Turkistarhaton Suomi
Tänään eduskunnalle luovutettiin kautta aikojen ensimmäinen kansalaisaloite. Aloitteen turkistarhauksen lopettamisesta on allekirjoittanut tähän mennessä yli 55 000 tuhatta suomalaista.
Vedän eduskunnan turkistarhauksen lopettamista kannattavaa verkostoa, ja oli juhlavaa olla kuuntelemassa puheenvuoroja turkistarhattoman Suomen puolesta eduskunnan kansalaisinfossa.
Turkistarhauksen lakkauttamisesta puhuttaessa tulee vastaan kolme kysymystä ylitse muiden.
1. Monet miettivät, siirtyykö tarhaus Kiinaan jos me lopetamme sen Suomessa? Ei siirry. Itse asiassa suomalainen turkisala on ollut mukana edistämässä turkisten käyttöä ja pyrkinyt kovalla työllä siihen, että maailmassa myytäisiin enemmän turkiksia. Tämän työn tuloksena turkisten menekki ja turkistarhaus myös Kiinassa ovat kasvaneet. Eli suomalainen turkistuotanto lisää turkistuotantoa myös Kiinassa. Jos me lopetamme tarhauksen, olemme tekemässä maailmaa, jossa teollista turkistuotantoa ei tarvita, ei sen enempää Suomessa kuin Kiinassa.
2. Miksi ajetaan juuri turkistarhauksen lopettamista, eikä vaikkapa kaikkien ruuantuotantoa varten kasvatettavien eläinten pidon lopettamista? Monet eläinten hyvinvoinnin puolustajat totta kai ajavatkin eläinten teollisen käytön lopettamista, mutta turkiseläimet ovat kuitenkin myös oma kysymyksensä. Turkiseläimet ovat petoeläimiä joiden luonnollinen reviiri on useiden neliökilometrien laajuinen. Suomen eläinsuojelulaki itse asiassa haluaa taata eläimille oikeuden lajityypilliseen käyttäytymiseen. Lehmille tällaisen oikeuden takaaminen voi vielätuotanto-olosuhteissa jotenkin onnistua, mutta turkiseläinten osalta tämä on käytännössä mahdotonta.
Tämä on myös syy siihen, miksi Kiinassa ja Suomessa turkiseläinten kohtalo on loppujen lopuksi aika samanlainen. Petoeläin kärsii pienessä häkissä, sijaitsi se sitten missä maassa tahansa.
3. Entä työpaikat? Turkistarhoja on Suomessa noin tuhat, ja ne eivät työllistä yleensä edes yhtä ihmistä kokopäiväisesti. Työpaikkojen määrä ei siis tarhoilla ole kauhean suuri. Mutta turkistarhaus on alueellisesti keskittynyt, eikä yhdenkään ihmisen elinkeinoa ja yrittämistä sovi vähätellä. Tämän takia turkistarhaus tulee kieltää siirtymäajan jälkeen. Siirtymäajan aikana tulee yhteiskunnan tukea tarhaajia löytämään uusi sivuelinkeino entisen tilalle.
Onneksi ihmisen lajityypillinen ominaisuus on kekseliäisyys ja kyky ratkaista ongelmia. Näiden ominaisuuksien avulla varmasti Suomessa löydämme keinot uusien elinkeinojen luomiselle. Samalla voimme olla ylpeitä Suomesta, joka teki ratkaisun eläinten inhimillisen kohtelun puolesta. Toivon itse, että eduskunnan käsittely johtaa historian ensimmäisen kansalaisaloitteen hyväksymiseen.
