Unelmien keskustakirjasto rakennetaan

Pienenä koululaisena silloin kauan sitten, 1980-luvun alkuvuosina, vietin iltapäiväni Rikhardinkadun kirjastossa. Istuimme ystäväni Reetan kanssa suuren pyöreän pöydän ympärillä ja luimme ahnaasti Aku Ankan parhaita. Saattoi olla, että meille ei kummallekaan ei tullut kotiin tuota kiehtovaa sarjakuvalehteä. Kirjaston henkilökunta katsoi peräämme kuin huomaamatta.

Yksi Helsingin tämän hetken hienoimmista rakennusprojekteista on Keskustakirjasto. Kirjasto nousee nyt silmissä ja ensi vuonna helsinkiläiset saavat nähdä uuden kirjaston valmiina.

Lapsuudesta lähtien minulle, kuten lukemattomille ja lukemattomille suomalaisille tämän päivän aikuisille kirjasto on yksi tärkeimmistä kasvamisen paikoista, jossa uudet maailmat ovat avautuneet tarinoiden, tiedon tai vaikka musiikin muodossa. Kirjasto on suomalaisen yhteiskunnan kulmakivi. Tämän takia niinä vuosina, kun olin ensimmäistä kautta kaupunginvaltuutettu ja kulttuurilautakunnan varapuheenjohtaja, aloin tehdä työtä sen eteen, että Helsinki saisi uuden, toimivan kirjaston kaupungin keskustaan. Ajattelin, että kaupungin keskusta ansaitsee paikan, jossa ihmiset voivat viettää aikaa, lukea ja kohdata uusia asioita vaikka heillä ei olisi yhtään rahaa. Ajattelin myös, että kirjasto instituutiona saa uutta virtaa siitä, kun sille rakennetaan uutta hienoa, arkkitehtonisesti arvokasta ja hyvää rakennusta.

Helsingin Keskustakirjaston toiminnan pohtimisessa ja valmistelussa parasta on itse asiassa ollut se, että kirjaston tulevaisuutta on mietitty ja työstetty melkein kuumeisella innolla näinä vuosina, kun hanketta on viety eteenpäin. Pohdinnoissa ja kehittämistyössä ovat olleet mukana niin kirjaston ammattilaiset kuin kaupungin asukkaat. Näin Keskustakirjasto on tehnyt palveluksen jo tässä vaiheessa koko kirjastolle.

Helsingissä on myös hienoa se, että koko kirjastoverkkoa arvostetaan ja kaikki lähikirjastot säilytetään. Viime vuosina Helsingissä on myös kunnostettu vanhoja kirjastoja melkein kuin uusiksi, Kontulan ja Töölön kirjastojen peruskorjaukset ovat valmistuneet, Maunulan kirjasto on siirtynyt uuteen upeaan rakennukseen, Maunula-taloon ja Malmin kirjaston remontti on paraikaa käynnissä.

Vuoden 2007 vaalien aikana, kun päätöstä Helsingin Keskustakirjastosta ei vielä oltu saatu aikaan, rakensimme kampanjaryhmän ja monien muiden innostuneiden kanssa vanhalle linja-autoasemalla Kamppiin unelmien Keskustakirjaston. Ihmiset toivat paikalle kirjoja joita halusivat antaa eteenpäin, monet veivät mukanaan itselleen tärkeän uuden kirjan. Kirjastossa keskusteltiin, keskusteluissa oli mukana nyt Helsingin valtuuston jättävä tinkimätön Osku Pajamäki ja pormestariehdokas Paavo Arhinmäki. Ehkä kaikkein hienoimpaan keskusteluun osallistui nyt jo edesmennyt akatemiaprofessori Ilkka Hanski, joka puhui ekologiasta, luonnon monimuotoisuuden säilymisen reunaehdoista, siitä käsittämättömästä rikkaudesta joka meillä on ympärillämme. Häntä on usein ikävä.

Minulle oli todella suuri ilo, että sain tuoreena apulaiskaupunginjohtajana esitellä Helsingin valtuustolle Keskustakirjaston hankesuunnitelman. Nyt kirjastoa rakennetaan ja pian se on valmis. Tällainen on hyvä kaupunki, se investoi sivistykseen, lasten ja nuorten tasavertaiseen pääsyyn tietoon ja taiteen äärelle. Hyvä kaupunki huolehtii siitä, että kaupungissa asuvien ihmisten lukemattomat kielet löytyvät kirjastosta.

Kun Keskustakirjasto avataan, luulen, että tulen muistamaan samalla sen innostuneen ja vähän resuisen Unelmien Keskustakirjaston, ihmiset jotka sitä olivat tekemässä, Mannan, joka lauloi keikan sinertävässä maaliskuisessa illassa yli kymmenen vuotta sitten.