä tule lohkaista enää palaakaan rakentamiselle. Kansallinen kaupunkipuisto on mielestäni hyvä tapa piirtää rajat Keskuspuistolle ja varmistaa, että se säilyy kokonaisuudessaan viheralueena. 

Keskustelun keskellä on hyvä muistaa, että Helsinki on eurooppalaiseksi pääkaupungiksi vihreä ja luonnonläheinen. Jokaiselta asuinalueelta on lyhyt matka luontoon, joko metsään tai merenrannalle. Näin pitää olla ja näin tulee jatkossakin olemaan. Tärkeintä on, että monimuotoinen luonto turvataan Helsingissä ja että jokaisella helsinkiläisellä on lyhyt matka meille tärkeään luontoon.

(Kuvassa kaunis Vartiosaari)