Kun ei Guggenheimia niin mitä sitten?
Helsingin kaupunki ei lähde valmistelemaan arkkitehtikilpailua yhteistyössä Guggenheim-säätiön kanssa. Suunnitelma kaatui kaupunginhallituksessa tänään. Syitä tähän on lukemattomia. Yksi syistä on se, että avointa ja keskustelevaa demokraattista päätöksentekoa on ollut hyvin vaikea yhdistää toimintaan kaupungin ulkopuolisen säätiön kanssa.
Tärkein kysymys on nyt se, mitä seuraavaksi? Helsingin kulttuuripolitiikka kun ei pääty tähän.
Helsingin taidemuseo tarvitsee uuden rakennuksen. Uusi rakennus on tarpeen koska Meilahti ei kohta ole enää käytössä, mutta myös siksi että uusi rakennus voi houkutella kuvataiteen pariin uusia ihmisiä. Uusi kulttuurirakennus voi myös muuttaa kaupunkia. Meilahden taidemuseota ei voi enää käyttää kosteusongelmien takia, ja Meilahteen on ollut jo vuosia vaikea houkutella suuria ihmisjoukkoja.
Helsingin on myös hyvä löytää tälle kaupungille sopivat keinot panostaa kuvataiteeseen. Helsingillä on mahdollisuuksia tulla kaupungiksi johon ihmiset tulevat kuvataiteen takia. Tällaisen maineen rakentaminen voi olla paljon hitaampaa ilman Guggenheimin kansainvälisesti tunnettua brändiä, mutta se on silti mahdollista. Museoalan asiantuntijat ja taiteilijat ovat tehneet oman keskustelunavuksensa, Checkpoint-Helsingin.
Checkpoint-Helsingin perusajatus on oman, kansainvälisen näyttelyjen tuottamisen kyvyn parantaminen. Taiteilijat painottavat oman kokemuksensa perusteella sitä, että taiteilijaa tukeva näyttelyiden tuottaminen voi olla yllättävän suuri vetovoimatekijä kansainvälisessä taidekentässä. Checkpoint-Helsingin lähestymistapa on se, että museon sisällöt, konsepti ja toimintatavat ovat kokeilussa ensin, ja rakennus tulee vasta sen jälkeen.
Asiat, joista Helsinki on tullut tunnetuksi ja jotka ovat houkutelleet ihmisiä tänne, ovat monet aika pienimuotoisia ja toisaalta yleensä luontevasti kansainvälisiä. Ravintolapäivä on tehty Helsingissä ja levinnyt täältä muualle, kaupunginosajuhlat tehdään täällä, mutta olemme saaneet idean muualta, maailman hienoin kirjastoverkko on helsinkiläinen, Design-pääkaupunkivuosi on kansainvälinen konsepti johon mukaantuloa itse päätimme hakea. Tähän kaupunkiin sopii hyvin omaehtoinen kansainväliseen ja kotimaiseen kuvataiteeseen satsaaminen.
Taiteelle tarkoitettujen uusien rakennusten sijoittuminen on aina voimakasta kaupunkipolitiikkaa. Taiderakennukset muuttavat kaupunkia ympärillään, rakentavat alueiden identiteettiä. Guggenheim-säätiön selvityksessä museorakennukselle esitettiin vain yhtä paikkaa, Katajanokkaa. Tämä oli mielestäni huono valinta. Mielestäni kaupungin rakentamisen kannalta on hyvä, että nyt Helsingissä voidaan pohtia monipuolisesti sitä, mikä olisi paras paikka uudelle taidemuseolle Helsingissä.
Kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunta oli omassa lausunnossaan Guggenheimin-säätiön esiselvityksestä yksimielisesti sitä mieltä, että joka tapauksessa Helsinki tarvitsee uuden taidemuseorakennuksen ja että paikkaa kannattaa pohtia monipuolisesti: esillä olivat ainakin Jätkäsaari ja Hakaniemi.
Enemmistöllä, joka katsoi, että Guggenheim ei ole Helsingille paras vaihtoehto, on nyt mahdollisuus viedä kuvataidetta eteenpäin Helsingissä.
Ja yksi arkkitehtikilpailu hienosta kulttuurirakennuksesta Helsingissä on jo meneillään. Helsingin uuden Keskustakirjaston arkkitehtikilpailun ensimmäinen vaihe on juuri nyt meneillään. Mikä on hyvä!
Kirjoittaja on Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtaja,
joka ei pitänyt Guggenheim-hanketta demonisena,
mutta uskoo että kaupungilla on nyt paremmat mahdollisuudet rakentaa oma, helsinkiläinen ja kansainvälisesti houkutteleva kuvataiteen tuottamisen tapa ja rakentaa taidemuseo jota kaupunkilaiset rakastavat